Sonyn suljettua oman kehitysstudionsa, Evolutionin, joutuivat viimeisenä työnään Driveclubin kehittäneet pojat ja tytöt etsimään itselleen uutta kotia. Se koti löytyi lopulta yllättäen melko nopeasti, kun Evolutionin ex-tiimi otettiin Codemastersin leipiin.
Motorstorm-sarjan peleillään taipaleensa aloittanut Evolution Studios – tarkemmin kuopatun studion jäsenet alkoivat työstämään Codemastersilla vauhdikasta arcadekaahailua, joka on nyt viimein julkaistu. OnRushia voisi kuvailla jonkinlaiseksi Motorstormin hengenheimolaiseksi.
Siinä missä Motorstormissa keskeisessä roolissa olivat autojen turbot, jotka liian pitkälle luukutettuina räjäyttivät koko menopelin. OnRushissa ajokki ei räjähdä kun painetaan menemään, mutta turbo (tai nitro) on tälläkin kertaa hyvin keskeisessä roolissa.
Sisällöllisesti OnRush pitää sisällään kolme pelimuotoa. Nämä ovat eräänlainen köykäinen uratila, custom -pelitila sekä nettimoninpeli. Vielä arvostelun kirjoitushetkellä nettimoninpelissä oli pelattavissa vain quick game -variaatio – rankatut nettisessiot ovat päävalikon mukaan ”tulossa pian”. Mikä on sinänsä hieman ollut hieman outo ratkaisu, sillä olisihan pelin voinut ennen julkaisua voinut heti kehittää siihen pisteeseen, että kaikki olisi valmiina…
Mikä OnRushissa sitten on ideana? Peli heittää eräällä tapaa pirteästi romukoppaan perinteisen näkemyksen siitä, millaisen ajopelin tulisi olla ja lähtee uskaliaasti omille teilleen. Tarjolla kyllä on vauhdikasta off road -arcadekaahausta, mutta kisoissa ei ajeta kierroksia, eikä kamppailla siitä, kuka ehtii ykkösenä maaliin.
Päinvastoin, kierroksia pelissä ei ole lainkaan ja kaikki kisaaminenkin tapahtuu tiiminä. Lentävään lähtöön mukaan tulee kaikkiaan kaksitoista menopeliä, joista kuusi on sinisen tiimin ja kuusi oranssin.
Erilaisia kisatyyppejä ovat overdrive, switch, countdown sekä lockdown. Kisatyyppejä sinänsä on ensituumauksella kovin vähän, mutta ne kaikki neljä ovat omalla tavallaan erilaisia ja samaan aikaan älyttömän hauskaa ja kerrankin erilaista pelattavaa autopeleistä tuttujen perinteisten kierros- ja checkpoint-kisojen sijaan.
Overdrive-moodissa on ideana ajaa kovaa ja kerätä pisteitä omalle tiimille. Molemmat tiimit yrittävät yhteispisteillään saada ensimmäisenä pistemittarin täyteen. Se kumpi tässä onnistuu, voittaa erän. Uuteen erään lähdetään suoraan lennosta, sillä pelin vauhdikkaat off road -radat kiertävät ympyrää pidemmän kaavan kautta, eikä missään vaiheessa pysähdytä. Pisteitä overdrivessä saadaan boostaamalla, eli polttamalla ajokin nitromittaria jatkuvalla syötöllä. Nitroa kertyy ilmalennoista, toisen tiimin kuskien teilaamisesta suoraan Burnoutista pöllittyjen tuttujen takedownien ja hienojen törmäyshidastuksien kera. Kun nitroa käytetään, alkaa rush-mittarissa prosentit täyttyä.
Rush on eräänlainen superboosti, jonka aktivoimisen jälkeen oma ajokki muuttuu melkoiseksi ohjukseksi, jota on paikoin jopa vaikea hallita. Pisteitä kuitenkin ropisee tiimin mittariin ja rushaamalla kaahaava kuski on myös melko lailla pysäyttämän luotijuna, jonka eteen yksikään vastapuolen kisaaja ei haluaisi joutua – se on yleensä varma takedown.
Switchissä kaikki kisaajat saavat kolme vaihtoa. Kaikki aloittavat kisaamisen prätkän kyydissä ja kun ensimmäisen kerran törmää tai tulee teilatuksi, mennään respawn-ruutuun ja valitaan joku pelin kahdeksasta ajoneuvosta. Kun kertaa on romuttanut menopelinsä, on vaihdot käytetty. Switchissä ideana on nollata vastapuolen tiimin kaikkien kuskien vaihdot – se tiimi, joka ensimmäisenä onnistuu tässä, on voittaja.
Countdownissa kello laskee molemmilla tiimeillä kohti nollaa ja aikaa saadaan lisättyä vain ajamalla porteista läpi. Jos kaikki onnistuvat tässä portti toisensa jälkeen, pysyy kisa erittäin tasaisena, mutta eroa alkaa tulla siinä vaiheessa, kun porukka alkaa missata portteja tai joutuu viideksi sekunniksi jäähylle ja valitsemaan uutta menopeliä respawn-ruutuun.
