NHL 2K8 arvostelussa

Siinä vaiheessa, kun Visual Conseptsin lätkäpelisarja 2K:sta alkoi pikkuhiljaa 2K4:n myötä muodostua varsin varteenotettava kilpailija pitkään markkinoida suvereenisti monopolisoineen EA Sportsin oman NHL-pelisarjan rinnalle, joutui EA ensimmäistä kertaa oikeasti tekemään siirtoja ykköspaikkansa säilyttämiseksi, varsinkaan kun NHL-lisenssin yksinoikeus muiden urheilulisenssien, kuten NBAn ja NFL:n tapaan ei onnistunutkaan. EA yrittikin rampauttaa 2K-pelisarjan viemällä siltä pois vielä 2K5:een asti käyttämänsä ESPN-lisenssin. Veto ei toiminut, eikä rampautusyritys onnistunut viemään pelisarjan jo suureksi kasvanutta fanijoukkoa pois. Nyt eletään vuotta 2007 ja arvostelun kirjoitushetkellä Visual Conseptsin edelleen kehittämä NHL 2K8 on juuri julkaistu.

Koska kilpailun pudottaminen röyhkeästi ei onnistunut, ei EA Sportsille jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin oikeasti joutua tekemään jotain oikeita kunnon uudistuksia pelisarjansa kanssa, jotta suosio säilyisi. Ja niinpä viime vuonna julkaistu EA Sportsin NHL 07 olikin ensimmäinen NHL pitkiin aikoihin, joka toi mukanaan jotain uutta; etunenässä sen uudistunut Skill Stick -ominaisuus, jolla mailan käyttö hoitui 07:ssa kokonaan oikealla tatilla. Niin ikään hiljattain julkaistu NHL 08 on sen kuin jatkanut sarjan uudistumista ja tuonut mukanaan muun muassa kunnolla parantunutta tekoälyä. NHL 08:n konsoliversioita onkin eri medioissa kehuttu paljon.

Mutta mitä uutta on tarjota kilpailija 2K Gamesilla tämän uudella NHL 2K8 -pelillään? 2K8 ei myöskään ole 2K7:n ajoilta jäänyt lepäämään laakereilleen ja niin ikään uudistuksia ja parannuksia on tapahtunut. Itse asiassa ensi kertoja pelatessa NHL 2K8 tuntuu hyvinkin erilaiselta kokemukselta, eikä pelattavuudeltaan lainkaan sellaiselta miltä 2K7 tuntui. 2K8 tuntuukin ensituntumalta jopa hieman huonommalta kuin aiemmin; kontrollit ovat muuttuneet, maalin tekeminen on vaikeampaa, eikä esimerkiksi one-timerit tahdo mennä millään sisään. Vuodesta toiseen useiden joka vuonna ilmestyvien urheilupelisarjojen(esimerkiksi Tiger Woods PGA Tour) osalta tulee kerta toisensa jälkeen valitettua siitä, kuinka näissä peleissä ei ole oikeastaan mikään kovinkaan paljoa muuttunut. Ja toisaalta sitten kun jokin asia oikeasti muuttuu, tuntuu uusi peli menneen huonommaksi, koska se ei tunnu enää samalta kuin edellinen.

Tämä kuvailemani tunne liittyy juuri NHL 2K8 -peliin. Kuten sanottua, peli tuntuu alussa jopa huonommalta, mutta kunhan siihen pääsee sisään ja saa asetukset laitettua kohdilleen, alkaa peli pikkuhiljaa tuntua 2K7:aa paremmalta ja asioita on oikeasti vietykin parempaan suuntaan.

