Jälleen on uusi vuosiluku EA:n NHL:n perässä, mutta varmasti suurin kysymys on, onko pelissä mitään muuta uutta, sillä viimeiseen muutamaan vuoteen ei peliin ole enää mitään kovinkaan järkeviä uusia ideoita saatu aikaiseksi. Sarjaa on nyt vuosi toisensa jälkeen tehty jo kymmenkunta vuotta ja kun aiheena on kuitenkin niinkin yksinkertainen asia kuin jääkiekko, niin uusien järkevien ideoiden käyminen vähiin on täysin ymmärrettävää. Vaikka NHL-sarja nyt ei ole koskaan mikään realistinen simulaatio todellisesta kaukalossa vääntämisestä ollutkaan, niin on kuitenkin ikävää, että viime vuosina pelin suurimmat uudistukset ovat olleet lähes täysin turhia arcadetyyliä korostavia vempuloita, naurettavimpana ehdottomasti tämän uusimman painoksen “Ratkaisutilanne”.
Kun pelin laittaa käyntiin niin ensimmäiseksi huomaa sen, että tämän vuoden painokseen valikkosysteemit on täysin uusittu, ja periaatteessa uudet valikot toimivat näppärämmin ja nopeammin kuin vanhat, mutta omat puutteensakin systeemillä on, esimerkiksi pelaajien treidaaminen on turhauttavaa, koska enää pelaajaa klikkaamalla ei saa esiin hänen tietojaan. Nyt jokainen arvo (esimerkiksi kiihtyvyys, laukaisuvoima…) pitää klikkailla erikseen esiin ja näin pelaajien vertailu on todella työlästä puuhaa. Ennen kuin valikkoihin saakka pääsee niin ehtii toki huomata sen, että perinteinen alkuintro jossa on jo monet vuodet pyöritetty kohtauksia oikeista NHL matseista on nyt syystä tai toisesta päätetty jättää pois, mikä on sinänsä sääli, koska ainakin minun mielestäni alkuvideot ovat olleet yleensä, jos eivät nyt hyviä, niin ainakin ihan katsottavia.
Pelimuodot ovat vanhat tutut: näytösottelu, kausi, pudotuspelit ja turnaus. Jostain syystä vakiovarustukseen kuulunut rangaistuslaukauskilpailu on jätetty pois. Pelimuotojen sisältö on varmasti kaikille selvä, mutta käydään nyt läpi kuitenkin. Näytösottelu on siis yksittäinen ottelu ilman sen suurempaa merkitystä, kausi sitten taas “simuloi” oikeaa NHL-kautta eli siinä luotsataan valittu joukkue läpi runkosarjan ja playoffien tavoitteena Stanley Cup-pokaali, pelkissä pudotuspeleissä valitaan joukkueet ja niiden sijoitukset runkosarjassa ja lähdetään jälleen metsästämään pyttyä, turnauksessa voi sitten pelata myös maajoukkueilla eli ottaa vaikka edelliset MM-kisat uusiksi.
Nettipeliin on panostettu aiempaa enemmän ja sille on pyritty luomaan mielenkiintoa siirtämällä edellisestä osasta tuttu NHL-korttien keräily pelkästään nettipelin puolelle. Nyt homma toimii niin, että ennen kuin alkaa pelaamaan pitää luoda oma joukkue ja joukkueessa voi käyttää vain pelaajia joiden kortti löytyy omasta korttikirjasta. Uusia kortteja taas voi hankkia pisteillä joita saa pärjäämällä toisten joukkueita vastaan. Toki myös ihan oikeillakin NHL jengeillä voi pelata, mutta ne ottelut eivät kartuta omaa pistetiliä.
Uusia ominaisuuksiakin pelistä toki löytyy, tosin manuaalia lukiessa ei voi olla hymähtämättä kohdassa GameStory 2: “Huikeita kamera-ajoja, upeita uusintoja ja sielukasta selostusta. EA SPORTS GameStory 2 seuraa ja kertaa pelaajien ja joukkueiden vaiheita koko kauden läpi.” Minulle jäi täysin arvoitukseksi miten tämä GameStory 2 esiintyy, ainakaan kesken pelin tulevia GameStory ilmoituksia ei enää tule.
