Vuonna 2017 julkaistu Observer on hitiksi nousseesta Layers of Fear -kauhupelistään tunnetun puolalaisen indiekehittäjä Bloober Teamin käsialaa. Viime vuoden marraskuussa julkaistu Observer – System Redux sen sijaan on varhaisremasterointi tästä samasta pelistä.
Game Reality sai Reduxin nyt jälkijunassa eräänlaisena ”halloween-arvosteltavana”, vaikka tätä kirjoittaessa kurpitsanveistelyt ja Michael Myers -maratonit ehtivätkin jo tulla ja mennä.
Eroa näiden kahden Observer-painoksen välillä on näkyvimmin Reduxin rouheammassa visuaalisessa ulosannissa: tarjolla on nyt 4K-grafiikkaa paremmilla tekstuureilla sekä animaatioilla kuin hahmomalleillakin. HDR-valaistus sekä Ray-Tracing löytyvät myös. Ilmeisesti jotain bugejakin on korjailtu ja tarinaa mehustettu enemmän kolmella sivutehtävällä, joita ovat Errant Signal, Her Fearful Symmetry ja It Runs in the Family.
En kuitenkaan silti täysin ymmärrä Reduxin olemassa olon tarkoitusta: peruspeli jo itsessään näytti erinomaisen hyvältä, silloin kun hyvältä näyttäviä kohtauksia ja maisemia pelissä vastaan tuli. Toinen juttu on se, että Observer pitää sisällään paljon – etenkin loppupuolella peliä, erilaisia painajaismaisia ja jopa psykedeelisiä tekstuureiltaan pirstoutuneita ja vilkkuvia kohtauksia, joissa ei 4K-grafikalla todellakaan tee yhtään mitään.
Mitään valtaisaa bugailuakaan pelatessani itse hankkimaani originaalia PC:llä en kokenut. Kenties Bloober halusi saada nopeasti palansa uusimman sukupolven konsolimarkkinoista – alkuperäispelin omistavilta PC-pelaajilta kuitenkin hieman kyseenalaisesti haluttiin uusi maksu Reduxia varten ilmaispäivityksen sijaan.
Old man’s tears in the rain
Teemaltaan Observer on cyberpunkahtavaa scifiä ja eletään vuotta 2084 – missäs muualla kuin pelin kehittäjien kotimaassa, Puolassa. Observerin maailmassa joka toisella ihmisellä on kropassaan implantteja sekä proteeseja, mutta kaiken hauskuuden on pilannut ”digitaalinen rutto.” Rutto on johtanut sotiin ja vakaviin huumeidenkäyttöongelmiin.
Elämää sanelee muutoinkin Puolassa vallan itselleen saanut megakorporaatio Chiron. Samaan aikaan kaikki huumeongelmaiset ja muut C-luokan kansalaisiksi luokitellut hologrammiaddiktit on häädetty likaisiin ja vaarallisiin slummeihin asumaan, jotka nekin ovat pullollaan Chironin teknologiaa, uutta ja vanhaa. Taustatarina ja lähtökohdat ovat sinänsä erittäin mielenkiintoiset ja kutkuttavat.
Observerissa onkin nähtävissä vahvoja Blade Runner -elokuvan vaikutteita. Suurin lienee toki sen dystopinen maailma ja sen mukanaan tuoma sateisen synkkä tunnelma, mutta jopa alussa vyöryvä taustoja selittävä teksti-intro on hyvin samankaltainen kuin Blade Runnerissa. Ja ai niin! Pelin päähenkilön hahmona kuullaan ja nähdään Blade Runnerista tuttu, ikävästi vuonna 2019 edesmennyt ja aliarvostettu(!) Hollwood-näyttelijä, Rutger Hauer (BR:n Roy Batty)
Rutger Hauer antaa pelissä kasvot ja äänensä poliisin erikoisyksikön jäsenelle Daniel Lazarskille, joka kuuluu Observer-porukkaan. Observerit, eli ”tarkkailijat” ovat saaneet vapaat kädet hakkeroitua ongelmatapausten mieliin rikosten ja johtolankojen etsimiseksi – protokollan vastaisesti jopa kuolleidenkin mieliin voidaan hakkeroitua. Huonona puolena tässä on se, että Obervereilla on työhaittana oma mielenterveyskin vaakalaudalla ja normiolon palauttavaa nappia pitäisi jaksaa tuon tuosta popsia naamariin.
Pelin varsinainen päätarina potkaistaan käyntiin siitä, kun Daniel saa työautoonsa omituisen puhelun pojaltaan. Daniel jäljittää puhelun signaalin ja se tulee slummeista. Pettynyt isä käynnistää auton ja oman moottorinsa (nappia naamaan) ja lähtee selvittämän asiaa. Siihen rinnalle mahtuu sitten muutamia vapaaehtoisia sivuquestejakin ja löytyypä pelin maailmasta myös jotain piilotettuja keräiltäviäkin, josta allekirjoittanut ei sinänsä jaksanut innostua.
Fire walk with me
Pelimekaniikaltaan Observer, kuin myös nyt arvosteltavana oleva System Redux on eräänlainen etsiväpeli, jossa Daniel kahden erilaisen erikoisnäkönsä avulla tutkii rikospaikkojen johtolankoja ja kuulustelee porukkaa. Kyynisimmin peliä voisi kuitenkin luonnehtia psykologisia kauhuelementtejä sisältäväksi scifimäiseksi walking simulatoriksi tai paljon ”dressman-kävelyä” sisältäväksi peliksi. Observerissa kun kävellään ja tutkaillaan paljon – tästäkin tutkailusta suurin osa ajasta menee kuulustellessa slummin kansalaisia eräänlaisen video-ovikellon välityksellä, jossa nähdään vain toisen osapuolen silmä tai suu.