Ennen kuin alan höpöttämään pelillisistä uudistuksista ja uusista ominaisuuksista, on kaiketi hyvä kertoa millaisia pelimuotoja NHL 2K8 pitää sisällään. Tällä saralla peli ei oikeastaan ole muuttunut paljoa. Tarjolla on aiemmiltakin vuosilta tutut pikapeli, kausi, turnaus, sekä Franchise, joista viimeksi mainittu tavalliseen kausi-pelimoodiin eroaa sillä, että kun kausi-moodissa pelataan vain yksi ainoa kausi, pelataan Franchisessa kausia kauden perään, katsotaan omien pelaajien kehittymistä pelaajakaupankin ollessa iso osa pelimuotoa. Franchisenkin osalta muutoksia on tehty ja esimerkiksi nyt pelaaja voi säätää palkkakattoa, sekä nähdä pelaajien edistymisen kiekkoilijoina.

Partypelihenkisesti mukana ovat myös edelleen erilaisista minipeleistä koostuva monen pelaajan Battle-mode, sekä simppelit minirink ja pond hockey pikapelimuodot, joissa pelataan muun muassa lammen jäällä. Uutuutena mukaan on lisätty pelimuoto challenges, jossa pelaajan tulisi voittaa vanhoilla takavuosien joukkueilla ja kokoonpanoilla kauden 2008 joukkueita. Voittamalla pelejä aukeaa kulloinkin käytössä oleva klassikkojoukkue pelattavaksi. Luonnollisesti uusimpien NHL-joukkueiden ja klassikkojoukkueiden ohella pelistä löytyy jälleen myös nippu maajoukkueita ja Suomi on luonnollisesti yksi niistä. Suomen joukkuekokoonpanokin tuntuisi uusimmassa 2K-lätkässä olevan ihan suurin piirtein kohdallaan, vaikka ei maajoukkueilla pelatessa silti läheskään kaikkia pelaajia ole edes nimetty eikä kaikkien nimiä lausuta selostuksessakaan. Tuttuun tapaan maajoukkuepeleissä loistavat poissaolollaan myös pelikatkojen aikaiset lähianimatiot pelaajista. Olisikin hienoa, jos maajoukkueisiinkin panostettaisiin hieman enemmän tulevaisuudessa.

NHL 2K8 onkin eniten muuttunut pelattavuutensa saralla. Mutta mitkä asiat pelissä ovat muuttuneet tai parantuneet? Tässäpä luettelo niistä: parantunut maalivahtipeli ja yleinen tekoäly, Pro Stick ja muuttuneet kontrollit, superstar-liikkeet, muuttunut aloitussysteemi, entistäkin hiotummat kiekkofysiikat sekä hieman vaikeutunut maalien tekeminen.

NHL 2K6:ssa ensikerran mukaan tullut Pro Control-kontrollointisysteemi – jolla kiekkoa pystyi syöttämään juuri haluamalleen pelaajalle kentällä – on saanut kaverikseen Pro Stick-ominaisuuden, joka liittyy kiekon kontrollointiin. Oletuksena Pro Control on pelissä päällä ja ensi kertoja pelatessa pelaaja onkin varmasti aivan hukassa. Onkin hyvä juttu, että NHL 2K8:sta löytyy erillinen harjoittelu-osio, jossa voi joko harjoittaa vapaata luistelua ja hioa muuten vain perustaitojaan, tai sitten harjoitella jotain tiettyä(uutta)ominaisuutta.

Uusi Pro Control -ominaisuus on hieman samantapainen kuin EA:n kahdesta uusimmasta NHL-peleistä tuttu Skill Stick, joskaan Pro Stick ei muuta kiekon käyttöä kokonaisuudessaan oikealle tatille Skill Stickin tapaan, vaan muuttaa oikean tatin vain eräänlaiseksi harhautus/pyörittely-tatiksi. Pientä hyötyä Pro Stickistä ehkä joillekin on, mutta itse koin sen EA:n vastaavaa paljon köyhemmäksi ja käytännössä melko hyödyttömäksi, jonka jälkeen säädin päälle “klassiset 2K7 kontrollit”, joka siis nimensä mukaisesti on lähestulkoon täysin identtinen, perusnappuloilla toimiva kontrollivaihtoehto kuin mikä 2K7:ssakin oletuksena oli päällä. Aivan täysin identtiseksi ei 2K8:ssa kuitenkaan kontrolleja tällöinkään saa, vaan koukkimis/roikkukiekko-näppäin on 2K8:ssa Y-nappulan sijaan X-nappula ja maahan heittäytyminen ei toimi enää vasemman liipaisimen ja X-nappulan yhdistelmällä vaan sen sijaan pelkästään ohjaimen Y-nappulaa käyttämällä. Kunhan pieniin muutoksiin vanhoilla 2K7:n kontrolleilla tottuu, on NHL 2K8 klassikkokontrolleiltaan käytännössä edeltäjänsä kaltainen.

