Uusi vuosi, uudet kujeet, kuten sitä on ollut tapana sanoa. Kiekkopelien saralla Electronic Arts julkaisi jo viime vuoden lopulla uusimman kiekkopelinsä, NHL 06:n, kun taas kilpailija Take 2:n kiekkopelisarjan uutukainen, NHL 2K6 on sen sijaan antanut odottaa rantautumistaan Euroopan mantereelle jo jonkin tovin. NHL 2K6 otettiin jenkeissä vastaan jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella ja peli keräsi myös hyviä arvosanoja osakseen. Eurooppaan peli kuitenkin ilmestyy useiden viivästyksien johdosta vasta nyt tämän kuun lopussa ja pelin julkaisupäivää odotellessa voi vaikkapa lukea arvostelumme kyseisestä pelistä.
NHL -ja NHL 2K -sarjat ovat aina eronneet toisistaan pelattavuudeltaan. Siinä missä ensinnä mainitut ovat olleet enemmän arcadepainoitteisia, siinä on jälkimmäinen painottunut pelattavuuttaan realistisemman lätkänpelaamisen puolelle. NHL 2K6 ei ole tällä saralla mikään poikkeus, vaan jatkaa edeltäjiensä viitoittamalla linjalla. Vuosittain julkaistaville urheilupeleille ominaiseen tyyliin NHL 2K6 on pääpiirteittäin sama peli kuin viime vuoden NHL 2K5, joskin muutamia uudistuksia ja muutoksia onkin siellä täällä tehty. Kaikesta huolimatta NHL 2K6 on kuitenkin edelleen se markkinoiden realistisin kiekkopeli, jossa ennen kaikkea kiekkofysiikat ja sitä myöten maalintekotilanteet on luotu mahdollisimman realistisiksi.
Peli pitää sisällään niitä tuttuja ja turvallisia pelimuotoja, kuten pikapeli, kokonainen kausi, turnaus, playoffsit, skills, näytösottelu ja Franchise. Viimeksi mainitussa “urapelimuodossa” lähdetään normaaliin tapaan kasaamaan omaa joukkuetta ja manegeroidaan sitä pelaajakauppojen ynnä muiden tuttujen ja oleellisten seikkojen osalta tärkeimpänä päämääränä tietysti se mestaruus. Uutena lisänä ja osaltaan pelaamiseen vaikuttavana tekijänä franchise moodissa on nyt mukana ominaisuus nimeltä “joukkuekemia”. Kuten nimikin sanoo, vaikuttaa kyseinen ominaisuus joukkueen toimivuuteen kokonaisuutena useammalla eri osa-alueella. Esimerkiksi kaikki pelaajat eivät tule toimeen keskenään, jonka lisäksi jokaisella pelaajalla on oma erikoisosaaminen, jossa kukin pelaaja on parhaimmillaan. Lyhyesti sanottuna, jos kemiat ja taidot ovat hyvin tasapainossa joukkue tulee väistämättä pärjäämään paremmin peleissä ja toisinpäin.
Franchisen uudistuksen lisäksi tarjolla on myös edellisestä pelistä tuttu, mutta hieman uudistettu Party mode, sekä täysin uusi Dream Team pelimuoto. Dream Teamissa pelaaja saa nimensä mukaisesti luoda oman unelmajoukkueensa tarjolla olevista pelaajista, jolla sitten pelataan sarja otteluita. Viimeisenä, valikoissa uutena tarjolla olevan Ekstran alle kätkeytyy kuusi erilaista minipeliä, joista esimerkiksi lammen jäällä pelattava lätkä 2 vs. 2, sekä rankkarilaukaukset ovat ennestään tuttuja. Täysin uusina ovat sitten esimerkiksi ilman kypäriä, sekä isopäisillä pelaajilla pelattavat pelit. Uudet minipelit ovatkin käytännössä enemmän tai vähemmän turhia uutuuksia, jokainen päättäköön itse?
Yksinpelimuodoista etenkin isommassa kuin kahden pelaajan kaveriporukassa pelaamista ajatellen ehdottomasti hauskin pelimuoto tavallisten ja erittäin tiukkojen lätkämatsien ohella kuitenkin on maksimissaan neljän pelaajan Party -pelimuoto. Party jakautuu kolmeen eri pelimuotoon, joita ovat Zone -ja Battle mode, sekä Elimination. Eliminationissa pelataan kasa otteluita, jotka koostuvat arcadetyylistä lätkästä, eli ei sen kummempia sääntöjä, pelkkää nopeatempoista peliä. Zonessa pelataan neljää erilaista seurapeliä, johon lukeutuu muun muassa tynnyreiden välttelyä ja omassa, liikkuvassa ympyrässä pysymistä mahdollisimman pitkään pisteiden keräämiseksi. Battlessa pelaajat ottavat mittaa toisistaan pelin sisältämiä, ylempänä mainittuja minipelejä pelaamalla.
