Park Beyond arvostelussa

Park Beyond on, kuten nimestäkin voisi päätellä, puistopeli – nimittäin huvipuistosellainen. Inspiraatiota voidaan hetkessä huomata löytyneen pelin kehittäneelle Limbic Entertainmentille vanhasta kunnon Theme Parkista. Eikä sinänsä ihme, sillä jo aikapäiviä sitten kuopatun Bullfrogin kehittämä mikromanagerointistrategia näytti tietä ja aikoinaan 90-luvun alussa mullisti genreä, eikä Theme Parkia sinänsä ole koskaan sen jälkeen oikeastaan ideana juuri päihitettykään. Jopa muutama vuosi sitten julkaistu Two Point Hospital käytti hyväkseen samaa vanhaa Theme Parkin kaavaa, kun pelin kehittäjät loivat Theme Hospital -pelille hengellisen seuraajan, joka taasen arvatenkin oli sairaalaversio edeltäjästään Theme Parkista. Park Beyondin vuoristoratojenrakenteluosuus ja mukaan kyytiin hyppääminen sen sijaan on saanut inspiraationsa Planet Coaster -pelistä.

Limbicin kehittämä Park Beyond lisää klassiseen Theme Parkin kaavaa ihan sopivasti omaa näprättäväänsä. Vuonna 2002 perustettu saksalaisstudio ei ole mikään kokematon strategiasaralla, sillä se koostuu osittain entisistä Anno-pelisarjan kehittäjistä ja vyön alla on jo muun muassa Tropico -pelisarjan tuorein, kuudes osakin, joten ainakin lähtökohtaisesti homman pitäisi olla hyvissä käsissä.

Arvosteltavana oleva Bandai Namcon julkaisema puistopeli keskittyy mikromanageroinnin ja huvipuiston pyörittämisen osalta siihen, että mukana on useita toinen toistaan hienompia vuoristoratoja, joita pelaaja itsekin pääsee pala palalta rakentamaan ja vääntelemään niin halutessaan.

Park Beyondin tarina tuntuu kuitenkin olevan tuttu nykyaikaiselle pelijulkaisulle. Peli on tätä kirjoittaessa ollut saatavilla jo noin puolitoista kuukautta ja päivityksiäkin on ehtinyt ilmestyä useita. Kun huomasin, että päivityksiä alkoi jälleen kerran tämänkin pelin osalta valumaan, päätin ihan suosiolla odotella arvostelun aloittamista.

Peli tarjoaa pelattavaksi tarinamoodin sekä vapaampaa pelailua sisältävän hiekkalaatikkopelailun, johon voi siihenkin lisätä omat tavoitteensa tai sitten pelata vain vapaasti. Mitään moninpelitilaa ei ole ja tarinamoodikin on vain kahdeksan lyhyen tehtävän mittainen. Sisällöllisesti voidaan siis puhua melko laihasta huvipuistokokemuksesta ja ainakin joissain fiksummissa pelejä myyvissä kaupoissa pelin fyysisen perusversion hintaa onkin jo pudotettu sieltä kuudenkymmenen euron hujakoilta alle neljään kymmeneen. Pelistä on myös tarjolla muun muassa noin 80€ maksava Visioneer Edition, joka pitää sisällään metallikansien lisäksi jo nyt vuosipassin tuleville DLC-sisällöille sekä kosmeettista DLC-roinaa.

Tarinamoodissa pelaajaa opastetaan alkuun tarkasti ja opettavaisesti, mikä on hyvä, sillä pelin käyttöliittymä sekä erilaiset pikkuasiat vaativat runsaasti opettelua, muistamista ja totuttelua, mutta ei pelin käyttöliittymä silti sulavaksi muutu oikein missään vaiheessa – sen kanssa oppii kyllä elämään. Tärkein valikko lienee vasemmalla nuolinäppäimellä aukeava rullavalikko, josta löytyvät niin laitteet kun ruoka- ja juomapalvelut aina roskiksista penkkeihin.

Valikoita on ensi alkuun vaikea selata ja vielä oppimisen jälkeenkin, sillä osa nappuloista vaatii yhdistelmäpainalluksia, eikä nekään aina syystä tai toisesta toimi. Aikaa nopeutetaan neliönappulan ja nuolen yhdistelmällä, mutta jostain syystä sen toimimaan saaminen vaatii joskus useampia yrityksiä. Ruudulla näkyvistä kuvakkeistakaan ei meinaa aina muistaa, mitä dataa minkäkin takana on ja pelin käyttöliittymä pelin PC-versiossa hiiren kanssa naksuteltaessa onkin mielestäni ainakin videoiden perusteella ehdottomasti käyttäjäystävällisempi.

