Pac-Man World Re-Pac arvostelussa

Pac-Man World Re-Pac on nimensä mukainen remake alun perin vuonna 1999 ensimmäiselle Playstation-konsolille julkaistusta 3D-tasohyppelystä, jossa on selkeästi nähtävissä vaikutteita sen ajan pelisuunnitteluun ja muutamaa vuotta aiemmin julkaistuun supersuosituksi nousseeseen Crash Bandicoot -peliin.

Pelin alussa Pac-Manille ollaan järjestämässä 20-vuotissyntymäpäivän yllätystä, kun pahan Toc-Manin johtamat haamut saapuvat paikalle ja kaappaavat koko suvun. Pac-Man saapuu pian kotiin ja löytää paikalta kakun ilman vieraita. On aika lähteä Ghost Islandille pelastamaan kaikki.

Peli pitää sisällään kuusi erilaisella teemalla varustettua pelimaailmaa ja jokaisessa maailmassa on neljä tasoa pelattavaksi, poikkeuksena raunioteemainen maailma, jossa on vain kolme. Eli kaikkiaan pelattavaa on 23 tason verran – jokaisen maailman viimeinen taso on bossitaistelu.

Aluksi pelin maailmoista on auki vain kolme, mutta näiden läpäisyn jälkeen aukeaa kaksi lisää ja sen jälkeen viimeinen, boss mansion, jonka lopussa kohdataan Toc-Man. Mitään sinänsä yhtenäistä teemaa maailmoissa ei ole, vaan ruudulle vieritetään merirosvoteemaa, avaruusteema, raunioteema, sirkusteema, tehdasteema sekä viimeisenä hauska halloweenin kaltaista tunnelmaa tarjoileva synkempi luurankoteema. Tasojen määrä on riittävän runsas, mutta ei peli siltikään mikään järisyttävän pitkä kokonaisuus ole. Sanoisin, että pelin läpäisee päälle viidessä tunnissa – lyhyemmässäkin ajassa, mikäli kaikki tasot vain vetää speed runina lävitse, yrittämättä keräillä ja löytää kaikkea. Yleiseltä fiilikseltään suosikikseni kipusi sirkusteema ja avaruusteema, joista avaruusmaailman musiikki oli parasta. Sirkusteeman bossitaisto oli hieman kummallinen. Tehdasmaailma oli sekä tasojensa, että musiikkinsa osalta tylsintä, mutta tarjosi hauskan bossitaistelun.

Bonuksena pelin kaikkien tasojen läpäiseminen avaa pelin tasonvalinta-hubiin pelattavaksi alkuperäisen, emuloidun Pac-Manin arcadeversion.

En koskaan alkuperäistä Pac-Man Worldia ole pelannut, enkä sinänsä tiedä varmaksi mitä kaikkea uudessa versiossa on eri tavalla, mutta ilmeisesti ainakin jotain remaken tasoista on paranneltu, vihollisia on lisäilty, bossitaistoja viilailtu ja Pac-Manille annettu jopa kyky lipua hetkellisesti ilmassa hauskan ääniefektin kera. Pikainen katsaus youtuben maailmaan alkuperäispelin parissa kuitenkin kertoi heti muutaman seikan.

Jo ensimmäisen tutoriaalimaisen tason aikana käy selväksi, että Now Productionin kehittämä, Unity-moottorilla työstetty Pac-Man World Re-Pac on varsin onnistunut ja viehättävä tasohyppely menneen ajan fiiliksellä ja että remake on selvästi työstetty rakkaudella, toisin kuin eräs GTA-trilogia… Ei remaken taso aivan Crash Bandicoot-trilogian tasolle yllä visuaalisuudessa loistossaan, mutta silti ero Pac-Man Worldin PSX-version ja remaken välillä on järisyttävä.

Alkuintroa, jossa Pac-Manin perhe kaapataan, on muuteltu ja samalla ruudunpäivitys on laitettu sulavaksi. Pelin aikainen musiikki tuntuisi olevan samaa hyvää Tommy Tallaricon vanhaa sävellystä, mutta selkeästi taustalla soiva pirteä ja ajoittain Pac-Manin tunnusmusiikkiakin muunteleva lurittelu kuulostaa paremmalta remakessa. Grafiikan ruudunpäivitys on sulavaa kuudenkymmenen kuvan sekuntivauhtia ja kaiken kaikkiaan audiovisuaalisesti Pac-Man World Re-Pac näyttää ja kuulostaa hyvältä.

Mikä Pac-Man Worldin ja myös Re-Pacin idea sitten on? Pac-Man seikkailee haamusaarella läpäisten tasoja, jotka aukaisevat uusia tasoja. Joissain tietyissä tasoissa sitten pelastetaan häkistä niitä kaapattuja sukulaisia, joita on kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta.

Välillä taistellaan hankalampia ja pitkäkestoisempia välibosseja vastaan, jotka turhauttavat paikoin yhtä paljon kuin Crash Bandicootin vastaavat, mutta joista osa taas on aika lailla läpihuutojuttuja.