Pelistä löytyy nyt myös “Hurja harhautus” jonka avulla voi veivata niin puolustajat kuin maalivahdinkin pihalle ja sijoittaa kiekon nätisti yläpesään. Aluksi tämän toiminnon avulla voikin tehdä nättejä kikkoja ja maaleja, mutta muutaman pelin jälkeen kun toimintoa oppii kunnolla käyttämään niin sen tehokkuus muuttuu kohtuuttoman suureksi, sillä oikeanaikaisella harhautusnapin painamisella veskan saa veivattua yleensä sivuun ja kiekon maaliin. Toinen uusi toiminto on jo aikaisemmin mainitsemani “Ratkaisutilanne”, jonka käyttämiseksi pitää ensin saada täyteen mittari, ja sehän täyttyy kun vain naputtelee harhautusnappulaa, ja sen jälkeen pelin saa halutessaan muutamaksi sekunniksi hidastustilaan jossa voi sitten yrittää veivata kiekkoa maaliin. Omasta mielestäni tämä toiminto on vieläkin turhempi kuin esimerkiksi jo vanha tuttu läpi-ajokamera, no mutta onneksi nämä kaikki saa pois päältä.
Positiivisia uudistuksia ovat kiekon ja maalivahdin aikaisempaa realistisempi käyttäytyminen. Kun aikaisemmin maalivahti on vain seissyt maalillaan ja osannut ehkä noin viisi erilaista liikettä, niin nyt maalivahti pyörii maalillaan ihan mukavasti ja torjunnatkin saattavat olla jopa ihan näyttävänkin näköisiä. Kiekko käyttäytyy myös paremmin kuin ennen, vaikkakin sen käytännön merkitys on aika vähäinen. Parhaiten sen huomaa kun kiekot pomppivat maalivahdin torjunnoista vähän miten sattuvat ja yllättäviäkin maalipaikkoja voi syntyä.
Pelillisesti eroja edeltäjään on kyllä vaikea löytää, ainakin minusta tämä uusin versio tuntuu osapuilleen samalta kuin edellinenkin ja jos edellistä versiota osasi pelata niin minkäänlaista opettelukynnystä ei ole. Peli on tuttua vauhdikasta päästä päähän painamista ilman mitään sen suurempia taktisia murheita. Valikoista voi säätää kaiken näköisiä taktiikan muutoksia, mutta mielestäni ne eivät vaikuta peliin juuri mitenkään. Tietokone ei edelleenkään osaa puolustaa ja maaleja se tekee sellaisista paikoista joista itse ei voi edes uneksia tekevänsä maalia. Yli- ja alivoimilla ei ole niin merkitystä, sillä alivoimalla tekee melkein yhtä helposti maalin kuin ylivoimalla koska silloin tietokoneella ei puolustuksesta ole tietoakaan. Pelin realistisuudesta antaa varmaankin hyvän kuvan se, että viiden minuutin erillä pelatessa tulee osapuilleen saman verran laukauksia kuin oikeassa ottelussa 60 minuutissa.
Tekoäly pyrkii edelleen pitämään lopputulokset tasaisena ja näin ollen vaikka laukaukset voittaisi 40-10 niin pelin voi helposti hävitä ja useimmiten vastustajan maalivahdin torjuntaprosentti kipuaa jonnekin 95% paikkeille. Maalinteko kerääntyy helposti kolmannen erän viime minuuteille, jolloin varsinkin takaa-ajo asemassa oleva tietokoneen joukkue nakuttaa maaleja kovalla prosentilla, mutta omatkin laukaukset tuntuvat silloin uppoavan helpommin. Varsinaista varmaa maalipaikkaa pelistä ei ole löytynyt, mutta poikittaissyöttö maalin edessä ja siitä suoraan syötöstä laukaus niin useimmiten verkko heilahtaa. Ja tietenkin niiden harhautusten veivaaminen on myöskin tehokasta.
