Overcooked! 2 arvostelussa

Siinä missä edellisen sukupolven konsolien, Xbox 360:n sekä PS3:n osalta indieskene otti vasta tulta alleen, ovat PS4 sekä Xbox Onella indiestudiot lyöneet kunnolla läpi niin perugenrejen sekä PS4-konsolilla ainakin osittain myös VR-pelienkin osalta.

Onkin ollut hassua ja toisaalta positiivisella tavalla ilahduttavaa huomata, että yksi lempipeleistäni PS4-konsolilla on ollut Ghost Town Gamesin kehittämä ja Worms-peleistään tutun, pitkäikäisen Team 17 studion julkaisema Overcooked!

”Kokkipeli” oli peli, jossa kokkailtiin ruokaa mitä hulluimmissa ympäristöissä ja arvaamattomasti muuntuvissa keittiöissä. Laivan kannella, avaruusasemalla tai esimerkiksi jäisissä maisemissa jäälautoilla luistellen ja avantoja väistellen. Viiksekkään sipulikuninkaan valtakunta oli uhattuna, sillä jättimäinen lihapulla alkoi olla nälkäinen ja vihainen. Siispä luottokokit laitettiin matkaan.

Ideana oli valmistaa ruokia ”autenttiseen” tapaan vaiheita noudattaen. Keittoja, hampurilaisia sekä esimerkiksi pizzan paistamista. Tomaattien, sienien ja sipulien pilkkomista, pihvien nuijimista, taikinan lyttäämistä, raaka-aineiden paistamista ja sen sellaista. Valmiit ainekset lautaselle ja ateria luukulle, ennen kuin tilaus ehtisi myöhästyä. Piti varoa, että ruoat eivät pala pohjaan ja sytytä keittiötä tuleen, muuten olisi vaahtosammuttimella hyvin pian töitä. Onnistuneista ruokatilauksista tienasi pisteistä ja pelikellon nollannuttua pisteet muuntuivat tähdiksi – mikäli sai tarpeeksi pisteitä. Tähdet avasivat uusia tasoja ja edistivät höyhenen kevyttä tarinaa.

Yksinpelinä ensimmäinen Overcooked! ei ollut kovinkaan hauska, vaikka sitä pystyikin pelaamaan kahdella kokilla vuorottelemalla. Pelin suola oli saman ruudun äärellä kaksinpelinä, joka oli sitäkin koukuttavampaa ja älyttömän hauskaa hupia. Kolmin- ja nelinpeliäkin tuettiin, mutta jo kolmella touhu meni aina aavistuksen verran turhan kaoottiseksi, vaikka toki täysi nelimiehityskin oli hauska kokemus sinänsä ainakin hetkellisesti.

Pelasin aikoinaan pelin kaikki tasot aikoinaan yhdessä pelikaverin kanssa lävitse. Jäi kova hinku saada lisää pelattavaa ja rukouksiin vastattiin, kun Ghost Town julkaisi myöhemmin kaksi muutaman euron hintaista DLC-pakettia; The Lost Morselin, & Festive Seasoningin. Peliä tuli pelattua jopa niinkin paljon, että melkein kaikista tasoista tuli kerättyä täysi kolmen tähden luokitus. Peli tarjosi versusmoodiakin, mutta se ei aivan samalla tavalla innostanut.

Hei, me kokkaillaan taas!

Hieman yllättäen kävi allekirjoittaneelle ilmi, että Overcooked! 2 -peli olikin jo aivan oven takana. Kun peliä pääsi kokeilemaan, kävi nopeasti ilmi, että kakkonen on aika pitkälti samalla Unityn pelimoottorilla tuotettua lisäpelattavaa, sen ansiosta varmastikin myös pelin lyhyempi kehitysaika.

Overcooked! 2 ei ole kuitenkaan mikään turha jatko-osa, sillä se parantelee olemassa olevaa reseptiä muutamilla pienillä jutuilla, sekä lisää mukaan yhden hyvinkin tervetulleen ominaisuuden – nimittäin verkkopelin!

