EA:n NHL-pelisarja juhli viime vuonna kolmekymppisiään, mutta eipä sitä sen kummemmin mistään huomannut, lukuun ottamatta uutta heittäytymiskikkaa Last Chance Puck Movement. Pelin yleinen presentaatiokin koki kolauksen ja pelaajat saivat kokea typistettyä fiilistelyä, jossa muun muassa täydet maaliuusinnat ja tuomarin vilahdukset ruudulla oli kokonaan jätetty pois. Juhlavuoden peli ei tuonut muutenkaan mukanaan juurikaan mitään uutta tai megajärisyttävää verrattuna NHL 22 -julkaisuun, pikemminkin järisyttävää oli kynitty NHL-kana.
NHL 24 on pelinä aika lailla sama tapaus. Se on NHL 22 hieman edeltäjäänsä 23:a viilatumpana, jossa presentaatio on palautettu täyteen loistoonsa. Sisällön osalta peli kirvoittaa melkein jopa naurua. Juuri mitään uutta ei ole tarjolla edes NHL 22 -peliin verrattuna. Pikapeli, kausipeli, playoffsit, urapeli, mikromaksujakin tarjoava — mutta ei välttämättä siihen pakottava – korttipelimoodi HUT, korttipakkajengeillä pelattava online-pihapelilätkä HUT Rush, tavallinen pihalätkä joko 3vs3 tai 1vs1 -tyyppisesti, World of CHEL, Be a pro, managerointia tarjoava franchisemoodi, CHL, turnausmoodi, Spengler cup sekä IIHF-turnaukset, johon kuuluu miesten, naisten sekä junioreiden mestaruuslätkä.
Mitä uutta pelissä on? HUT ja World of CHEL saivat crossplay-tuen. HUT-valikon alta löytyvä HUT Moments sen sijaan on uusi skenaariotyyppinen pelitila, jossa pelaaja yrittää voittaa tietystä erästä ja tietystä ajankohdasta alkavia matseja, olivat ne sitten historiallisia tai tuoreempia, NHL-matseja tai esimerkiksi naisten MM-kisojen menneitä otteluita.
Pääpointti olisi toki aina voittaa, mutta myös maalien tekeminen vaikkapa Jenni Hiirikoskella tai Hilary Knightilla palkitaan myynnin osalta estetyillä HUT-korteilla. Myös ylipäätään vetojen saaminen kohti verkkoa ennen pitkää ruksaa yhden tavoitteen tehtävälistalta. HUT Moments on sinänsä ihan kiva lisä – skenaariotyyppinen pelitila on aina tervetullut, mutta se olisi voinut toimia myös ilman HUT-koukkuakin. Virtuaalikortit ovat kuitenkin EA:lle tärkeä juttu, joten siinä syy. Ikävänä varjopuolena HUT Momentsissa ei saa lainkaan vaihtaa vaikeustasoa ja erilaisten skenaarioiden kokeileminen ja pelaaminen tuntuukin melkoiselta hampaat irvessä grindaamiselta. Tosissaan saa pelata eikä sekään aina takaa, että valittuun skenaarioon kulutettu aika olisi tuottoisaa.
Kontrollien ja ohjauksen osalta mukaan on tullut uusi total control -vaihtoehto skill stickin ja hybridin rinnalle. Total control eroaa skill stickistä lähinnä siinä, että TC valjastaa kuvakenappulat erilaisten erikoiskikkojen käytettäväksi. NHL 94 -kontrolleihin tottuneet joutuvat pettymään. Vaikka World of CHEL -pelitilassa voikin NHL 24 -pelissä uutena seikkana mukaan tulleesta XP-battlepassista avata kosmeettisen roinan osalta itselleen NHL 94 -pelibannerin, ei kyseistä kontrollivaihtoehtoa enää ole lainkaan tarjolla. Kenties näemme 94-kontrollit uutena ominaisuutena vielä joskus..
Skill stick ja total control -systeemiä käyttävät saavat avukseen myös uuden icons passing -systeemin, jonka avulla oikeaa liipaisinta pohjassa pitämällä kunkin kenttäpelaajan ylle syttyy nappulan kuva, joka mahdollistaa ainakin teoriassa sen, että syötön voi suoraan kohdistaa haluamalleen pelaajalle, eikä vain tähdätä sinnepäin. Aina uusi syöttösysteemikään ei kuitenkaan auta, kun syöttö meneekin vastustajan lapaan ja muutoinkin koko homma menee helposti ruudulla näkyvien nappuloiden tuijotteluksi, joka ei nopeissa tilanteissa aina toimi. Toisaalta en ole koskaan tullut täysin juttuun skill stick -systeemin kanssa, vaikka tiedostankin sen olevan monipuolinen tapa pelata sellaisille, jotka sen saavat hyvin hallintaansa.