Hakkeroidut hetket muiden mielien sisällä sen sijaan eivät ole juuri paljoa muuta kuin kävelemistä ja kaiken sen sekopäisen sisällön kokemista mitä peli vastaan heittää. Ajoittain homma vedetään täysin överiksi ja esimerkiksi pelin yhä uudelleen toistuvien käytävien ja muuttuvien ovien ja käytävien läpi juokseminen muistutti omasta mielestäni sitä kohtausta Twin Peaks -sarjasta, kun Dale Cooperin paha kaksoisolento jahtasi hyvis-Cooperia verhomajassa. Kuvittele tämä kohtaus toistumaan ylipitkänä looppina. Tällaiset kohtaukset ovat Observerissä epäilemättä hienoja, mutta niin tylsiä pelata ja loppujen lopuksi ne eivät tuota mitään muuta kuin vähän kummaa tunnelmaa.
Temmoltaan Observer on walking simulator -piirteidensä vuoksi melko hidasta sorttia ja monessa tilanteessa pelaajan juoksunappulan käyttökin estetään, kun halutaan, että pelaaja imee pelin edellä mainitun kaltaista tunnelmaa sisäänsä lähes loppumattomalta tuntuvana putkena. Toki tällä halutaan myös keinotekoisesti pitkittää muutaman kymmenen euron hintaista kokemusta, joka ei loppujen lopuksi ole mikään järin pitkäkestoinen, vaan kaikkiaan noin viidestä kuuteen tuntiin kaiken sen hitaan kävelynsä ja hitaan kuulustelun ansiosta.
Pelin tunnelmaa pitää osata arvostaa, eikä se ihan aina ole helppoa, kun Daniel kuin muutkin sivuhahmot puhuvat kaikessa rauhassa kuin hahmot Kaurismäen elokuvissa, sillä erotuksella, että Observerissa se tuntuu liian kiireettömältä – kyseessä on kuitenkin potentiaalisesti välittömään vaaraan joutunutta poikaansa etsivä poliisi.
Rutger Hauer toimii Danielin äänenä pääosan ajasta melko hyvin, mutta sekaan mahtuu hetkiäkin, jolloin tuntuu siltä, että Rutger ei olisi pariin tuntiin koskenut vesilasiin ja ääni on epäselvän käheä tai sammaltaa. Kokonaisuutena sanoisin, että Rutgerin äänityö hoituu paremmin kuin esimerkiksi niin ikään edesmenneen Sean Conneryn käheä äänityö vanhassa From Russia with Love -pelissä.
Kenties huonoimpana osa-alueena Observerissa pitäisin Danielin kahta näköimplanttia, joista toisella mies voi skannata muun muassa veriläiskiä ja kynnenjälkiä, kun taas toisella voidaan skannata erilaisia objekteja, kuten kulkukortteja ja tietokoneita. Monessa pelissä on tänä päivänä varoitukset välkkyvistä kuvista ja epilepsian vaarasta. En ole koskaan ollut altis pelien välkkymiselle, mutta Observerissa nämä näkömoodit on toteutettu niin ärsyttävän hölmöllä tavalla (kuvasta ei meinaa edes saada selvää skannerin ollessa päällä) että välkkyminen ja vilkkuminen alkoi omalla kohdallani vaikuttaa negatiivisesti. Jopa Danielin käteen asennetun inforuudun tarkasteleminen (josta pilleritkin popsitaan) katseleminen tuottaa vilkkuvaa ja värisevää kuvaa. Kaiken tämän olisi mielestäni voinut toteuttaa pelaajaystävällisemmälläkin tavalla. Alkuun itse asiassa luulin, että Xboxini olisi hajonnut kaiken sen välkkymisen vuoksi, kunnes Youtuben kautta totesin muidenkin pelaavan samaa välkkymispeliä.
Pelasin System Reduxia ensimmäisiä kertoja illalla pimeässä ja vaikka originaalia peliä oli aikoinaan tullut pelattua, en muistanut näitä skannereita enää lainkaan (jotka Reduxissa tuntuvat olevan efekteiltään vieläpä voimakkaampia).
Olen pelannut Playstationin VR-laseilla jos jonkinlaista räiskintää ja lentopeliä ilman minkäänlaista pahoinvointia, mutta Observerin näkömoodit aiheuttivat pahan olon, joka vei myös yöunet. Bloober Team tuntuu tykkäävän myös kaikenlaisesta ruudunvärinästä, sykkimisestä ja kuvan heilumisesta, joten suosittelen ottamaan pelin epilepsiavaroitukset tosissaan. Skannerimoodit olisi voinut mielestäni voinut toteuttaa täysin toisellakin tavalla, mutta minkäs teet. En pitänyt niiden käyttämisestä oikeasti lainkaan.
Loppusanat
Kokonaisuutena Observer (System Redux tai ei) jättää toivomisen varaa. Peliä varten rakennetussa dystopisessa taustatarinassa olisi niin paljon potentiaalia, mutta tuntuu että maailman rakentaminen on enemmän tai vähemmän hukattu, kun on haluttu suosia psykedeelisiä ja painajaismaisia välkkymisiä sekä ajoittaisia jump scare -kohtauksia, jotka eivät edes onnistu kummemmin pelottamaan. Paljon kävelyä ja kuulustelua sisältävä Observer on kertakäyttöistä viihdettä, jos sitä jaksaa ylipäätään läpi asti pelata.