Täysin uusia ja hieman uudistettuja, jo ennestään tuttuja pelimuotoja lukuun ottamatta pelattavuus on kuitenkin käytännössä pysynyt lähestulkoon ennallaan; kontrollit ovat lähestulkoon samat kuin mihin olemme NHL 2K -sarjassa tottuneet. Vasemmalla tatilla ohjataan pelaajaa, oikealla voi yrittää kikkailua, oikea liipaisin pohjassa pelaaja luistelee kovempaa ja niin edelleen.
NHL 2K6:n pelaaminen onkin yhtä aivan nautinnollista kuin aiemmissa osissa ainakin mitä kontrolleihin tulee. Yksinpelinä sarjan NHL 2K -sarja on EA:n NHL-pelejä hieman nautinnollisempi, koska tietokone osaa pelata suhteellisen älykkäästi siihen nähden, että vastassa tosiaankin on vain tekoäly. Pelissä saa todellakin kunnolla keskittyä niin puolustus, kuin hyökkäyspeliinkin, mikäli mielii voittaa. Tietokoneesta saa sopivan vastuksen jo toiseksi helpoimmalla vaikeustasolla, vaikka toki tarjolla on yhteensä viisi eri vaikeustasoa, joista jokainen varmasti löytää sen omansa. Tavalliseen tapaan pelin valikoista on mahdollista säätää myös tarkemmin niin tietokone, kuin ihmispelaajankin hyökkäys, puolustus -ja maalivahtipelin tasoa.
Uudistuksena pelaaja voi nyt myös halutessaan ottaa maalivahdin ohjastamisen kenttäpelaajien tapaan kokonaan omalle vastuulleen, mutta valitettavasti tämä on vain ideana hyvä, ei niinkään käytännössä. Maalivahti on mahdollista ottaa omaan ohjaukseen silloin, kun vastapuoli on kiekon kanssa pelaajan alueella painamalla vasenta liipaisinta ja ohjaimen mustaa nappulaa yhtäaikaisesti. Sen lisäksi, että maalivahdin “käyttöönotto” jo sinänsä on hankalaa, ottaen huomioon, että se pitää tehdä joka ikinen kerta uudelleen kun vastapuoli luistelee pelaajan alueelle – on maalivahdilla torjuminenkin hankalaa. Maalivahtia liikutetaan vasemmalla tatilla torjumista voi yrittää oikealla. Ja nimenomaan yrittää. Maalivahdin onnistunut ohjastaminen nopeissa hyökkäystilanteissa on nimittäin todella hankalaa ja kankeaa, koska oikea-aikainen ennakointi ja oikean torjuntaliikkeen valitseminen on todella hankalaa. Tästä syystä onkin suositeltavaa jättää maalivahdin ohjastaminen koneen tehtäväksi niin kuin ennenkin, sillä itse sähläämällä antaa vain helppoja maaleja vastapuolelle.
Suurin uusi ominaisuus kontrollien ja oikeastaan koko pelin osalta kuitenkin on varmasti Pro Control -syöttöominaisuus. Kyseisen ominaisuuden pelaaja voi pelin aikana valjastaa käyttöönsä klikkaamalla vasenta tattia, jolloin kunkin oman kenttäpelaajan päälle ilmestyy kutakin ohjaimen nappulaa kuvastava logo. Pro Controlin ollessa päällä, painettaessa esimerkiksi nappulaa B, syöttää kiekollinen pelaaja kiekon B-kuvakkeella varustetulle pelaajalle ja niin edelleen.
Uusi ominaisuus on hyödyllinen ja auttaa esimerkiksi ylivoimatilanteiden pyörittämisessä, kun pelaaja voi nopeasti syöttää kiekon suoraan haluamalleen pelaajalle, mikäli onnistuu siinä siis näin muuten. On vain sääli, että ominaisuutta ei ole ajateltu aivan loppuun saakka. Omien pelaajien välillä kiekkoa voi syötellä vaikka maailman loppuun saakka tämän ominaisuuden pysyessä päällä, mutta välittömästi kun vastapuoli koskee kiekkoon, tai pelaaja tämän ollessa käytössä laukoo kovan laukauksen, joutuu tattia klikkaamaan uudelleen, jotta sitä pääsee taas hyödyntämään. Pro Control on myös klikattava pois päältä, mikäli haluaa jatkaa “normaalia” kiekkopelaamista, koska sen ollessa käytössä, esimerkiksi juuri X -ja Y-nappulaa painettaessa ei kiekollinen pelaaja nappuloita vastaavasti ammu laukausta tai roikkukiekkoa, vaan sen sijaan kiekko menee kuvaketta vastaavalle pelaajalle.
