Overlord II arvostelussa

Overlord on jatkoa Codemastersin parin vuoden takaiselle 3rd person toimintapelille, joka piti sisällään varsin mielenkiintoisen idean. Pelissä pelaajan tuli omaksua eräänlaisen Pahuuden Herran rooli ja yhdessä ilkeiden örkkilaumojensa avulla luoda koko maailmasta yksi suuri pahuuden tyyssija. Jokin aika sitten julkaistu Overlord II on jatkoa alkuperäiselle pelille, joskaan ei jatka tarinaa juurikaan kummoisemmin, mitä nyt edellisen pelin tapahtumista hiukan mainitaan, jonka lisäksi pelissä vieraillaan edellisen pelin tuhoutuneissa maisemissa. Overlord II:ssa omaksuutaan uuden Pahuuden Herran rooli ja yritetään onnistua siinä missä edellisen pelin pahuutta kannattava, Taru Sormusten Herrasta -elokuvia tuttua Sarumania muistuttava pelihahmo epäonnistui. Peli potkaistaan käyntiin tutoriaalimutoisena alkulämmittelynä, jossa pelaajan ohjastama hahmo löydetään örkkien toimesta tämän ollessa vielä lapsen iässä.

Nopeastikos pelaajan hahmo kuitenkin kasvaa aikuisen mittoihin ja rellestys voi kunnolla alkaa. Pelinä Overlord II ei ole niinkään täysin uudeksi seuraajaksi luokiteltava julkaisu, vaan pikemminkin pelin kohdalla voidaan puhua jonkinasteisesta uudelleenlämmittelystä. Samalla kun yksinpelikampanja ja sen tarina ovat uusia, on alkuperäisen pelin negatiivista palautetta saaneista seikoista otettu oppia ja yritetty sen pohjalta luoda entistä parempi pelikokemus ja osittain tässä on onnistuttukin.
Pohjimmiltaan pelissä on ideana suorittaa pelin antamia tehtäviä, kuten esimerksi valloittaa talvikylä nimeltä Nordberg, tappaa 1000 metsätonttua, tai esimerkiksi hankkia itselle laiva. Käytännössä kaikki tehtävätyypit kuitenkin tietävät suunnatonta teurastusfestivaalia, jossa pelaaja örkkeineen lahtaa puoli kylää vastarintaa. Erikoiseksi pelin tekee se, että pelaajalla on oman pahuuden hahmonsa ohella myös ohjausvalta örkkeihinkin. Sen ajan kun liikutaan paikasta toiseen örkit roikkuvat hyvin mukana tekoälyn voimalla, mutta etenkin taistelutilanteissa pelaajan kannattaa liikutella myös örkkejäkin. Örkkien liikuttelu tapahtuu oikealla tatilla, siinä missä pahuuden hahmoa ohjataan vasemmalla. Örkit taivat taistelemisen ohella myös erilaisten objektien käytön, sekä tärkeiden esineiden kantamisen takaisin pahuuden linnaan. Liikuttamalla örkit vaikkapa halutun objektin luokse saa nämä ottamaan sen mukaansa tai käyttämään sitä, kun taas vaihtoehtoisesti liikuttamalla nämä vihollisen luokse saa örkit hyökkäämään, joten niiden toimintatapa riippuu kulloinkin täysin kohteesta. Vaihtoehtona on hieman tarkempi käskytystapa, eli ensin vasemmalla liipaisimella lukitaan haluttu kohde, jonka jälkeen oikeaa painelemalla lähetetään haluttu määrä örkkejä kyseisen kohteen luokse.