Lockdown on eräänlainen räiskintäpelien domination-pelimoodi. Kisassa kaikki jahtaavat radalla vauhdikkaasti liikkuvaa pyöreää ympyrää. Ideana oli päästä ympyrän sisään ja pysyä sen kohdalla riittävän kauan. Mitä enemmän oman tiimin jäseniä ympyrässä on, sitä nopeammin ympyrä vallataan ja saadaan yksi piste. Mielenkiintoiseksi homma menee siinä vaiheessa, kun ympyrässä on sinisiä ja oransseja. Enemmistö luonnollisesti voittaa ja taistelulta ja vastapuolen tönimiseltä ei voi välttyä. Onnistueesti vallannut tiimi voittaa erän ja meno jatkuu – uusi ympyrä ilmaantuu maastoon tuota pikaa ja sitten mennään taas.
Vain neljä pelimuotoa ja kahdeksan menopeliä? Kuulostaako tylsältä? Sitä Onrush ei kuitenkaan oikeastaan missään vaiheessa ole. Päinvastoin, pelaamisesta tulee äärimmäisen koukuttavaa hupia. Tämä osittain siksi, että kisat ovat äärimmäisen vauhdikkaita ja siten adrenaliinipitoisia – etenkin asetetta kovempana nettisessiona, jossa armoa ei anneta, eikä yhtäkään tilaisuutta teilata joku jätetä käyttämättä. Toisekseen, kaikki menopelit on varustettu erilaisilla ominaisuuksilla. Pari prätkää, muutama ehostettu muskeliauto, pari hiekkakirppua ja maasturia. Kaikista löytyy kuitenkin se oma erikoiskikka, millä sitä elintärkeää rushia saadaan tehokkaimmin. Kaikissa menopeleissä löytyy myös oma eräänlainen ”aseensa.”
Esimerkkinä Blade-prätkä kerää parhaiten rushia kuskin temppuilulla ilmassa ja kun rush aktivoidaan, jättää prätkä jälkeensä varsin ikävää tulivana, joka tuhoaa vastustajat. Jokainen rysäyttänyt kuski jättää jälkeensä myös hautakiven ja Bladen hautakivet sokaisevat sen vastapuolen pelaajan, joka sen sattuu keräämään. Hiekkakirppu Charger tuottaa rushia pelaajalleen, kun tämä ajaa vihollisen vierellä ja rushaaminen on erittäin voimakasta sorttia. Autoista Dynamo pystyy pudottelemaan tiimikavereilleen kerättäviä power up -boosteja ja rushaaminen niin ikään antaa lähellä ajaville tiimikavereille boostia mittariin. Rushia Dynamo sen sijaan kerää vastaavasti ajamalla tiimikavereidensa vierellä.
Näitä kaikkia ajoneuvoja kun vaihtelee pelin aikana, ei kisaaminen muutu missään vaiheessa tylsäksi, koska omaan pelistrategiaan tulee aina pientä muutosta. Pienellä prätkällä ei kannata alkaa uhittelemaan isolle ja voimakkaalle enforcerille, mutta rush-tilassa kaatuu isompikin jätti. Helppoja takedowneja edustavat myös swattaamiset, eli hyppyristä tai muusta hypystä hypätään vastapuolen kisaajan niskaan. Kylkeen ajaminen tai toisen työntäminen esteisiin, kuten puuhun tai kiveen on aina vähän riskialttiimpaa. Niskaan hyppääminen tosin vaatii harjoittelua ja oikea-aikaista ajoitusta, jotta sitä oppisi tekemään usein.
Kun saa yhden kisasession aikana aikaiseksi useamman takedownin sekä kisamuodosta riippuen muitakin saavutuksia, kuten vaikkapa ison kasan läpiajettuja portteja countdownissa, tulee siitä aina hyvä fiilis kisayhteenvedon rullatessa ruudulle. Jos hyvin käy, näkevät sen muutkin jos pelaaja onnistuu saamaan MVP-palkinnon olemalla kisan arvokkain pelaaja. Muitakin suoriutumisia huomioidaan MVP:n lisäksi. Vaikka valokeilaan ei pääsisikään, saa kisoista (etenkin tiimivoitoista) aina mukavan määrän XP:tä silti mittariin. XP:n ohella palkinnoksi jaetaan pelirahaa.
XP kasvattaa luonnollisesti pelaajan ajajatasoa ja jokainen uusi taso antaa avattavaksi uuden lootcraten. Tässä kohtaa Ei pidä pelästyä, sillä Onrushissa uusia laatikoita ei voi ostaa millään oikealla rahalla, vaan kaikki lisäsälä avataan pelaamalla ja maksuttomia laatikoita avaamalla. Tasot myös nousevat nopeasti ja lootia saa avata tuon tuosta. Laatikoista löytyy sitten skinejä kuskeille kuin autoillekin. Niin ja pelaajaprofiiliaan voi koristella crash-tagilla sekä persoonallisella hautakivellä. Hautakivet näkyvät pelissä kisan aikana siinä kohdassa, missä pelaaja radalla mällää ajokkinsa tai tulee teilatuksi.