Pro Stickin ohella toinen uusi kontrolleihin liittyvä ominaisuus on Superstar-liikkeet, jotka käytännössä ovat erilaisia erikoiskikkoja, jotka toteutetaan yhdessä vasemman liipaisimen ja kahden nappulan yhdistelmällä. Ihan näyttävästä kikkavalikoimastaan huolimatta itse henkilökohtaisesti lukisin uudet Superstar-liikkeet aiempien osien “turhien uudistuksien”(maalivahdin ohjaus, maalintakaa kiepautus kikka)joukkoon, jotka enemmänkin sotkevat pelaamista kuin mitään muuta, vaikka niistä jonkin sortin hyötyä saattaakin saada maalitilanteissa. Harmillisesti kuitenkaan superstar-liikkeitä ei voi käyttää kuin uuden Pro Stick kontrollivaihtoehdon kanssa. Kontrolleihin liittyvä, kolmas uudistus on pelialoitukset, tosin kolmesta uudistuksesta tämä on tervetullut. Ensinnäkin tuomarin pudottaessa kiekkoa, saattaa tämä ottaa aloituksen uudestaan tai jopa vaihdattaa toista aloittajaa, mikäli haluaa ja tämähän on vain realistista.

Aloituksen voittaminen, tai ylipäätään sen onnistuminen uudella systeemillä ei heti alkuunsa ole aivan helppoa, mutta kunhan sen oppii, siitä hyötyy. Kun 2K7:ssa aloitus tapahtui X-nappulaa painamalla oikeaan aikaan kiekon saamiseksi omalle aloittavalle pelaajalle, tapahtuu aloitus 2K8:ssa oikeaa tattia liikuttamalla. Ensin käännetään tattia, jotta maila saadaan jäihin ja sen jälkeen, oikea-aikaisesti vastaavasti liikutetaan tattia kiekon saamiseksi. Pelaajan aloittajan ei ole pakko ottaa kiekkoa kuitenkaan vain itselleen, vaan sen voi nyt tatin ansiosta kiekon pudotessa maahan syöttää haluamalleen ympärillä olevalle joukkuetoverilleen. Varsin kätevää.

Muuttunut aloitus ja kiekon vapaa syöttäminen aloituksessa ovatkin melko tärkeitä ominaisuuksia, etenkin silloin kun pelataan joko taitavaa ihmispelaajaa tai tekoälyä vastaan. Jälkimmäinen onkin NHL 2K8:n myötä parantunut melko paljon. Maalivahtipelaaminen on tekoälyn osalta nyt huomattavasti älykkäämpää maalivahtien venyessä mitä hienoimpiin asentoihin ja torjuntoihin minkä lisäksi maalivahdit tulevat nyt välillä myös enemmän ulos maaleistaan haastamaan kiekon kanssa kohti rynnistävää pelaajaa. Myös kenttäpelaajien älykkyys on parantunut. Nyt tietokonetta vastaan saakin jo taistella kynsin ja hampain mikäli mielii voittaa, etenkin Pro-vaikeustasolla ja siitä ylöspäin. All-starilla pelatessa tekoäly on jo tosin liiankin aggressiivinen ja taklaileva, joten allekirjoittanut suositteleekin maksimaalisen pelinautinnon ja mahdollisimman tiukan väännön tasapainon takaamiseksi Pro-tason käyttöä, sekä pelin yksityiskohtaisten tekoälyn/ihmispelaajan taitotasojen säätämistä juuri itselleen sopiviksi.

