Jokin aika sitten meillä oli arvostelussa Microsoftin tennispeli nimeltään Top Spin. Tennispelejä on tähän päivään mennessä ilmestynyt vain kourallinen ja muutama niistä on ollut hyvä, joista Top Spin ehkäpä yksi niistä parhaista. Syy siihen miksi otin puheeksi tennispelit on siinä, että tennispelien tapaan myös lentopallopelit ovat olleet todella harvassa. Vuoden alussahan ilmestyi Tecmolta täysin surkea ja minimaalisesti pelattavaa sisältänyt Dead Or Alive: Xtreme Volleyball.
Uusin yrittäjä lentopallon, vai pitäisikö sanoa rantalentopallon parissa on Hypnotix. Kyseinen pelitalo on aiemmin tehnyt muun muassa sellaisen pelin kuin Outlaw Golf, joka oli pakattu täyteen enemmän tai vähemmän hyvää huumoria ja jossa pelattiin golfia mitä oudoimmilla hahmoilla ja sitten siinä välissä aina tapeltiin pelikavereiden kanssa. Peli keräsi kriitikoilta hyviä arvosanoja ilmestyessään. Outlaw Volleyball jatkaa tätä samaa tuttua kaavaa toki sillä poikkeuksella, että golfin sijasta ruvetaan pelaamaan lentopalloa.
Pelistä löytyy neljä yksinpelimuotoa, joista exhibition on se joka ikisestä pelistä löytyvä pikapelimuoto, jossa voi pelata haluamallaan hahmolla 16 eri vaihtoehdosta sekä mieleisellään kentällä, joita pelissä on yhteensä kymmenen erilaista. Exhibitionin lisäksi tarjolla on myös random play, tour ja drills pelimuodot. Randomissa pelaaja voi halutessaan antaa tietokoneen arpoa tälle pelaajat ja pelikentän ja täten vain hypätä nopeasti peliin sen kummempia miettimättä. Tour ja drills ovat sitten ne pelin pääpelimuodot, joista viimeksi mainitussa voidaan kouluttaa omia pelaajia erilaisissa harjoitustehtävissä. Harjoituksissa pitää yleensä saada kerättyä tietty määrä pisteitä ennenkuin aika loppuu lyömällä palloa määrättyihin kohteisiin. Jokaisen yksittäisen harjoituksen läpäisystä saa 12 kokemuspistettä, jotka voi sitten sijoittaa neljään eri taito-alueeseen joihin kuuluu nopeus, voima, hyökkäys ja puollustus. Erilaisia harjoituksia on yhteensä 20 kappaletta, joten niiden aikana kyllä pelaaja kuin pelaaja paranee taidoiltaan aika roimasti verrattuna siihen mitä se on alussa.
Kun on mielestään harjoitellut yhden päivän osalta tarpeeksi, voi siirtyä ottamaan mittaa muista palloilijoista pelin tour-moodissa. Outlaw Volleyball ei yritä olla mikään vakava rantalentopallopeli ja se mainostaakin itseään hyvällä huumorilla täytetyksi arcademaiseksi palloiluksi. Onkin aika ironista, että se mikä pelistä osittain tekee niinkin ärsyttävän kuin se on, johtuu osaksi juuri sen huumorista.. Ei sitä kaikki välttämättä ymmärrä mitä niiden Hypnotixin poikien päässä liikkuu, mutta lapsellisen huono kakka-huumori ei oikein vaan pure. Koska huumorimeiningillä ollaan lähdetty peliä tekemään, niin on sitä myös tungettu melkein joka paikkaan. Sitä löytää niin selostajasta, pelihahmoista, tutoriaaleista kuin pelin manuaalistakin. Ihan oksettaa.
Kun ei ajattele ollenkaan pelin huumoria niin millainen peli oikein paljastuukaan kuoren alta? Valitettavasti ei mikään kovin laadukas. Outlaw Volleyball ei yksinkertaisesti vain ole tavoittanut sitä, mikä jokaisen pelin täytyy vähintään saavuttaa; Pelaajalle pitää omasta mielestäni tulla sellainen olo peliä pelatessaan, että tämä on hauskaa(Ellei sitten kyseessä ole kauhupeli). Tässä Outlaw Volleyball ei ole onnistunut, koska pelin toteutus on mennyt osittain metsään. On vaikea sanoa yhtä tekijää miksi asianlaita näin on, joten on hyvä mainita useampi. Ensinnäkin tekoäly on säädetty päin h*lvettiä. Kaikista helpoimmalla vaikeustasolla tekoäly ei saa palloa oikeastaan koskaan edes verkon yli, kun taas jo toisella vaikeustasolla pelin luonne muuttuu paljon vaikeammaksi. Välillä tosin peli tuntuu muutenkin bugittavan tekoälyn osalta ja touhu meneekin aika naurettavaksi, kun tekoäly välillä sekoaa siten, ettei saa palloa kertaakaan verkon ylitse vaikka päällä ei olisikaan kaikista helpoin vaikeustaso.