Peli tarjoaa edeltäjänsä tapaan tarinamoodin, jossa Sipulikuninkaalle on jälleen tehtävä palveluksia ja lähdettävä kokkailemaan pitkin kyliä asuntoautolla huristelemalla. Kaikkiaan pelattavaa on kuusi maailmaa ja jokaiseen maailmaan mahtuu kuusi tasoa, eli yhteensä 36 perustasoa. Lisukkeena pelikartalta voi löytää ja avata yhteensä kahdeksan piilotettua ja hieman vaikeampaa Kevin -nimistä tasoa pelattavaksi. Kokonaismäärässä päästään siis aika lähelle, ellei samaan kuin alkuperäispeli DLC-lisukkeineen. Yksinpeli aukenee samalla tavalla pisteitä ja tähtiä keräämällä ja siinä sivussa saadaan käyttöön uusia virtuaalikokkiavatarejakin.

Kokkikontrollia

Kokkailu tapahtuu jälleen kerran mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Virtaava koski kahdella lautalla, velhokoulu teleportteineen ja katoavine rappusineen, kuumailmapallo ja muun muassa kaivos, jossa vaunujen kiskot kääntyilevät ja vaihtavat paikkaa.

Overcooked! 2:ssa niin sanottuja ”normaaleja” keittiöitä tuntuu itseasiassa olevan hyvin vähän. Lähes kaikissa tasoissa on jokin muuttuva tekijänsä, joka tuo haasteita ruoanvalmistukseen, toisaalta hyvä vaan, että haastetta riittää ja joitain kenttiä saa jopa kolmen pelaajan kera yrittää useamman kerran, että saisi edes kaksi tai saatikka sen kolme tähteä.

Pelin ohjaustapa on pysynyt lähestulkoon samana, eli yksinkertaisen toimivana. Kokkeja liikutetaan vasemmalla tatilla ympyränappulan toimiessa oleellisena, kriittisiä sekunteja säästävänä juoksupyrähdyksenä. X:llä napataan raaka-aineita kuin lautasiakin kouraan ja samalla nappulalla pudotellaan tavaraa kattilaan tai leikkuulaudalle. Neliöllä pilkotaan ja tiskataan.

Jotta pelaaminen ei olisi liian tuttua ja tylsistyttäisi originaalipelin faneja, on mukana uuttakin kokkailtavaa. Kaikkiaan seitsemän uutta reseptiä tuovat vaihtelua, kun tarinamoodin kenttien joukossa pelaajalle (tai pelaajille) esitellään uusia ruokia, kuten sushi, pasta sekä höyrystetyt vihannekset ja liha. Uusien ruokien mukana tulee totta kai luonnollisesti myös uusia raaka-ainetuttavuuksiakin. Esimerkkinä valmis sushi vaatii pilkotun kalan, levämaton, pilkotun katkaravun sekä keitetyn riisin lautaselleen.

Niin ikään uutena, mutta erittäin tärkeänä ja jo alkuperäisessä pelissä ajoittain kaivattuna ominaisuutena nähdään raakojen tarvikkeiden viskelemisen mahdollisuus. Raakaa lihaa, salaattia kuin esimerkiksi keittämätöntä riisiäkin voidaan taktisesti viskellä, vaikkapa kuilun ylitse muille pelaajille. Välillä käy tuuri ja tavara lentää suoraan halutun hahmon käsiin, välillä riisit onnistuu heittämään suoraan kattilaan ja sitä rataa. Paikoin tavaroiden heittelyn mahdollisuus taas lisää sitä kaoottista kokkailua ja hupailua ja touhuaminen ruudulla muuttuu epäorganisoiduksi, kun tomaatti kädessä leikkuulaudan luo kävelemässä ollut kokki saakin yllättäen tahtomattaan kanankoiven käteensä tai vaihtoehtoisesti tulee itse vahingossa X-nappulan sijaan painettua neliötä leikkuulaudan kohdalla, jolloin tavara ei laskeudu leikkuulaudalle vaan lentää sen yli, pahimmassa tapauksessa jonnekin kuiluun tai jokeen. Tavaran viskelyn ansiosta aivan yksinään pelaileminen sen sijaan toimii kenties hitusen mielekkäämmin, kun toimia voi astetta nopeammin. Ei yksinpeli silti ole kuin paremman puutteessa toimiva korvike.