Pro Control -ominaisuuden ohella muita näkyvimpiä uudistuksia ovat myös pelin aikana käytettävät pikataktiikat, joilla voidaan valita omien kenttäpelaajien käyttäytymiseen jäällä. Pikataktiikoiden valinta onnistuu kätevästi ristiohjaimen avulla. Taktiikoita on tarjolla yhteensä kahdeksan kappaletta, neljä puolustukseen ja neljä hyökkäykseen. Puolustettaessa pelaaja voi esimerkiksi käskeä pelaajiaan tyhjentämään oman maalin edustan, kun taas hyökkäyksessä voi pyytää pelaajia luomaan maskia vastapuolen maalille tai sitten kiekollinen pelaaja voi esimerkiksi pyytää apua, jolloin joku omista tulee avuksi tuuppimaan ja pitämään ahdistelijoita etäisyydellä. Pikataktiikat ovat kiva lisä peliin, ennen kaikkea siksi, että ne myös oikeasti toimivat. Esimerkiksi verkon edustan vyöryttämisellä saa hieman tehokkaammin maalintekopaikkoja aikaiseksi ja niin edelleen.
Maalivahtikontrollien ohella kategoriaan “turhat uudistukset” lukeutuvat uudet epärealistiset, tai toisin sanoen arcademaiset ominaisuudet. Hölmösti vanhanaikaista maalia voi nyt aiemmista peleistä poiketen yrittää automaattisesti X-nappulaa painamalla kiekollisen pelaajan seistessä maalin takana. Helpoimmalla vaikeustasolla tietokonetta vastaan pelatessa kikka ainakin tehosi hyvin. Jopa niinkin hyvin, että sillä sai jokaisella kerralla varman maalin vastapuolen verkkoon ainakin helpoimmalla vaikeustasolla. Vaikeutta nostamalla homman toteuttamien tietokonetta vastaan ei onneksi olekaan enää yhtä helppoa, hyvästä ihmisvastustajasta puhumattakaan.
Arcademaisia lisiä ovat myös “pelottelijat” ja “pelkääjät”, sekä Momentum -energia. “Pelottelijat” ja “pelkääjät” -ominaisuuden käyttötarkoitus on hieman sama Momentum energian kanssa. Pelottelija(jotka ovat ennalta määrättyjä pelaajia)voi tarpeeksi kovan taklauksen annettuaan saada iskun ottaneen pelaajan “pelkäämään” hetkeksi, jolloin tämä kyseinen pelaaja menettää osan tehokkuudestaan. Momentum energiaa sen sijaan kerääntyy, kun tekee muun muassa maaleja. Kun momentum-mittari on täynnä, voi pelaaja maksimissaan kahden peliminuutin ajaksi ottaa vastapuolelta kokonaan pois käytöstä esimerkiksi one-timerit. Erittäin realistista siis. Onneksi momentumin ja peloittelu-ominaisuuden voi kummankin kytkeä pelin asetuksista suoraan pois päältä ja kaveriporukassa voidaan helposti sopia ettei X-nappulalla onnistuvaa halpaa kikkaa käytetä, jolloin näitä ei-realistisia ominaisuuksien sietäminen ei ole niin pakollista.
Vaikka peliä pelaa yleisesti ottaen ihan mielellään yksinpelinäkin, on riemu ja hauskuus kuitenkin luonnollisesti moninkertainen moninpelinä, etenkin saman koneen ääressä pelattuna. Xbox Livessä ei ainakaan arvostelun kirjoitushetkellä ollut kuin välillä mahdollista pelata pikapelejä toisia ihmispelaajia vastaan, koska pelaajia ei pelihuoneissa yksinkertaisesti ollut yhtäkään linjoilla.
Näin ollen täysin omia kavereita vailla oleva, mutta silti matseja oikeita ihmispelaajia vastaan halajava pelaaja joutuukin ottamaan osaa turnaukseen tai kokonaiseen kauteen. Näistä taas tuntui puuttuvan kauden/turnauksen alkamiseen tarvittavia tiimejä enemmän kuin yksi. Toivon mukaan pelaajien vähyys johtuisi edes osittain siitä, että peli on vasta julkaistu valtaosassa Eurooppaa, koska tällaisenaan nopean matsin ihmispelaajaa vastaan haluava joutuu etsimään hupinsa muualta. Kaikesta huolimatta ne pelit mitä Livessä tuli oikeita ihmisiä vastaan pelattua, olivat erittäin adrenaliinin täyteisiä ja tiukkoja.. Vaikka allekirjoittanut niistä jokaisen lopulta hävisikin.