Kunhan vaikeustason ja/tai taitoasetukset on saanut säädettyä kohdalleen, on pelaaminen tekoälyä vastaan todella nautinnollista ja jollain tapaa samalla palkitsevampaa kuin aiemmin. Tekoäly taitaa nyt nimittäin kunnolla pelaamisen kaikki osa-alueet ylivoimapelaamisesta alivoimapelaamiseen ja tavalliseen hyökkäykseen kuin puolustukseenkin. Etenkään alivoimapelaamista tietokonetta vastaan ei kannata ottaa enää löysin rantein, sillä tietokone osaa pyörittää peliä ja pelaajan päätä. Hyökkääminen tietokonetta vastaan ei ole enää pelkkää yksinläpi luistelua one-timerin ratkaistessa läpiajotilanteen pelaajan eduksi. Ehei, sen sijaan yksin läpi ei enää pääse kunnolla lainkaan, vaan syöttely onkin nyt kaiken A ja O. Toki maalille pääsee vielä yksinkin sähläämään, mutta todennäköistä on, että pelaaja taklataan heti perään nurin ja siihen päättyykin sitten hyökkäystilanne ellei syöttele. Syöttelystä puheen ollen, varmaa one-timer maaliakaan ei enää saa aikaiseksi läpiajotilanteesta, vaan sen sijaan one-timerin kanssa joutuu katsomaan erittäin tarkasti milloin sen syöttää, sillä usein muutoin se menee puihin. Maalista on nyt myös helpompi ampua ylitse, joten laukauksen tähtäyskorkeuden kanssakin saa olla jo tarkkana. Siinä missä 2K7:ssa one-timerit olivat edelleen niitä kaikkein yleisimpiä tapoja tehdä maali, ovat NHL 2K8:ssa tehokkaimmiksi nousseet harhautusmaalit sekä rannelaukaukset.

Jos pelattavuus on NHL 2K8:n myötä muuttunut useammalta osa-alueelta, niin aivan yhtä isoja muutoksia ei ole tapahtunut pelin audiovisuaalisella puolella. Graafisesti NHL 2K8 muistuttaakin paljolti NHL 2K7:aa, mutta on peli onneksi kuitenkin graafisesti parantunut edeltäjäänsä nähden kuitenkin sen verran, että sen pistää merkille. Suurin muutos tänä vuonna peligrafiikassa on aiemmin mainitun parantuneen maalivahtipelin yhteydessä parantunut maalivahtien animaatio, joka on nyt entistä monopuolisempaa ja aidomman näköistä. Toinen uudistus graafisesti on pelaajien kasvot. Kun 2K7:ssa jotkin pelaajat eivät näyttäneet kuin etäisesti oikeilta esikuviltaan, muistuttavat pelaajat 2K8:ssa todella paljon esikuviaan, joka toki tuo lisää realistisuutta peliin. Maininnan arvoista on myös pelaajien pelipaidat, jotka 2K8:ssa näyttävät nyt läheltä katsottuina jopa melkein kuin oikealta kankaalta. Pelinaikaiset ääniefektit ovat niin ikään parantuneet askeleen jos toisenkin ja joitain ärsyttäviä ja itseääntoistavia ääniefektejä(kuten muutama kannustushuuto)on kokonaan poistettu tai korvattu paremmilla. Huvittavana seikkana edellisvuoden pelissä niin kovasti hehkutettu “cinemotion” äänityyli, jossa orkesterillinen musiikki pauhasi taustalla jatkuvasti ja sai pelin tuntumaan kuin sotaan lähdöltä on siirretty suosiolla pois oletusvaihtoehdon paikalta. Hyvä, että ovat Visual Conseptilla tajunneet kyseisen “ominaisuuden” olleen jotain aivan muuta kuin loistava keksintö.