Uudet skinit – etenkin ajokeille pitävät homman raikkaana. Ne kahdeksan erilaista ajokkia ovat kyllä riittävä sinänsä erilaisten ominaisuuksiensa ansiosta, mutta onhan se mukava, että jokaiselle löytyy toistakymmentä erilaista skiniä, joita voi ostaa pelirahalla tai ansaita laatikoita avaamalla. Tähän päälle pelistä löytyy lisäksi harvinaisempaa tavaraa kauppaava ”kauppias”, jolta vaihtuvia skinejä voi ostaa rajoitetun ajan. Pelissä on myös päivittäin vaihtuvia haasteita, joista saa palkinnoksi rahaa. Kaksitoista ilmakieppumista autolla? Kuusi vastustajan katolle rysäyttämistä? Suorita, niin saat rahapalkinnon. Haastetilakin on omiaan lisäämään pelin koukuttavutta.
XP:tä ja rahaa ansaitaan niin yksinpelissä kuin nettipelissäkin. Hienoa Onrushissa onkin se, kuinka saumaton ja yhtenäinen paketti se on. Ajat pari matsia uramoodissa, siirryt siitä custom-pelitilaan laittamaan vähän kovempaa vaikeustasoa tekoälylle (uramoodissa sitä ei saa säätää) ja sen jälkeen nettisession pariin. Kaikesta tästä pelaamisesta kertyy XP:tä ja rahaa samalle tilille. Aivan mahtavaa.
Mikä Onrushista tekee sitten niin koukuttavan? Pelimuotojen ohella, kisojen arvaamattomuus. Kun mennään sata lasissa ihan koko ajan ja parhaimmillaan melkein se kaksitoista autoa aivan sumpussa, ei hengähdystaukoa tule, eikä muutoinkaan kaikista tilanteista voi aina selvitä, niin kuin oli ajatellut. Tulee kolareita ja tulee onnistumisia. Sitten, kun peli vielä päättää yllättäen (uramoodissa ja onlinessa) heittää pelaajien ylle pimeän yön tai vaikkapa jäätävän sakean lumipyryn, on hyvin paljon haasteellisempaa yhtäkkiä ajaa täysiä, teilata vastustajia ja samalla pitää oma vekotin ehjänä. Rushaaminen lumimyrskyssä – se on pelottavaa. Vielä pelottavampaa on se, jos vastapuolen enforcer sokaisee ruutusi, kun erehdyit ajamaan peräkontissa kiinni.
Kokonaisuutena Onrush on ehkä koukuttavinta arcade-kaahaamista, mitä olen pitkään aikaan pelannut. Pelattavuus, ajotuntuma ja kontrollit ovat hienosti kohdallaan ja huumaa ja riippuvuutta tulee siitä, että peli palkitsee jatkuvalla syötöllä ja välillä yllättäenkin. Nettipeli toimii saumattomasti ja peliseuraakin löytyy aina muutamissa sekunneissa.
Onrush on myös äärimmäisen nätti ja värikäs! Ne lukuisat avattavat ajoneuvoskinit tekevät pelistä vielä kirjavampaa pelaamista, kun kaikki kustomoivat omia ajokkejaan. Ei sillä, että pelin aikana aivan hirveästi ehtisi mitään ihailla.
Kuudenkymmenen kuvan sekuntivauhtia pyörivä ruduunpäivitys lähes jatkuvalla syötöllä kun on aika päätä huimaavaa. Rushaaminen ei todellakaan ole aina helppoa, juuri älyttömän vauhdin vuoksi. Pelin valikosta saa säätää, optimoidaanko tehot visuaalisuudelle vaiko ruudunpäivitykselle, mutta en nähnyt tarvetta visuaalisen optimoinnille, koska jo oletusasetuksellakin peli on äärimmäisen näyttävä ja hidastuksena näytettävät kolarit ja lentelevät autonromut hienoa katsottavaa.
Huonoja puolia pelissä on se käsittämätön ranked-matsien puuttuminen sekä uratilan köykäisyys. Uraa ja ihan hyvin ajavaa tekoälyäkin jaksaa välillä peluuttaa, mutta monet kisat menevät pelaajan tiimin voitoksi, eikä uratilassa ole oikeastaan mitään sen kummempaa koukkua. Ajetaan kisoja ja miniturnauksia, kerätään XP:n ja rahan ohella tähtiä ja avataan uusia kisoja. Ainoastaan custom-pelissä tekoälyä voi säätää ja silloinkin välillä jopa hard-taso tuntuu jäävän jalkoihin. Kivaa olisi myös se, että kisanjälkeisen ”palkintojenjakoruudun”, sekä välittömästi teilatuksi tulemisen jälkeisen crash-cam -uusinnan saisi halutessaan ohittaa. Kun ei aina jaksaisi katsoa niitä.
Pidemmittä puheitta, taidankin mennä takaisin rushaamaan.