Toinen mikä tekee pelattavuudesta vähemmän hauskaa on itse pallon lyöminen. Onhan kontrollit sinänsä toki ihan hyvät; vasemmalla tatilla liikutetaan pelaajaa, kun A, B, X ja Y toimittavat eri lyöntien virkaa. Oikealla liipaisimella käytetään liikkumista nopeuttavaa turboa kun taas vasemmalla voidaan vaihtaa kontrolloitavaa pelaajaa. Vaikka kontrollit ovatkin selkeät ja helpot käyttää, on silti tekoälypelaajien lyönteihin välillä vaikea osua. Tämä johtuu osittain siitä, että välillä lyönnit tulevat melkoista vauhtia verkon ylitse ja pelin aikana on vain jotenkin vaikea ehtiä reagoimaan siihen minne se pallo oikein lentääkään saatika sitten nähdä missä kohti se tulee maahan ennen kuin on jo liian myöhäistä. Apuna tässä tosin voi käyttää eräänlaisia osoittimia, jotka näyttävät mihin oma pallo lentää toisella puolella ja mihin vihollisen pallo tulee omalle puolelle kenttää. Käytännössä nämäkään eivät tilannetta täysin pelasta, sillä ensinnäkin pallon tulemiseen pitää reagoida heti ja jos jää vähääkään miettimään ennenkuin lähtee juoksemaan pallon perään on homma mokattu. Ärsyttävän pelaamisesta tekee myös se, että jatkuvasti pitää oikeastaan olla turbonappula pohjassa mikäli luulee ehtivänsä saamaan pallon kiinni, koska vakiona hahmot löntystävät turhan hitaasti.
Pelikuvakulmasta on niin ikään pientä nipottamista. Todella hyvää pelikuvakulmaa ei nimittäin pelistä oikein löydy. Paras mahdollinen on serve up nimellä kulkeva näkövinkkeli, joka laittaa kameran pelaajien selän taakse esimerkiksi tennispelien tapaan. Hommaa kuitenkin alkaa hieman ärsyttämään, kun kentällä vaihtuu puolet jolloin pelaajan joukkue joutuu verkon taakse, josta palloa on todella vaikea pelata. Kuvakulman voi kyllä käydä tällöin vaihtamassa taas serve down malliksi, mutta hieman ottaa päähän kun jatkuvasti saa olla valikoissa säätämässä kuvakulmaa.
Siinä vaiheessa kun ärsyttävä pelattavuus alkaa todella nyppimään on hyvä tietää, että Outlaw Volleyballissa on myös mahdollisuus hakata pelitoverinsa. Saman puolen pelaajaa ei ole mahdollista hakata(mikä on sääli), mutta sen sijaan kummankin vastapuolen pelaajista voi halutessaan hakata.
Kun pelaaja pelaa tarpeeksi hyvin rantapalloa, saa hän palkinnoksi eräänlaisia hakkaus-bonuksia, joita voi sitten valjastaa käyttöön pelin aikana. Tämän jälkeen pelaaja valitsee sen kenen kanssa ottaa matsia ja ryhtyy hommiin. Pelaajat osaavat potkia, lyödä, blokata ja käyttää erikoisliikettä voittaakseen kahakan. Taistelu-osio on pelin teemaa noudattaen melko kankeasti toteutettu ja niinpä tappeleminen tuntuu oikeasti todella päälleliimatulta toiminnolta ja on aivan turha unelmoida mistään Virtua Fighter tai Tekken tason tappelemisesta. Olisivat nyt edes voineet laittaa verta lentämään, kun toista hakataan. Tappelun jälkeen voittaja saa hävinneen kaiken “momentum” energian omaan mittariinsa. Momentum-energian määrä taas vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti pelaajan turbomittari latautuu takaisin, kun sitä käytetään.
Pelin äänimaailmassakaan ei oikeastaan ole paljoa kehumista. Taustalla kuuluu yleisön jatkuva vihellys ja huuto, kun taas vähän väliä pelitapahtumia kommentoi erittäin ärsyttävä ja muka-hauska heppu. Ei sitä kovin montaa minuuttia jaksakaan kuunnella ja onneksi on Hypnotix tajunnut laittaa mahdollisuuden kytkeä selostajan kokonaan pois päältä. Tarjolla on myös musiikkiakin, sellaista kevyttä teini-rokkia mitä kuuntelee ainakin jonkin aikaa. Jos valmis musiikkivalikoima ei miellytä korvia, voi taustalle laittaa soimaan omaa musiikkiaan suoraan Xboxin kovalevyltä. Se kuitenkaan tuskin pelastaa paljoa se.
No ainakin pelin grafiikka on yhtä äänimaailman kanssa, eli aika ankeaa. Grafiikka ei ole mitenkään loisteliasta vaan oikeastaan aika vaisua ja tasapaksua. Peli-ympäristöt eivät ole mitään kovin yksityiskohtaisia ja muutenkin kokonaisuudessaan yleisilme on jotain mitä olettaisi näkevän Playstation 2:lla. Pelihahmot sentään ovat edes jonkintasoisesti animoituja, mutta hahmot itsessään taas ovat kukin niin idioottimaisen näköisiä, että se vähä lohtu menee siinä.