Ääniosaston suurin miinus tällä kertaa löytyy pelin selostuksesta, joka on itseasiassa melko kaksipiippuinen juttu. Toisaalta selostukseen on mukavasti lisätty 2K6:sta asti kaivattuja pieniä yksityiskohtia esimerkiksi pelaajista ja näiden tilastoista. Enää ei myöskään selostaja pelaajasta X kertoessaan aloita kertomistaan sanoilla “this guy”, vaan sen sijaan lausuu jopa kaverin oikean nimen. Edellä mainittujen pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta tämänvuotinen selostus on melko lailla pettymys, sillä suurin osa selostuksesta on tuttua huttua 2K7:sta ja rupeaakin siksi erittäin nopeasti toistamaan itseään, koska lähestulkoon kaikki repliikit on jo tuhanteen kertaan kuultuja. Kaiken lisäksi rasittavaksi käy jo heti muutaman pelin jälkeen peliin lisätty selostajan sekoaminen, kun joku pelaajista pääsee esimerkiksi kiekon kanssa karkuun. Se, että selostaja huutamalla venyttää yhden kiekkopelin aikana kymmeniä kertoja pelaajien nimiä tyyliin “Nuummineeen!! tai Selänneee!!” ei ole musiikkia korville.

Kaiken kaikkiaan pelin hyvässä ja toimivassa selostuksessa ei edellistä yksityiskohtaa lukuun ottamatta ole mitään varsinaista vikaa, se vaan on kuultu jo niin monta kertaa puhki, että olisiko jo aika NHL 2K9:ä varten vaihtaa selostusta uuteen ja tuoreeseen? Musiikkivalikoima sen sijaan on tuttuun tapaan jälleen tuore valikoima yllättävän hyviä kappaleita tuntemattomilta artisteilta.

Omaksi ehdottomaksi suosikikseni pelissä nousi Early Manin kappale, jonka vokalisti kuulosti aivan Metallican James Hetfieldiltä ja bändin saundi aivan siltä kuin Metallican vanhaa levytuotantoa (Kill ’em all, Ride the Lightning) olisi sekoitettu yhteen Metallican uusimman St. Anger levyn kanssa.

Kokonaisuudessaan uusin 2K-lätkä ei tarjoa aivan yhtä kattavaa musiikkivalikoimaa kuin edeltäjänsä, mutta tämä johtuu varmasti pääosin siitä, että mukaan on tällä kertaa otettu muutaman hieman tunnetummankin artististin, kuten Kornin ja Quiet Riotin kappale.

Tuttuun tapaan NHL 2K8:aa voi yksinpelaamisen ja samalla koneella kavereiden kanssa pelaamisen ohella pelata myös Livessäkin. Pelisarjan innokkaimmille Live-faneille NHL 2K8 on käytännössä pakko-ostos, mikäli mielii Livessä pelailla, sillä kuten aiempinakin vuosina, myös tälläkin kertaa NHL 2K8:n ilmestyttyä on pelaajat kaikonneet kaikki NHL 2K7:n parista. Livessä pelaaminen 2K8:n myötä ei ole juurikaan muuttunut. Tarjolla on erilaisia auloja erilaisia matseja varten. Suurin osa pelaajista majailee jälleen beginner/advanced -peliaulassa ja pelaajia näin yleensä tuntuisi jälleen riittävän mukavasti matsien pelaamista varten. Ainut miinus mikä Live-moninpelistä löytyy, on se, että pelisessiot eivät toimi aivan niin hyvin ja sulavasti kuin edeltäjässään. Kyseessä ei ole varsinaisesti viive linjoissa, eikä niinkään nykimistäkään, vaan ikään kuin TV:n ruudunpäivitys ei aivan pysyisi pelin perässä saaden pelisessiot näyttämään paikoitellen siltä kuin katselisi 60 hertsin tietokonemonitoria. Tämä häiritsee hieman pelaamista ja pidemmissä pelisessioissa alkaa ottaa pidemmän päälle ikävästi silmiin. Toivon mukaan ongelma korjataan mahdollisimman pian, sillä yksinpeli-innon kadottua, Livessä pelaaminen on se mikä pelin eliniän pitää yllä siihen asti kunnes uusi peli jälleen julkaistaan.