Kontrollit ja pelin käyttöliittymä ovatkin edelleen yksi pelin hienoimmista ominaisuuksista, joista etenkin kontrolleja on pyritty edelleen parantamaan. Alkuperäisessä pelissä ei nimittäin ollut lainkaan kameraohjausta, vaan peli luotti lukittuun kameraan, joka paikoitellen teki pelaamisesta hieman hankalaa. Nyt pelissä on tarjolla vapaasti kieputeltava kamera oikean tatin avulla, mutta ratkaisu ei ole täydellinen. Koska oikealla tatilla voidaan nyt kontrolloida kameraa, on tiedossa jonkinasteisia päällekkäisyyksiä örkkien kontrlloinnin kanssa, joka tapahtuu niin ikään samalla tatilla. Oletuksena pelaaja voi kontrolloida tatilla kameraa, mutta siinä vaiheessa kun tattia siirtä ylöspäin kerran, muuttuu siirtyy ohjaus örkkeihin. Jokainen voi varmasti kuvitella kuinka hankalaa on välillä taiteilla näiden kahden välillä, sillä helppoa se ei aina ole. Mikäli kameraa kontrolloidessa vahingossa sattuukin siirtämään tattia ylöspäin, siirtyy ohjaus kamerasta örkkeihin. Välillä pelissä tulikin ohjastettua melkeinpä päällekäin kameraa ja örkkejä. Kaikesta huolimatta ratkaisu on kuitenkin parempi kuin ei mitään, sillä vapaa kamerakulma auttaa kummasti varsinkin taisteluissa.

Pelaaja ei siis selviäisi pelissä mitenkään ilman rakkaita örkkejään, mutta verrattauna alkuperäiseen Overlord -peliin pahuuden herra -hahmo ei myöskään ole enää niin rasittavan heiveröinen vihollisia vastaan yksinään ja tämä onkin uudistetun kamerakontrolloinnin ohella yksi niistä pikkuseikoista, jota on edellisen pelin ajoilta muutettu parempaan suuntaan. Pelaaja voi nyt myös täydentää energiansa isompien teleporttien luona, jolloin pelaaja ei ole niin riippuvainen vähän energiaa palauttavista energiapallukoista, joita löytyy sieltä täältä maastosta.

Sen ohella, että pelaajan hahmon kestokykyä on nostettu hieman, on tälle nyt annettu myös kyky kärventää vihollisten aivoja mana-energiaa hyödyntäen, joka mahdollistaa tehokkaan tappamisen, mutta siviilien tapauksessa myös vaihtoehtoisesti näiden orjuuttamisen omalle puolelle. Mitään käytännön hyötyä orjuuttamisesta ei kuitenkaan näyttäisi olevan, sillä örkit hoitavat hommansa sen verran tehokkaasti.

Pelissä on kaiken kaikkiaan tarjolla neljää eri örkkityyppiä ja niitä kaikkia tarvitaan pelin aikana aukomaan reittejä pelaajalle. Ruskeat örkit ovat perusörkkejä, jotka ovat taisteluissa niitä kaikkein parhaimpia ja kaiken lisäksi ne osaavat nyt myös Overlord II -pelin myötä ratsastaa susillakin, joka tekee niistä entistä tehokkaampia. Ruskeiden örkkien ohella pelistä löytyvät punaiset, siniset, sekä vihreät örkit, joilla kaikilla on omat kykynsä. Punaiset ovat tuliörkkejä, jotka ampuvat tulta, mutta myös kestävät sitä, eli voivat kävellä tulien lävitse, sekä tuhota tuliansoja, jotta pelaaja pääsisi jatkamaan matkaansa. Samaan tapaan toimivat loputkin örkeistä. Vihreät voivat kävellä vihreiden kaasuesteiden lävitse huoletta, jonka lisäksi ovat kova vastus isompia vihollisia vastaan. Siniset osaavat uida, tallustella sinisessä mömmössä, herättää kuolleita örkkejä eloon, sekä ohittaa vihollislaumat huomaamatta.