Visuaalisesti peli näyttää edelleen mukiinmenevältä. Kaikki suurimmat NHL-starat ovat helposti tunnistettavissa pelipaitojensa ohella erittäin aidonnäköisistä kasvoistaan, siinä kaikkien luistelijoiden pelinaikainen liikeanimaatio on erittäin hyvin kohdallaan ja on aiempiin osiin verrattuna entistä aidomman näköistä, erikoismainintana maalivahtien liikeanimaatio, joka paikoitellen on todella upean näköistä ja hienoa katsottavaa.
Aiempiin osiin nähden NHL 2K6 -pelin suurin muutos audiovisuaalisella osastolla on kuitenkin varmastikin siinä, ettei peli enää pidä sisällään ESPN -urheilukanavan lisenssiä, kilpailija EA:n hankittua sen itselleen yksinoikeudella 15 vuodeksi. Siitä syystä pelin nimikin on hieman matkan varrella lyhentynyt.
Pelillisesti tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että erinäisten ESPN -kanavaa mainostavien yksityiskohtien lisäksi pelin selostajaparivaljakko on vaihtunut. Enää ei kuulla edellisistä osista tuttuja, loistavia kavereita Gary Thornea ja Bill Clementia. Sen sijaan Kanadan Hockey Night kiekko-ohjelmasta tunnetut Bob Cole and Harry Neale ovat ottaneet ohjakset selostuksen suhteen. Gary Thorne ja Bill Clement olivat urheilupelien saralla ehkäpä ne kaikkein parhaimmat ja ammattimaisimmat urheilupeliselostajat koskaan ja niiden poissaolo uusimmasta NHL 2K -pelistä onkin valitettava taka-isku.
Bob Cole and Harry Neale osaavat kyllä selostaa, mutta samanlaiselle tasolle fiiliksen ja tunteella selostamisen kanssa he eivät edeltäjiinsä nähden millään yllä. Tästä syystä pelinaikainen hurmos ja adrenaliinintäyteiset tilanteet ovatkin osittain muuttuneet vaisummiksi. Pelin selostuksen laatua rikkoo hieman ikävästi myös sen omaperäisyyden puute. Osa repliikeistä on kierrätetty sellaisenaan aiemmista peleistä ja yksinkertaisesti sovitettu uuden parivaljakon suuhun, eikä selostuksen monipuolisuus muutenkaan päätä huimaa. Selostuksen itseääntoistavuus alkaakin tuntua ja kuulua pelaajan korvissa aiempia pelejä paljon nopeammin. Uuden parivaljakon selostukseen kyllä tottuu ajan myötä ja välillä sitä jopa pitää ihan hyvänäkin, mutta aina silloin tällöin kuitenkin muistaa Gary Thornen ja Bill Clementin ja toivoisi heidän tekevän paluun.
Muilta osin äänimaailma onkin onneksi käytännössä entisellään. Yleisö hurraa ja huutaa kannustushuutoja, laitataklaukset pitävät asiaankuuluvia ääniä ja sen kiekon kilahtaminen sinne maalintolppaan kuulostaa aina yhtä hyvältä ja yhtä sydäntä riipaisevalta, riippuen ihan siitä osuiko se kiekko oman vai vastapuolen pelaajan tolppaan. Aiempiin peleihin nähden musiikkivalikoimaa on tällä kertaa höystetty kunnollisella musiikkivalikoimalla, joka koostuu lähinnä tuntemattomien rockbändien biiseistä. Biisivalikoima sopii kuitenkin erittäin hyvin taustamusiikiksi pelin valikoihin ja pelikatkojen taustalle, eivätkä biisit muutoinkaan ole mitään aivan huonoja. Kyllä niitä kuuntelee. Tietysti jos joku on eri mieltä asiasta, voi laittaa taustalle ja peliin pelikatkoihin soimaan täysin omat raitansa. Sitä mikä musiikkiraita soi milloinkin saa mukavan vapaasti kustomoida soittolistojen asetuksista. Pelaaja voi esimerkiksi määrittää haluamansa eri raidat soimaan silloin kun kotijoukkue tekee maalin ja kun vierasjoukkue tekee.
