Arvostellut: Mikko Kosonen, 15.tammikuu 2004

Peliarvostelu

NHL Rivals 2004

Pelin nimi: NHL Rivals 2004
Alusta: Xbox
Ikäraja 3
Äänituki Dolby Digital 5.1
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun NHL Rivals 2004 kansikuva

Vielä parisen vuotta sitten Electronic Arts hallitsi lätkäpelimarkkinoilla suvereenisti aivan yksin tätä koko hela hoitoa, lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä ettei kilpailijoita ollut.. Tai ainakaan yhtäkään varteenotettavaa. Viime vuoden alussa Sega julkaisi NHL 2K3-nimisen lätkäpelin, jota kehuttiin joka paikassa.

Viime vuoden lopulla ulos tulivat vielä Segan uusin lätkä, ESPN NHL Hockey 2K4 sekä EA:n NHL 2004, jotka kummatkin ovat laatupelejä. Nyt Xboxille tehtyjen lätkäpelien kehään astuu mukaan kokonaan uusi tulokas Microsoft sen NHL Rivals 2004-nimisellä pelillään. Se, että pääseekö Rivals-sarjan debyytti EA:n tai Segan lätkäpelien kanssa samalle tasolle selviää tämän arvostelun aikana.

NHL Rivals 2004 sisältää kaikki oikeat NHL joukkueet aina Mighty Ducksia ja Buffalo Sabresia myöten. Markkinoiden kahteen muuhun tämän hetken tunnetuimpaan lätkäpeliin verrattuna joukkuemäärä jää kuitenkin vähäisemmäksi, sillä pelissä ei ole ollenkaan mukana maajoukkueita. Itse katson asiaa pienenä puutteena, koska muiden peleistän ne siis kuitenkin löytyvät. Pelistä löytyvät NHL-joukkueet tuntuvat nekin osa hieman hätäisesti väsätyiltä, koska esimerkiksi kaikille pelaajille ei ole viitsitty tehdä pelaajaprofiiliin ollenkaan kasvokuvaa ja näyttääkin hölmöltä, jos vaikkapa pelikatkon aikana tälläisen pelaajan tilastotietoja näytetään ruudulla niin naaman paikalla onkin vain tummennettu kasvo.. Ei näin.
Yksinpelaajalle erilaisia pelimuotoja Rivalsissa on tarjolla Instant Rivalry, Open Ice, Single Game, Season, Playoffs ja Tournament. Ensinnä mainittu on nimensä mukaisesti pikapeli ja valitsemalla kyseisen pelimuodon arpoo kone pelaajalle ja tietokoneelle satunnaiset joukkueet ja heittää samantien peliin. Open Ice-moodissa voi ainoastaan harjoitella ulkokaukalossa kiekkotaitojaan tietokonetta vastaan. Ulkokaukalossa olisi ollut ottaa matsia myös kaveriakin vastaan, mutta kun ei niin ei. Single game toimii pelin näytösotteluna, kun taas season, playoffs ja tournament moodeissa pääsee pelaamaan juuri sitä mitä niiden nimetkin kertovat. Moninpelaamista voi saman TV-ruudun ääressä maksimissaan neljän samanaikaisen pelaajan lisäksi harrastaa Xbox-Livessä maksimissaan kuuden pelaajan voimin ja System linkissä 2-10 pelaajan kesken.

Se niistä pakollisista pelimuotoselostuksista ja nyt pureudutaan hieman tarkemmin itse peliin ja sen toteutukseen. Pelillisesti NHL Rivals 2004 on aika iso pettymys. Mistäköhän sitä aloittaisi, kun on niin paljon asioita mitä tässä pelissä on vikana.. No aloitetaan vaikkapa siitä, mitä ensi pelaamisen jälkeen tuli huomattua hyvin nopeasti. Pelissä on aivan totaalisen surkea tekoäly; Useimmissa lätkäpeleissä kun pelaaja saa kiekon lähdetään yleensä sen jälkeen yrittämään vastustajan maalille hyökkäystä ja sitten jonkinlaisen kuvion saattelemana koetetaan ujuttaa kiekko maalivahdin ohitse verkkoon.