Kun pelaaja poistuu pahuuden tornistaan temmellyskentälleen, ei örkkejä ole koskaan valmiiksi mukana, vaan pelaaja itse saa päättää kuinka monta mitäkin laatua olevaa örkkiä mukaansa ottaa, kunhan on ensin saapunut pelialueelle. Yleensä “örkkiautomaatteja” on ripoteltu jokaiseen kenttään riittävän tiheään, sillä kentät ovat lineaarisuudestaan huolimatta paikoitellen isokokoisia. Örkit eivät luonnollisesti ole ilmaisia, vaan pelaajan on kerättävä sieluja, jotka toimivat eräänlaisena örkkivaluuttana. Sieluja sen sijaan saadaan tappamalla supersöpöjä hylkeitä, joita löytyy sieltä täältä. Muuta keräiltävää ovat raha, sekä kivet, joita molempia taasen tarvitaan pahuuden tornin seppää varten, jotta pelaaja voisi ostaa uusia ja parempia varusteita, kuten paremman lyöntiaseen tai vaikkapa kypärän itselleen.

Vaikka pelaaja periaatteessa onkin ultimaalinen pahan ilmentymä, on pelaajalla silti hyvä/paha -mittari olemassa. Pelaajan teot ja se miten esimerkiksi kyläläisiä kohtelee vaikuttaa mittarin heilahteluun. Aika ajoin pelaaja saa pahuuden torniinsa tiedusteluita kyläläisiltä, jotka voi sitten joko hyväksyä tai evätä. Myös tuhottavien kylien isompien herrojen kohdalla on olemassa valintoja: teurastaako hänet, vaiko orjuuttaa?

Kokonaisuutena Overlord II on paranneltu versio ykkösestä uudella tarinalla sekä juonella. Siinä missä alkuperäinen Overlord -peli tuntui parodioivan Taru Sormusten Herra -saagaa puolituisillaan ja kontumaisilla kylillään, on Overlord II enemmänkin kuin eräänlainen Asterix&Obelix mukailu roomalaisennäköisine sotilaineen ja johtajineen päivineen ja sanoisinkin, että kakkososan teema sopiikin pelin henkeen paljon paremmin kuin ykkösen.

Yksi asia missä Overlord II on niin ikään parantanut sijoituksiaan on sen visuaalinen anti. Valitin aikoinaan alkuperäisen pelin grafiikasta, joka silloin muistutti kovasti PS2-tasoa, mutta nyt voidaan sanoa asoiden muuttuneen, joskaan ei radikaalisti. Overlord II on kuitenkin siitä huolimatta selkeästi edeltäjäänsä paremmannäköinen ja esimerkiksi värejä kuin valaistusefektejäkin on käytetty paljon runsaammin tällä kertaa. Tämä ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, vaan ajoittain pelin muuten tasaisessa ruudunpäivityksessä on havaittavissa pieniä notkahduksia. Äänipuoli pelissä on kunnossa ja samaa tasoa kuin aiemmassakin pelissä, joskin musiikki ? vaikka hyvää onkin ? toistaa itseään aivan liian nopeasti. Etenkin pidempien pelisessioidea aikana tämä käy varsin hyvin selväksi. Itseään toistavuus ei oikeastaan koske pelkästän pelin musiikkeja, sillä oikeastaan koko peli käy pidemmän päälle toistamaan itseään, sillä pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin kaiken tuhoaminen örkkien avulla. Pienempinä annoksina Overlord II:n yksinpeli toimiikin paljon paremmin.
Yksinpelin ohella on jälleen tarjolla myös kahden pelaajan samalla konsolilla kuin Livessäkin toimiva moninpeli. Moninpelin osalta peliin on kuitenkin panostettu varsin vähän. Tarjolla on alkuperäisen pelin tapaan jälleen vain vaivaiset neljä moninpelikarttaa, joista kaksi on versus-karttoja ja kaksi co-op -karttoja. On sanomattakin selvää, ettei moninpelin viehätys kestä kovin kauaa, karttojen vähyyden vuoksi. Kaiken kukkuraksi pelaajaseuraa on tarjolla kovin niukasti.