Mitä tulee itse peruspelattavuuteen, luistelemiseen, kiekkofysiikoihin ja hienoihin tilanteisiin maalin edustalla, olen henkilökohtaisesti vuosikausia – oikeastaan tähän päivään saakka vannonut iänikuisen NHL 2K8 -pelin nimeen, jonka edellä mainittuja yksikään toinen lätkäpeli ei mielestäni ole koskaan onnistunut päihittämään. Käytännössä NHL 2K-sarjan laitettua pillit pussiin, on ainoa vaihtoehto ollut pelata EA:n pelisarjaa, mikäli tuoreimmat rosterit ja autenttiset areenat ovat se tärkein juttu. Vasta nyt NHL 24 -peliä pelatessa koin, että tässähän aletaan pelattavuuden kanssa olla samalla viivalla – mutta ei kuitenkaan mennä aivan sen ylitse.
Vaikka uutta sisältöä ei juurikaan ole, on NHL 24 peruspelattavuudeltaan, perusasetuksillaan (mitä nyt nopeutta vähän lisäsin) nautinnollinen pelata niin tekoälyä, mutta eritoten kaveria vastaan samalla sohvalla. Pelit ovat parhaillaan äärimmäisen tiukkoja ja tasaväkisiä. Tekoäly pelaa hyvin, joskin toisinaan maalien tekeminen tuntuu AI:lle olevan helpomman oloista kuin pelaajalle itselleen, samanlaisten maalien yrittäminen. Sen verran samaa tekoäly edelleen on, että puoliammattilaista kovemmaksi ei omalla kohdalla tarvinnut vaikeustasoa ruuvata, koska jo kyseisellä asetuksella pelit olivat aina vähämaalisia, korkeintaan parin maalin turvin saatuja voittoja.
Luisteleminen jäällä on sujuvaa ja realistisen oloista animaatioineen päivineen. Uusi taklaussysteemi on mielestäni onnistunut ja kruunaa monipuolisen animoinnin. Samaan aikaan NHL 24 -pelin trailerissakin hehkutettu mahdollisuus taklata vastapuolen pelaaja vaihtoaitioon oli mukana jo yllä mainitussa NHL 2K8 -pelissä ja se vasta nyt saapuu EA:n pelisarjaan. Oliko kenties aika tehdä vähän tutkimustyötä siitä, mikä oikeasti voisi olla uutta ja mullistavaa lätkäpelien saralla. Uudentyyppiset fysiikkapohjaiset taklaukset ovat kuitenkin ihan hyvin toteutettuja ja riippuen taklauksen onnistumisesta se voi jopa hetkeksi lamaannuttaa iskun saaneen pelaajan, jolloin päästään kätevästi hyökkäämään pienemällä vastuksella.
Kiekkofysiikat ovat yleisesti ottaen aiempaa pirteämmät ihan jo oletusasetuksillakin ja kentällä sattuu ja tapahtuu ja kiekko lentelee viimeinkin tavalla, joka tekee peleistä eläväisiä. Tämä johtaa myös mielenkiintoisiin maalitilanteisiin, jossa nousevat esiin maalivahtien monipuolinen torjuntatapojen kirjo. Maalivahdit venyvät hienoihin suorituksiin ja on nostettava hattua siitä, että EA:n pelissä lähes kaikenlainen raajojen meneminen toisten pelaajien tai maalitolppien läpi on kokonaan eliminoitu. Pelaajien kropat reagoivat realistisen oloisesti ympäröivään maailmaan ja objekteihin. Tosin esimerkiksi tilanteessa, jossa maalille rynnistävä pelaaja ensin lentää näyttävästi maalivahdin selän päälle, painaen tätä läjään, putoaa siitä jalat taivasta kohti niskoilleen tolpan juureen luistinten terät maalivahdin selkää raapien, saattaisi vaatia jonkinlaista loukkaantumista molemmilta, mutta ei.
Perustason kiekonveivaamiseen tulee hieman uudenlaista fiilistä uuden Painesysteemin ansiosta, joka piirtää jäähän eräänlaisen painemittarin. Mitä kauemmin kiekkoa pelataan toisen joukkueen maalinedustalla, sitä enemmän painemittariin alkaa kertyä palkkeja. Kun mittari on täynnä, on päällä täysi paine puolen minuutin ajan, tai Mertarannan sanoin ”täysi myllytys!” Täysi paine tekee sen, että paineessa oleva joukkue menettää nopealla tahdilla staminaa, joka vaikuttaa niin pelaajiin kuin maalivahtiinkin. Torjuminen muuttuu raskaammaksi ja pelaajista tulee hitaampia. Samaan aikaan, hyökkäävä joukkue saa boostia statseihinsa. Tilanteen pitäminen yhdessä päädyssä mittarin kannustamana tuo peliin myös eräällä tapaa realistisempaa otetta. Paine purkaantuu laskurin nollaantuessa tai valuu pikku hiljaa nolliin sitten, kun kiekko siirtyy pois alueelta.