Tässä pelissä homma ei kuitenkaan onnistu aivan siten. Pelaaja kun saa kiekon, joutuu hän usein aivan yksinään yrittää maalintekoa, sillä tekoälykamut eivät osaa hakea kunnollista syöttöpaikkaa ollenkaan vaan pyörivät yhdessä sumpussa vastustajan kanssa tai sitten välillä yksinkertaisesti jäävät jonnekin keskikentän tuntumaan pöyrimään. Jos niin hyvin kuitenkin käy, että maalin edustalle saa kaverin, ei tämäkään takaa vielä mitään sillä on täysin mahdollista, ettei kaveri saa syöttöä kiinni laisinkaan tai, että se saa sen vasta siinä vaiheessa kun ollaan jo menossa maalin taakse. Näin käy turhan usein ja paras konsti tässä pelissä tehdä maaleja tuntuukin piilevän siinä ”yksin läpi” tyylissä. Kyllä omat toki silloin tällöin saavat ruuhkankin keskeltä kiekon itselleen, joka on tosin aika harvinaista.

Osittain syöttöjen meneminen harakoille johtuu myös pelin hiomattomista kontrolleista. Yleisesti ottaen kontrollointitapa on varsin sama kuin NHL 2004 ja NHL 2K4 peleissäkin; vasemmalla tatilla liikutaan, A-napilla syötetään/vaihdetaan pelaajaa, B:llä taklataan, X:llä lämätään, Y:llä heittäydytään maahan, vasemmalla liipaisimella kikkaillaan, kun taas oikealla onnistuu kovempaa luisteleminen. Jotenkin oudosti kuitenkin syötöt tuntuvat menevän välillä vähän minne sattuu, eikä sinne minne oli sen halunnut menevän. Myös oikealla tatilla voidaan tässä pelissä syötellä kiekkoa ja tulin itse asiassa huomanneeksi, että se toimi hieman paremmin kuin A-nappula. Sitä on vain todella hankala toiminnan tiimellyksessä käyttää tehokkaasti ja onkin pakko kysyä, että miksei siitä A-nappulasta voitu tehdä yhtä hyvää ja unohtaa kokonaan se tatti?

Ei tietokoneen ohjastaman joukkueenkaan tiimityöskentelyssä mitään kehumisen sanaa pahemmin ole. Tietokone ei osaa sekään kovin hyvin kamuilleen syötellä ja usein pelaaja saa kiekon napattua itselleen siitä välistä turhan helposti. Tietokone ei myöskään osaa tehdä kuvioita kuin tyyliin kerran per matsi ja ainut tapa millä tietokone maaleja yleensä tekeekään on se, että ne rynnivät maalin edustalle ja yksinkertaisesti vain laukovat päin pelaajan maalivahtia niin kauan kunnes uppoaa, jos siis uppoaa. Ilmeisesti pelin kehittäjät ovat olleet peliä tehdessään varsin tietoisia siitä, ettei tällä tekoälyllä peliä voida sen feature-luettelossa hehkuttaa, joten tekoälyn äly on päätetty korvata aggressiivisuudella.

Tästä seikasta johtuen tyypillinen matsi NHL Rivals 2004:ssä menee jotenkin tähän tyyliin: pelaaja saa kiekon, tietokone taklaa, tietokone saa kiekon, tietokone syöttää, pelaaja saa kiekon, tietokone taklaa ja niin edelleen. Tietokoneen aggressiivisuuden vielä ehkä voisi jotenkin sulattaa, jos sitä ei olisi toteutettu huijaustyyliin. Nimittäin tietokone saa taklattua pelaajaa, vaikka tämä olisikin metrin päässä pelaajasta. Homma on toteutettu siten, että kun tietokone päättää taklata kiekkoa hallussaan pitävän pelaajan niin tietokone suorittaa eräänlaisen magneetti-imaisun ja imee pelaajan kiinni itseensä ja sen jälkeen taklaa tämän. Yleisestikin ottaen tietokone taklaa pelaajan aivan joka kerta kun vain on tarpeeksi lähellä tätä. Hieman samaan tapaan siis kuin metalli on tarpeeksi lähellä magneettia…

