Paper Beast arvostelussa

Eric Chahi on nimipari, jonka etenkin vanhemmat pelaajat varmasti tietävät ja muistavat. Jossain määrin legendaariseksi pelisuunnittelijaksi noussut Chahi on ollut suunnittelemassa ja ideoimassa päälle kymmentä peliä vuosien varrella. Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan minimalistisesta, mutta niin kovin tunnelmallisesta, hieman Prince of Persiaa muistuttaneesta Another World -scifipelistä.

Peli on julkaistu lähestulkoon kaikille mahdollisille pelialustoille vuodesta 1991 alkaen. Vuonna 2014 pelistä tehtiin 20-vuotisjulkaisu uusimmille konsoleille. Eiköhän peli vielä löydä tiensä PS5- ja XSX-konsoleillekin.

Chahi teki paluun Heart of Darkness -pelin julkaisun jälkeen alkaneen, kolmetoista vuotta kestäneen hiljaiselon jälkeen, kun Ubisoft julkaisi miehen Populouksen kaltaisen ja fysiikan lakeja noudattaneen maastonmuokkaussimulaattorin, From Dust. Peli on saatavilla ja pelattavissa esimerkiksi myös Xbox Onella taaksepäin yhteensopivuuden ansiosta.

Kun From Dustin jälkeen pöly sai taas kerran laskeutua oikein kunnolla, vietti Chahi jälleen yhdeksän vuoden mittaisen tauon ja nousi pintaan jälleen nyt, VR-pelien aikakaudella. Ajankohta on sinänsä hassu, sillä Microids on tätä kirjoittaessa juuri hiljattain julkaissut fyysisenä kokoelmana Another Worldin yhdessä samankaltaisen Flashback-pelin kanssa uusimman sukupolven konsoleille.

Outoon maailmaan paperihahmojen pariin

Kun allekirjoittanut sai arvosteltavakseen uuden Sonyn julkaiseman PSVR-pelin nimeltä Paper Beast, olivat odotukseni varsin neutraalit, sillä en ennakkoon tiennyt pelistä mitään.

Muutamat ensihetket pelin parissa olivat erittäin mielenkiintoiset. Peli on erittäin minimalistinen lähestymistavaltaan, mutta samaan aikaan sen esittelemä kummallinen, toisen planeetan kaltaisilla maisemilla ja paperisilla eläimillä varustettu maailma tuntuu kiehtovalta. Pikainen katsaus pelin credits-valikkoon ja niinpä niin, nimi Eric Chahi kertoi kaiken tarvittavan.

Jos Another World saataisiin portattua VR-maailmaan, sen tunnelma olisi varmasti jotakuinkin Paper Beastia, vaikka pelattavuudeltaan molemmat ovatkin aivan toisesta maailmasta. Chahi tietää perintönsä ja jopa pelin aivan ensimmäinen, käytännössä ensikäynnistämisen yhteydessä ansaittava trophy on nimeltään ”Another World.”

Paper Beast potkaistaan käyntiin eräänlaisella introlla, jossa pelaaja on Kvaaari-tietokoneen äärellä. Aikomuksena on laskea massiivisen tähden romahdus. Odotellessa pääsee pelaamaan minipeliä Swirly Beat. Minipelin korkealentoinen tempo ja ylhäältä satava loputon konfetti saa pelaajan miettimään mitä oikein on tekeillä ja miten pelin nimi kuvaa yhtään sitä mitä ruudulla tapahtuu. Kunnes simulaatio hajoaa, musiikki loppuu ja jäljellä on ahdas, punaisilla verhoilla somistettu teltta ja jalkojen juuressa musiikkia toistanut kasettimankka. Revitään verhot alas ja kappas, sitä ollaankin keskellä aavikkoa ja vierellä tallustaa kutakuinkin dinosauruksen luurankoa muistuttava valtava paperieläin.

Paper Beast on 23 tason mittainen VR-puzzleseikkailu vieraassa maailmassa, joka matkansa aikana osaa ihastuttaa, hämmästyttää ja kummastuttaa ja ehkä muutamina hetkinä jopa pelottaakin. Missään vaiheessa peliä juuri mitään ei selitetä turhaan, vaan annetaan pelaajan kokea ja kokeilla.

Käytännössä pelaaja etenee ruudusta toiseen ja yleensä eteen tulee jonkinlainen kevyt puzzle ja valtaosa pelin pähkinöistä onkin helppoja ja hoituvat pienellä mietinnällä. Suuri osa puzzlesuunnittelusta rakentuu Eric Chahin aiemman pelin, From Dustin jalanjälkiin, sillä tiedossa on maaston muokkausta VR-tilassa. Näin muutoin pelin puzzlet ovat nekin fysiikkapohjaisia – esimerkkinä miten saadaan raskas pallo siirrettyä aavikolla paikasta A paikkaan B? No, kytketään pallon leijuvien ketjujen toiseen päähän pari voimakasta paperieläintä ja johan alkaa pallo siirtyä.