Tarinansa osalta Park Beyond on melko yhdentekevä: pelaaja perii ränsistyneen huvipuistoimperiumin, jota pitäisi lähteä korjailemaan ja ehostamaan suosituksi paikaksi. Taustalla jäkättää närkästynyt ja pessimistinen rahoittajanainen Izzy, kun taas innostunut huvipuistomies Phil höpöttelee enimmäkseen positiivisia. Tehtävän vaihtuessa nähdään muita nuorempia vierailijoitakin, mutta kaiken kaikkiaan hahmojen dialogi on täysin yhdentekevää ja kaiken dialogin ja välipätkät haluaa muutaman nähdyn jälkeen skipata oikeastaan kokonaan. Ainoastaan tietyissä kohdissa ”keskusteluita” ja jokaiseen tehtävään lähdettäessä uutta huvipuistonraakiletta suunniteltaessa, on vastattava muutamiin peruskysymyksiin, jotka vaikuttavat muutamiin alkutekijöihin.

Theme Parkin ja muiden vastaavien pelien tapaan ideana on pyörittää ja kasvattaa puiston kokoa laitteiden ja palveluiden osalta. Tärkeimmät tekijät ovat siisteys ja hauskuustaso. Näiden kasvaessa myös puiston maine kasvaa ja numero mittarissa alkaa suurentua. Jokainen uusi tasoetappi mahdollistaa uusien laitteiden ja palveluiden käyttöönoton. Samalla pitäisi tuijotella tiukasti budjettimittaria, jotta ylläpitokulut eivät syö kaikkea tuottoa: kolme perättäistä tappiollista kuukautta tuottavat tarinamoodissa game overin, joten aivan leväperäisesti ei voi pelailla. Käyttämälläni medium-tasolla haaste oli melko sopivan tuntuinen, joskin ajoittain ehkä hiukan liian helppo.

Laitteiden rakentamisen ja palveluiden ohella henkilökuntaakin pitäisi palkata siivoamaan jätteitä, huoltamaan laitteita ja auttamaan pahoinvoivia, sekä viihdyttämään vierailevaa yleisöä. Laitelippujen ja ruoan hinta ei saisi olla liian suurta, koska muuten porukka ryhtyy alapeukuttamaan, eivätkä käytä puiston palveluita. Hienona ominaisuutena kaikista laitteista ja palveluista näkee yhdellä välilehdellä peukkuina kaikki kävijöiden mietteet, joista on hyvä ottaa oppia. Liian halvalla ei sen sijaan myöskään kannata laitelippujen osalta mennä, koska palkat pitäisi maksaa ja laitteissa on omat ylläpitokulunsakin – helposti toista sataa kuukaudessa huoltojen osalta maksava, tyhjänpanttina seisova laite kannattaakin mieluummin väliaikaisesti sulkea, kuin pitää päällä tappiota kerryttämässä. Kaikkia rakennuksia ja jopa kävijöitäkin voi klikkailla ja niistä saadaan tarkkaa tietoa siitä, missä mättää tai onko kaikki kenties hienosti.

Käytännössä Beyond Park jakaa yleisön kolmeen osaan: teinit, aikuiset sekä perheet. Kaikki eivät pidä kaikesta. Olisikin hyvä siksi rakentaa esimerkiksi perheiden suosimia laitteita ja ruokapaikkoja lähekkäin. Niin ikään hienona yksityiskohtana pelaaja voi tilastojen ohella tuijotella jopa erillistä ”lämpökarttaa”, joka näyttää värein sen, mitkä rakennukset pelaajan puistossa ovat esimerkiksi tuottoisimpia. Mitä vihreämpää väriä kartta tuottaa, sen parempi.

Erilaisia laitteita, palveluita, vuoristoratoja kuin koriste-esineitäkin on ihan kiitettävä määrä ja niiden avulla jokainen voi loihtia omannäköisensä puiston. Vuoristoratojakin voi editoida, kunhan ne vain menevät testiajossa lävitse ja vaunut eivät hyydy mäkeen ja niin edelleen.

Pelin keskeinen ominaisuus vuoristoratojen editoimisen ohella kantaa nimeä impossify, joka on jotakuinkin väännetty sanasta mahdoton (impossible). Pelin vasemmassa ylälaidassa roikkuu kynä, johon virtaa energiaa itsekseen, mutta nopeammin, kun pelaaja rakentelee ja parantelee puistoaan. Kun mittari täyttyy saa pelaaja käyttöönsä yhden kynän. Yhdellä voidaan muokata henkilökuntaa, kun taas kaksi vaaditaan vaikkapa kahvi tai ruokapuotiin. Viisi tarvitaan vuoristoradan muokkaamiseksi. Impossify muuntaa esimerkiksi henkilökunnan hauskuuttajat fantastisiksi eläinmaskoteiksi tai steam punk robotiksi ja vastaavasti antaa siivoojille eriskummalliset imurit. Ruokapaikat saavat erillisen mekaanisen houkuttimensa kojun kylkeen ja laitteisiin tulee lisää loistoa ja hienoutta näyttävämpien efektien kera, joka välttämättä ei oikeassa elämässä olisi kovin turvallista.

Kussakin tehtävässä on annettuja päätavoitteita, joita edistämällä peli etenee ja lopulta kun kaikki etapit on hoidettu, tehtävä päästään lävitse – jos päästään. Kaikesta hyvästä pelimekaanisesta yksityiskohdasta huolimatta, tarinamoodin eteneminen on jokseenkin sekavaa sorttia.