Kaikista naurettavimpia ovat hetket, kun yksi pelaajan luistelija joutuu kolmen tietokonepelaajan keskelle. Jokainen voi varmasti kuvitella millaista se on edellä mainitun perusteella ja siinä tuleekin hieman sellainen olo, että ohjaisi jotain flipperikuulaa kun oma ukko poukkoilee sinne tänne. Peli on ehkäpä ensimmäinen laatuaan, jota pelattaessa oikeasti tulee sellainen tunne, että pitäisiköhän sitä pelimanuaalin epilepsiavaroitus kohtaa kerrankin lukaista. Ärsyttävistä vioistaan huolimatta, maaleja voi onnistua jopa tekemäänkin kun oikein jaksaa yrittää. Rivalsissa varmoja maalipaikkoja ei oikeastaan hirveästi ole, joka tosin pääasiassa johtuu siitä ettei koskaan voi olla varmaa saako tiimikaveri sitä poikittaisyöttöä kiinni vai ei. Maalit menevät muutenkin useimmiten hieman eri tavalla verkkoon, joka on ihan hyvä juttu.

Pelin maalivahdit osaavat torjua kiekkoja ihan hyvin, joskin niiden supernopea räpylä välillä ihmetyttää. Useimmat maalit ne torjuvat muutenkin juuri räpylänsä avulla ja vain todella harvoin pelin maalivahdit menevät maihin, joka tietysti osittain särkee aitouden tunnetta. Pikkaisen ottaa pattiin myös se, että lähes jokaisen torjutun kiekon tietokoneen maalivahti päättää jäädyttää. Tämä johtuu kyllä välillä siitäkin, että oma pelaaja on maalivahdin nenän edessä eikä pääse siitä pois kun vastapuolen pelaajat taklailevat raukkaa maalivahdin päälle niin kauan, että tulee se pelikatko.

Hienoja maalitilanteita ei pelissä koskaan näytetä uusintana ja pelin ainoat uusinnat tulevatkin vain silloin kun joku sen maalin oikeasti saa. Uusinnoissakaan ei voi mitenkään katsoa ja herkutella kuinka hienosti se kiekko sinne verkon peräälle lentää, sillä jostain kumman syystä pelin uusinnat ovat sössitty siten, että kun tavallisesti niidenhän pitäisi näkyä hidastettuna niin Rivalsissa ne näkyvät aivan liian nopeutettuna, joka on hyvin outoa kun ottaa huomioon sen, että muu peli kuitenkin tökkii jatkuvasti.

Pelin vahvin osa-alue on selkeästi grafiikassa. Peli näyttää hienolta ja etenkin katsomon yleisö on jotain mistä muiden tämän hetken lätkäpelien tulisi katsoa mallia. Yleisö on nimittäin kokonaan kolmiulotteinen ja katsojat muutenkin tuulettavat tai ovat tuulettamatta eri aikoihin, toisin kuten esimerkiksi EA:n NHL 2004:ssä jossa joka-ikinen tuulettaa silloin kun syntyy maali. Rivalsia pelattaessa tulee nopeasti kiinnitettyä huomiota etenkin pelaajien hienoon liike-animaatioon. Tämä näkyy kaikista parhaiten taklattaessa, kun pelaaja lentää kumoon. Muissa lätkäpeleissä, kun yleensä kaatumisanimaatioita on joko yksi tai kaksi, niin tuntuu Rivalsissa niitä olevan vielä enemmän animaatiotyylin riippuessa aina siitä mistä kulmasta ja millä tavalla pelaaja kaadetaan kumoon. Pelaajien yksityiskohtaisuus on muutenkin niin ikään hienon ja uskottavannäköistä, joskin vähäinen aitojen naamojen määrä särkee hieman illuusiota. Pelissä onkin läsnä ainoastaan kaikkein tunnetuimpien NHL-pelaajien naamat, muut ovat saaneet kunnian pukea päälleen niin sanotun rivipelaajan kasvon.