Tekoäly ukoilla on myös ihmeellinen kyky luistella ajoittain uskomattoman kovaa. Joku ihan keskivertoluistelija saattaa koneen ohjauksessa olla mahdoton kiinniotettava, kun taas omat huippuluistelijat eivät meinaa päästä kenestäkään ohi. Tämä ja yleinen puolustajien pelin seuraamiskyky aiheuttavat sen, että läpiajoja ja muita loistavia maalipaikkoja syntyy todella paljon.
Alkuun kun pelin lykkää päälle niin graafista eroa edeltäjään on kyllä vaikea huomata. Tarkemmalla tiiraamisella voi huomata, että pientä yleistä grafiikoiden tarkentumista ja yksityiskohtien lisääntymistä voi havaita, mutta ulkoiset muutokset ovat kyllä hyvin minimaalisia. Pelaajien liikemallinnus on ihan mukavaa ja heidän liikkeensä näyttävät kohtuullisen aidoilta. Yleisesti ottaen pelin ulkoasu on jonkin verran kohentunut, mutta liikaa sen eteen ei kyllä ole töitä tehty. Peli pyörii ainakin itselläni ihan saman lailla kuin edeltäjänsäkin joten juuri sen raskaampi peli ei ainakaan ole.
Suurin pettymys minulle pelissä on kyllä sen äänimaailma, uusista “oikeista NHL-otteluista nauhoitetuista peliäänistä” huolimatta. Varsinaiset peliäänet ovatkin kyllä ihan kohtuullisen kuuloisia, vaikkakin kylläkin liioiteltuja, sillä pienestäkin taklauksesta saa välillä aikaan kunnon pamauksen tai kiekon liruessa tolppaan kuuluu samanlainen kilahdus kuin kunnon lämäristä. Pelissä on ihan oikeiden artistien ihan oikeita biisejä, mutta niitä on vain naurettavan vähän. Artistien joukosta löytyy ihan tunnettujakin bändejä kuten Papa Roach, mutta kun valikoissa pyörii vain noin viisi eri biisiä niin hermot menee viimeistään parin tunnin pelaamisen jälkeen. Omiakin musiikkeja peliin voi tuoda, mutta tämäkin on tehty sen verran vaikeaksi, että suoraan mitään mp3:sia ei voi peliin heittää vaan niitä varten pitää hakea erillinen muunto-ohjelma EA:n sivuilta.
Suurin floppi on kuitenkin ehdottomasti aivan käsittämättömän surkea selostus. Apuselostaja ei tee mitään muuta kuin laukoo toinen toistaan idioottimaisempia vitsejä jotka saattaisivat naurattaa ehkä esikouluikäisiä. Varsinainenkin selostaja on usein pahasti pihalla kentän tapahtumista ja kommentit tulevat auttamattoman myöhässä ja jos selostajat aloittavat jonkin jutun niin se myös tulee loppuun saakka, ainoana poikkeuksena maalin syntyminen joka sentään katkaisee typerät tarinat. Itse jaksoin selostusta kuunnella kaksi ottelua ennen sen poiskytkemistä. Luulisi, että jotain olisi opittu edellisestä osasta, mutta kun ei niin ei, selostus on vieläkin huonompaa, jos se nyt on mahdollista.
Peli tuntuu olevan kohtuullisen bugiton mikä on positiivista, sillä nykyään useimmiten kauppoihin saapuvat pelit tarvitsevat ainakin yhden päivityksen toimiakseen kunnolla. Mitään pelaamista haittaavia teknisiä ongelmia pelissä ei ilmennyt ja Windowskin tuntuu pelistä tykkäävän, koska kertaakaan peli ei minulla ole kaatunut. Pieniä grafiikka bugeja toki löytyy, mutta ei mitään häiritsevää.