Tähän syy löytyy aika lailla yksinomaan pelin bugisuudesta, joka sitä vaivaa edelleen, niiden useiden isojen päivityksien jälkeenkin. Pelillä kun on tapana jäädä jumiin tavoitteiden osalta. Suoritat annettuja tehtäviä, mutta vaikka olet rakentanut huvipuistoosi esimerkiksi pelin haluamat seitsemän laitetta tavoite ei päivitykään. Rakennat maailmanpyörän lähelle järveä ja kahvilan niin ikään, kuten tavoitteessa pyydetään – tavoite ei päivity. Mitä ihmettä?

Peli ikään kuin rikkoontuu aika ajoin ja vaikka alussa tavoitteet etenevät normaalisti ja laatikot poistuvat ruudulta sitä mukaa, kun pelaaja niitä suorittelee, jossain välissä tekniikka päättää aina hajota ja lopettaa päivittymisen. Kävijämäärät alkavat kasvaa, rahaa tulee entistä enemmän ja XP:täkin kertyy puiston jatkuvasta kehittymisestä ja laajentumisesta, mutta peli ei enää etene, koska tehtävän läpäisyyn vaadittavia etappeja ei saa suoritettua. Jossain vaiheessa päätin kokeilla päävalikkoon palaamista ja pelitallennuksen uudelleen lataamista – kas kummaa se toimi ja tavoitteet päivittyivät heti! Seuraavalla kerralla se ei auttanut. Kolmannella kerralla se auttoi osaan suoritetuista.

Pelin PS5-versiokin on siis saanut jo useamman päivityksen osakseen, mutta toisin kuin PS4-konsolilla, PS5:llä ei enää näekään päivityksien mukana tuotuja bugikorjauksia. PC-versio on sekin saanut huimat viisi hotfixiä ja kaksi isoa päivitystä – voisi kuvitella bugien olevan samoja molemmissa versioissa. PC-version isot listaukset kertovat hieman siitä kuinka buginen peli käytännössä onkaan ollut ja on sitä edelleenkin. Välillä pelin aikana ruudulla näkyvät ”pikavinkit” ovat niin rikki, että pelaajaa jeesaavan tekstin tilalla on jokin error-teksti.

Audiovisuaalinenkaan puoli ei ole bugeilta säästynyt. Sinänsä Park Beyond näyttää ihan kivalta, vaikka ei ole mikään PS5-konsolin taidonnäyte ja kenties valoisampaan päiväsaikaan HDR-efektin kontrasti saisi olla hitusen alhaisempi, illan pimetessä ja laitteiden loistaessa kun grafiikka näyttää mielestäni paremmalta.

Kaikkien pelaajan asettamien kulkupolkujen tekstuurien reunat värisevät häiritsevästi niin tarinamoodissa kuin sandboxissakin jatkuvalla syötöllä (eikö tätä oikeasti ole muka huomattu?)
Puistoon asetetut penkit jäävät ajoittain ilmaan leijumaan ja niitä käyttävät asiakkaat istuvat välillä penkkien sisässä. Joskus porukka saattaa jonottaa ruokaa horisontaalisessa asennossa, kunnes silmänräpäyksessä nousevat takaisin oikeaan pystyasentoon. Ensimmäisessä tehtävässä porukkaa seisoi isolla parvekkeella klassisessa T-asennossa. Pelin kolmatta tehtävää pelatessani laitteiden musiikit alkoivat rätistä niin paljon, että aika ajoin oli zoomattava kauas ylös, jotta kaiken korvia särkevän äänen sai vaimenemaan edes hetkeksi. Päävalikkoon poistuminen auttoi tässäkin, kunnes rätinä taas palasi ja samalla aika ajoin alkoi vaikuttaa jopa ruudunpäivitykseen tahmaamisena. Neljännessä tehtävässä äänien rätinää ei enää esiintynyt.

Yksi pelin hienoja ominaisuuksia on se, että pelaaja voi mennä seurata puistossa liikuskelevia työntekijöitä, mutta ennen kaikkea kyseinen kamera mahdollistaa myös laitteisiin istahtamisen jonkin kävijän silmien kohdalle. Ikävä kyllä etenkin vuoristoradan kyydissä istuminen vaikkapa aikuiskävijän paikalla saattaa näyttää ruudulla päättömänä heiluvan hahmon, kun taas lapsen paikalla istuminen tuottaa selkeämmän näkymän, mutta silti kamera saattaa täristä ja nylkyttää niin, ettei sitä ole kiva katsoa. Teoriassa hauska idea, mutta tämäkin bugaa melko pahasti joidenkin laitteiden osalta.

Loppusanat

Ihan hauskoilla ideoilla varustettu ja sinänsä visuaalisesti toimivan näköinen, klassisen Theme Parkin sekä Planet Coaster -pelin kaltainen huvipuistostrategia kärsii sisällön vähyydestä sekä siitä, että peli on edelleen useiden päivityksien jälkeen rasittavan buginen ja paikoin estää jopa pelissä etenemisenkin. Kyllä peli vielä useamman päivityksen vaatii, että edes sen perusversiosta kannattaisi alkaa maksamaan.