Kaikki eivät välttämättä kuitenkaan täysin pysty arvostamaan edes pelin graafista ilmettä, varsinkaan pelaajat joilta löytyy kotoaan 50 hertsinen TV. Peli nimittäin tökkii jatkuvasti silmiinpistävällä tavalla ja onkin ärsyttävää katsoa kun kentällä luistelevat pelaajat menevät töksähtelemällä eteenpäin. 100-hertsin TV:llä tätä ongelmaa ei esiintynyt laisinkaan ja peli pyöri sulavasti. Pakko sanoa, että peli on ensimmäinen laatuaan Xboxilla, jonka olen nähnyt tökkivän näin ärsyttävästi ja voikin vain ihmetellä, että miten peli joka on suunniteltu ainoastaan Xboxille voi tökkiä tällä tavalla jatkuvalla syötöllä, kun esimerkiksi peli joka on kehitetty Xboxille ja PS2:lle pyörii varsin sulavasti Xboxilla? Pientä optimoinnin laiskuutta Rivalsin kohdalla sanoisin.

Äänipuolella Microsoft on tottakai tunkenut mukaan Dolby Digital 5.1 tuen, mikä on toki hienoa ja niin pitäisi jokaisen muunkin pelitalon mielestäni tehdä aina jokaisen pelinsä kohdalla. Rivalsissa sillä ei ole kuitenkaan oikeastaan mitään merkitystä onko DD 5.1 tukea vaiko ei, koska koko äänipuoli on oikeastaan aivan totaalisen sössitty. Taklaaminen ei kuullosta taklaamiselta, lämääminen ei kuullosta lämäämiseltä, eikä syöttäminen kuullosta syöttämiseltä.. Tai ainakaan edellä mainitut eivät kuullosta siltä, kuin mitä lätkäpelejä ennestään pelanneet ovat tottuneet kuulemaan.
Taklaaminen kuullostaa Rivalsissa siltä, kuin olisi parkkihallissa ja lämäyttäisi auton oven lujaa kiinni ja siitä lähtisi jumalaton kaiku. Lämääminen taas kuullostaa hieman siltä, kuin löisi nahkavyöllä seinään ja syöttäminen siltä, kuin napsauttaisi valokatkaisijaa(sellaista vanhan-aikaista). Aiemmin mainitsemieni juttujen perusteella ainakin osa voi arvata, että pelinaikaisista ääniefekteistä se ärsyttävä taklaamisääni(auton ovi)on kaikkein yleisin mitä yhden matsin aikana kuulee. Äänet ovat muutenkin hieman hakusessa, sillä pelikatkojen aikana soiva urkumusiikki ja kuuluttajan höpinä ynnä muukin ovat lisäksi aivan liian paljon vaimennettu taustalle ettei niitä meinaa kunnolla edes kuulla. Pelin selostajapari sentään osaa hommansa ihan kelvollisesti, vaikkakaan ei nouse samalle tasolle EA:n tai Segan pelien kanssa. Selostajien työtä tässä pelissä laskee hieman se, etteivät ne ikinä kerro kenestäkään pelaajasta mitään statistiikkaa tai muuta nippelitietoa pelikatkojen aikana.. Silloin ollaan vain aivan hiirenhiljaa. Pientä lohtua voi ehkä joillekin tuoda se, että peli sisältää tuoreita ja ihan kohtuutasoisia indiebändien-biisejä kuunneltavaksi pelin valikoissa ja jos ne eivät innosta niin voi peliin tunkea omia biisejään kovalevyn täydeltä.

Yhteenveto

Heikko esitys

Hyvää

  • - Musiikki ihan kohtalaista
  • - Pelaajien liikeanimaatio
  • - Grafiikka

Huonoa

  • - "Magneetti-ilmiö"
  • - Tekoäly
  • - Äänet
  • - Kontrollit kaipaavat hiomista
  • - Pelin ruudunpäivitys tökkivää 50Hz TV:llä
  • - Syöttäminen
  • - Ei maajoukkueita