NHL 24 -pelin myötä EA:n tuottama virtuaalilätkän presentaatio alkaa olla huipussaan – tosin tämä koskee pääasiassa NHL-otteluita, muut liigat ja sarjat saavat tuttuun tapaan typistetymmän version tästä, jossa pelaajien nimiä ei mainita ja pelinaikainen ruutugrafiikkakin ja katkojen aikana esiteltävät pelaajat ovat vähäisempää.
Vielä viime vuonna paljon hehkutettu otteluiden uusi hieno ”next gen” -areenaintro oli mukana vain kuudella joukkueella, kun muut saivat nuolla näppejään karsitumman aloituksen kera. Nyt ne puuttuvat on lisätty. Ainakin vielä NHL 22 -pelissä esiintynyttä pelikatkojen aikaista pelaajien töksähtely ja törmäily on myös saatu eliminoitua melkeinpä kokonaan, samaan aikaan kun ruudulle tykitetään erilaista tilastografiikkaa hienolla tavalla, osittain kaukalon laitaan heijastettuna.
Ruudunpäivitys on tasaisen sujuvaa, vaikka 60fps nopeutta ei tarjoillakaan. Pelaajien liikeanimaatiot ovat hyvin eläväisen näköisiä, joskaan kaikki pelaajat etenkään “väisemmissä liigoissa” eivät vieläkään oikein oikeilta esikuviltaan. Grafiikka yleisesti ottaen on kuitenkin parantunut. Selostuskin on saumatonta ja vaikka mukaan on liittynyt naispuolinen uusi kommentaattori Cheryl Pounder, on sekin saatu sulautettua hienosti mukaan. Monin paikoin tuntuu siltä, kuin selostus olisi yhtä saumatonta pötköä, eikä mitään paloista leikeltyä. Pihalätkän rasittavaan örisijään ei EA sen sijaan ole jaksanut panostaa ja mielellään sen kääntäisikin kokonaan pois.
Grafiikan osalta uutta ovat tämänkertaisen täyden presentaation ohella maalinjälkeiset ilakoinnit ja näitä on alkuun kiva katsella, mutta muutaman jälkeen alkavat jo puuduttamaan ja ah niin mukavaa – niitä ei saakaan lainkaan ohittaa. Paikoitellen NHL 24 -pelin pelaaminen tuntuukin tietynlaiselta ajanhukkaajalta.
Ei-ohitettavat tuuletusanimaatiot ovat yksi juttu, mutta esimerkiksi aina oletuksena pelissä on tekoälymaalivahti, joka myös jäädyttää kiekkoa liian usein. Jatkuvat pelikatkot ovat puuduttavia, vaikka peli ei oikean elämän pituinen matsi olisikaan. Toinen mikä saa puuduttamaan ja joskus jopa melkein keskeyttämään viritteillä olevan pelin, ovat pelin rasittavan hitaat ja serveriinkin jatkuvasti yhteyttä ottavat valikot. Viiveisen oloiset valikot latailevine EA-kuvakkeineen saavat uneliaaksi, eikä sitä pelasta edes nippu tuoretta tämän päivän radiomusiikkia – se kenties jopa edesauttaa asiaa, riippuen kuuntelijasta.
Kritisoin EA:n uusimman PGA Tour -pelin arvostelussa kyseisen pelin valikoita sanoin ”hieman viiveiset ja tönköt valikot” ja sama pätee kyllä sellaisenaan NHL 24 -peliin – niissä ei ole kiva navigoida. Kappas, molempien pelien pohjalla hyrrää sama Frostbite. EA:n tuoreimman F1 23 -pelin valikot olivat nekin sekavat ja hitaat, vaikka peli ainakin vielä toistaiseksi Codemastersin omaa EGO-moottoria käyttääkin. Sanonkin tämän vielä kerran: panostakaa siihen hemmetin valikkosuunnitteluun! Käyttäjäkokemus tulisi olla sujuvaa ja nopeaa, aivan kuten meno jäälläkin.
Loppusanat
Kaiken kaikkiaan NHL 24 on pelattavuudeltaan mennyt parempaan suuntaan ja pienet lisäykset siellä täällä – kuten painemittari – ovat tervetulleita, mutta oikeastaan juuri mitään kummempaa skenaariotilan ohella ei peli mukanaan tuo. Mikäli olet pelaillut viime vuosien NHL-pelejä, on uusinta painosta hyvin vaikea suositella ilman reilua alea hintalapussa. Hiljattain päättyneiden black friday -myyntien aikaan NHL 24:ää sai PS5-versionakin noin 40€ hintaan. Se alkaa olla jo oikemmalla tasolla. Sellaiselle, joka ei NHL-sarjaa ole vuosiin pelannut, on NHL 24 kuitenkin mielestäni potentiaalisesti viihdyttävä kokonaisuus, vaikka NHL 2K8:a en siltikään päästäisi täysin eläkkeelle.