Tarinamoodia voi pelata yhden kahden tai kolmen kaverin kassa ja uutena juttuna omaa tarinamoodia pelaamaan ja tasoja availemaan voi kutsua omia kavereitaan ystävälistalta, mikäli kaverit eivät pääse fyysisinä ilmestyksinä paikanpäälle.

2+2 -tyyppinen verkonvälinenkin pelailukin kahden kaksihenkisen sohvakunnan välillä onnistuu, tosin tämä edellyttää sen, että kaikilla pelaavilla profiileilla on käytössään pleikkarin Plus-jäsenyys. Tämä on jokseenkin hölmö, rahastukselta tuntuva ratkaisu. Jos oman konsolin kakkosprofiilissa ei siis ole plustiliä, ei pelikaveria voi ottaa mukaan verkkopeliin.

Nettikeittiö

Verkkopelaaminen toimii hienosti ja ilman lagailua, melkein kuitenkin on syytä olla käytössä mikrofoni tai PS-kameran mikki aktivoituna, sillä muutoin kokkailun koordinointi on astetta hankalampaa – se on sitä kuitenkin jo samalla sohvalla kaverin kanssa pelattunakin, kun aivoitukset menevät ristiin.

Arvostelua varten verkkokokkailua tuli kokeiltua kahden kaverin kanssa ja pelaaminen on erittäin hauskaa, joskin se kolmen porukassa pelaaminen on edelleen astetta enemmän sekoilualtista kuin maltillisella kaksinpelaamisella, jossa liikkumistilaakin jää vähän enemmän, eivätkä pelaajat tällöin niin helposti törmäile toisiinsa. Mikkichattailun rinnalle on tarjolla myös kolmionäppäimestä aktivoitavia pikakommentteja, joilla muita pelaajia voi infota asioilla, joita itse aikoo tehdä, kuten vaikkapa tiskaaminen tai paistaminen.

Jos verkon kautta pelataan kavereiden kanssa tarinaa, kertyvät tähdet ja avautuvat uudet tasot sen pelaajan pelistä, joka toimii isäntänä. Mukaan liittyneiden pelaajien oma peli ei siis etene lainkaan.

Tarinamoodin verkkopelin ohella peli tarjoaa myös tavalliseen moninpelailuunkin tarkoitettuja arcade ja versusmoodeja. Jos omalta kaverilistalta ei löydy sellaisia kavereita, joilla olisi Overcooked! 2 -peliä, on mahdollista liittyä myös yleisille servereillekin pelaamaan. Pelikokemus tosin ei ole samaa kuin tuttujen kavereiden kanssa pelattuna, jonka aikana voi naura räkättää omille kuin toistenkin mokailuille. Vaihtoehto on kuitenkin varsin kiva olla olemassa ja se kuitenkin täydentää kivasti uuden kokkipelikakkosen ominaisuuslistaa yhden ruksin verran.

Yksin tai netissä pelattavissa arcadessa ja versusmoodeissa pelaaja voi vapaasti valita pelattavan ympäristön kuudesta erilaisesta. Versuskokkailu on kenties pelitavoista se tylsin, sillä jos toisistaan mittaa ottavat pelaajat eivät ole tasaväkisiä, muuttuu pelaaminen helposti tylsäksi. Arcadessa pelaaman pääsee yksinpelitarinan tapaan pelkästään tiiminä ja taas puhalletaan yhteen henkeen.

Loppusanat

Kokonaisuutena Overcooked! 2 on lähes täydellisellä tavalla maustettu jatko-osa. Lisää sitä samaa hyvää, mutta hienoisesti paremmaksi ja hiotummaksi säädetyllä reseptillä. Kannattaa ehdottomasti maistaa!