Alkuperäisen pelin kehittäjät keksivät kieltämättä aikoinaan varsin viihdyttävän tavan edistää Pac-Mania muuhunkin kuin simppeliin arcadepelaamiseen. Oikeastaan se mitä Pac-Man -pelien sarjassa olen tykännyt, että tekijät osaavat muovat Pac-Manin peruskonseptia erilaisiin muotteihin. Klassinen Pac-Man on toki oma juttunsa ja ikuinen klassikko, mutta viime vuosilta voin nostaa esiin myös loistavan Pac-Man Championshipin sekä kenties vielä hauskemman (etenkin kaksinpelinä) Pac-Man 256 -pelin.

Pac-Man Worldissa keltainen pallosankarimme Pac-Man kerää niitä sokkeloista tuttuja pellettejä, väistelee haamuja ja power-pelletin niellessään muuttuu puolen ruudun kokoiseksi ja siinä vaiheessa siniseksi muuntuneet haamut saavat kyytiä. Pellettien keräämisessä on kaksi ideaa: niitä voidaan käyttää vihollisia päin heittämiseen, mutta jokaisen tason lopussa kaikki säästyneet, kerätyt pelletit tuovat jokainen +5 pistettä high score -laskuriin. Pellettien keräämisen ohella mukana ovat ne Pac-Man -peleille ominaiset hedelmät ja marjat. Näistä ei saa pelkästään pisteitä high score -mittariin, vaan niillä on ihan oikea tarkoituskin.

Keräämällä banaaneita, omenoita ja muita, avaavat ne tasoissa aluksi lukossa olevia ovia. Banaanikyltillä varustettu ovi aukeaa keräämällä banaanin ja niin edelleen. Muitakin symboleita on ja eräs kerättävä avain päästää pelaajan riehumaan eräänlaiseen bonustasoon, joka on ylhäältäpäin kuvattu pellettisokkelo klassisen Pac-Manin tapaan, mutta 3D:nä. Sokkelon läpäisy, eli kaikkien pellettien kerääminen tuo sekin bonuspisteitä tason loppulaskuriin.

Ovi toisensa jälkeen pelaaja etenee tasossa, painelee välillä numeroin ja eri kuvioin varustettuja painolaattoja, aktivoi checkpointeja ja kaiken sen pompinnan ja kiipeilyn päätteeksi lopulta saavutaan Toc-Manin näköispatsaan luokse, joka lyödään palasiksi ja sitten taso onkin ohitse. Periaatteessa kaikkea mahdollista ei tarvitse edes kerätä tason aikana, eikä esimerkiksi bonustason avaintakaan ole pakko etsiä – kunhan avaa ne ovet ja painaa niitä nappuloita, joita vaaditaan etenemiseen. Jokaisesta tasosta löytyy Crash Bandicoot -pelien tapaan myös Pac-Manin nimen tavaavat kirjaimet, jotka kaikki keräämällä saadaan siitäkin lisää bonuspisteitä high scorea varten.

Tason aikana tuhotut viholliset, kerätyt pelletit, nimikirjaimet, selvitetyt sokkelot ja muut muodostavat high scoren kentän päätteeksi ja mikäli tuli vielä kerättyä kultakolikoitakin, pääsee pelaaja pyörittämään tason lopuksi hedelmäpeliä kultakolikoiden määrän verran.

Ainoita nurinan aiheita oikeastaan koko pelissä itselläni on se, että hedelmäpelissä on todella vaikea saada aikaiseksi yhtenäisiä kuvioita, mutta toisaalta ainakaan merkittävän high scoren saamista ei ole tehty liian helpoksi. Onneksi jo kahdella samalla kuvalla saa 2x-kertoimen loppupisteille. Mutta kyllä se myös ketuttaa joka kerta, silloin kun useammat vapaaehtoisesti kerätyt kolikot menevät hukkaan hedelmäpelissä.

Kustakin läpäistystä tasosta saadaan siis high score ja nämä yksittäiset lisätään hauskasti myös yhteen koko pelin kattavaan high scoreen, joka näkyy pelin tallennuksen tiedoissa. Tasojahan pelissä ei sinänsä kamalan montaa ole, eikä pelikään loppujen lopuksi muutamia bossitaistoja ja joitain pompintakohtauksia lukuun ottamatta ole mikään kamalan haastava, mutta high scoren kerääminen antaa tasoille uudelleen peluun arvoa – etenkin jos perheessä on muitakin kiinnostuneita, jolloin jokaisella voi olla oma tallennuksensa ja kokonais- high scorensa.

Loppusanat

Kaiken kaikkiaan tänä retroilun, remasterointien ja remake-versioiden aikakautena Pac-Man World Re-Pac on varsin tervetullut uudistus kaikkien muiden parhaimpien remake-julkaisuiden joukkoon, eikä hintakaan missään nimessä ole liian korkealla 40 euron hintalappunsa ansiosta. Mikäli Pac-Man ja värikkäät 3D-tasohyppelyt iskevät ja ennen kaikkea olit Pac-Man Worldin fani aikoinaan, kannattaa tämä remake ehdottomasti tsekata.