Parhainta antia edustavat kuitenkin ne maastonmuokkaamisen hetket, jotka tosin ovat muutoinkin melko lyhytkestoisessa Paper Beastissa kuitenkin valitettavan harvassa. Välillä maastoa saadaan muokata hiekkapallolla, eräänlaisella imurimadolla (toinen pää imee, toinen sylkee), välillä veden kulkua voidaan ohjata rubikin kuutiota muistuttavalla värillisellä kuutiolla. Muutamaan otteeseen päästään sulattaamaan jäätynyttä vettä tulikuutiolla ja niin edelleen.

Yleensä pääidea kaikissa pelin puzzleissa on sama: pelaajan pitäisi päästä ruudun päästä päähän ja sitä kautta seuraavaan puzzleruutuun. Joskus tämä tarkoittaa jonkinlaisen ison esteen raivaamista pois tieltä käyttäen apuna paperieläimiä ja sen myötä maastonmuokkausta, kun pitää luoda eläimille reitti vaikkapa veden ylitse. Joissain ruuduissa paperieläimet pitäisi saada puuntaimen luokse, joka sitten kasvaa täyteen mittaansa, kun riittävä määrä eläimiä on saapunut puun äärelle. Täyteen mittaan kasvaneesta puusta muodostuu lopuksi eräänlainen kuumailmapallo, jonka kyydissä matkataan muutamaankin otteeseen, kun vaihdetaan puzzleruutua toiseen.

Teleporttailua

Ohjausmekaniikkansa osalta Paper Beast luottaa padiohjaimeen ja tähtäimen osalta padin liiketunnistimeen. Koska kyseessä on FPS-peli, on liikkuminen yleensä tällaisissa VR-peleissä ollut joko sulavaa, asteittaista kääntymistä tai teleporttausliikkumista. Paper Beast käyttää viimeksi mainittua, eikä tätä ikävä kyllä saa lainkaan säätää eikä muita vaihtoehtoja ole edes tarjolla.

L1-nappulalla toimivaan teleporttailuliikkumiseen toki tottuu, mutta allekirjoittanut itse on oppinut suosimaan sulavaa, vapaata liikkumista. Peleissä, kuten Doom VFR vapaa, nopea liikkuminen yhdessä Aim Controllerin kanssa on ollut parhaimpia FPS-kokemuksia, mitä on päässyt pelaamaan.

Audiovisuaalisesti Paper Beast on toimiva kokonaisuus. Peli yhdistelee VR-maailmassaaan perinteisiä tekstuureita sekä erittäin onnistuneesti paperimaisen kaltaiseksi luotuja hahmoja, jotka luovat mielenkiintoisen yhdistelmän. Äänimaailma koostuu – Swirly Beatin kreisiä sekoilumusiikkia lukuun ottamatta – kauniista rauhallisesta taustamusiikista sekä ambienssi-äänistä ja hieman paperieläimestä riippuen jotkin jopa myös suhisevat paperisen hauskasti.

Kun Paper Beastin seikkailut on seikkailtu ja lopputekstit vilistävät ruudulla, on tunnelma outo. Samaan aikaan fiilis on rauhallinen ja hyvällä tavalla hämmentynyt (mitä juuri koinkaan), mutta samaan aikaan pelattavaa olisi kaivannut enemmänkin. Lisäsisältönä toimivat päävalikosta löytyy hiekkalaatikko, sekä yhdentekevän SwirlyBeatin uudelleen pelaamismahdollisuus. Hiekkalaatikossa pelaaja voi pienikokoisella pelialueella muokkailla maastoa, täyttää sitä vedellä, siirrellä aurinkoa ja kiikuttaa paperieläimiäkin paikalle. Muutaman minuutin hupia, kunnes näpertelyyn jo kyllästyy. Pelin käyttämälle maastonmuokkaukselle olisi kuitenkin varmasti lisääkin kysyntää VR-pelien maailmassa, joten toivoa sopii, että Chahi ja kumppanit hyödyntävät Paper Beastin pohjarakennetta vielä uudemmankin kerran.

Loppusanat

Kokonaisuutena Paper Beast on jälleen yksi mielenkiintoinen lisäys kattavaan PSVR-pelien kirjastoon ja kokemuksena se on valloittava ja hämmästyttävä – niin kuin parhaiden VR-pelien tuleekin olla. Kestoltaan se on kuitenkin melko lyhytkestoista muutaman tunnin hupia, eikä sillä ole juurikaan uudelleen pelaamisen arvoa ja siksi pelin kolmenkymmenen euron hintalappu on hieman korkea.