Paw Patrol World arvostelussa

Ryhmä Haun pentulauma saa jälleen tassut täyteen töitä, kun Seikkailulahti ja sitä ympäröivät alueet viidakkoa, Jaken vuorta ja Hurtanlinnaa myöten joutuvat tutun kiusankappaleen riivaamaksi.

Tarkoituksena olisi järjestää syksyiset pentufestivaalit, mutta naapurikaupungin pormestari Hanttinen kisukätyreineen on tullut sotkemaan asiaa ja varastanut festivaalia mainostavat kaikki neljä julistetta. Ne pitäisi yksi kerrallaan saada takaisin häätämällä superilmalaivallaan pörräävä ja megafonillaan mekastava Hanttinen katteineen pois paikalta omaa kisustrofi-festivaaliaan mainostamasta. Julisteiden takaisin saaminen ja pentufestivaalien turvaaminen ja käynnistäminen vaatii kaikkien pentujen Vainun, Kajan, Sampan, Rollen, Toman, Rekun, Haltian ja Valpaksen erikoistaitoja.

Uuden Paw Patrol -pelin julkaisijana toimii jälleen kerran lastenpelimarkkinat aika lailla onnistuneesti valloittanut Outright Games, joka on viime aikoina tuottanut onnistuneen putken erilaisia lastenpelejä. Kehittäjäksi on tällä kertaa valikoitunut muutamasta aiemmasta Paw Patrol -pelistä tunnetun Drakhar Studion sijaan mainion Paw Patrol Grand Prix -pelinkin kehittänyt italialainen 3DClouds.

Valinta näyttää olleen onnistunut, sillä Paw Patrol World on erittäin hauska ja näyttävä lastenpeli. Nimestä voisi päätellä, että Ryhmä Hau saa tehtäväkseen pelastaa ”koko maailman” ja tavallaan se toki totta onkin, kun pelin neljään melko isokokoiseen alueeseen jaettu Seikkailulahti (tai Jännälahti, riippuen suomentajasta) on kyseessä. Peli aloitellaan tutun Vahtitornin sisältävästä merenläheisestä alueesta, josta jatketaan viidakkoon, Jaken vuorelle talvimaisemiin sekä Hurttalinnaan. Toisin kuin aiemmissa Outrightin Ryhmä Hau -peleissä, Paw Patrol World tarjoaa ensi kertaa eräänlaista avoimen maailman pelailua ja siitä siis osittain juontuukin lisänimi ”world.”

Lastenpeliksi kun jo yksikin Paw Patrol Worldin pelialue on varsin isokokoinen koluttava. Maailmaa saa tutkia vapaasti omassa rauhassa tassutellen, mutta pentu voi myös koska tahansa hypätä kätevästi lennosta suoraan oman ajokkinsa ohjaksiin kolmionappulaa painamalla ja huristella pitkin maisemia. Pentuakin voidaan nopeasti lennosta vaihtaa ympyränappulalla.

Pelimaailma on jaettu neljään melko isokokoiseen osaan, joiden välillä pikamatkataan Ryhmä Haun kiertuebussilla, pawpatrollerilla. Kukin melko isokokoisista alueista sisältää runsaasti sivupuuhasteltavaa sekä niin sanotun kymmenen päätehtävän rykelmän, joissa kaikissa käytännössä autetaan paikallisia omissa arkisissa ongelmissaan – joskus kyseessä saattaa olla joku kisujen aiheuttama häiriökin. Paikallaan seisoskelevalta ja odottelevalta Rikulta käydään aina ottamassa keikkaa, kun yksi on suoritettu.

Pelialueet on avattava yksi kerrallaan järjestyksessä, kaikki päätehtävät pelaamalla. Hauskempi ratkaisu alueiden lukitsemisen sijaan ratkaisu olisi kenties ollut vapaa pomppiminen alueiden välillä, tehtäviä sieltä täältä suorittaen. Jokainen takaisin saatu festivaalijuliste antaa mahdollisuuden pelata neljää erilaista ”minitakautumatehtävää”, joista esimerkiksi kesäjuhlien pelastamisen yhteydessä kerätään karanneet possut ja ilotulitteet talteen. Toisessa taasen pelastetaan pääsiäinen, olemalla viidakon maisemissa munajahdissa ja lopuksi noukitaan niille kori.

Pelaajaystävällisesti peli näyttää ja johdattelee pelaajaa automaattisesti aina aktiivisena olevan tavoitteen luokse sinisillä tassunjäljillä, jolloin pelaaminen ei missään vaiheessa mene hankalaksi edes takaisin suhaamiseksi. Aktiiviseksi otettua päätehtävää ei ole pakko suorittaa heti, vaan sitten kun haluaa. Mikäli haluaa vain tutkia ympäröivää maailmaa, auttaa pikkulasta nälässään tai sukeltaa vaikkapa lehtikasaan tai leikkiä vesipostin kanssa (kuten koirat aina) niin sekin onnistuu.

Kaikesta ylimääräisestä puuhastelusta ja esimerkiksi kansalaisten auttamisesta palkitaan koirankekseillä, jotka kasvattavat keksimittarin energiaa. Maailma on myös pullollaan ympäriinsä lojuvia kerättäviä keksejä aiempien pelien tapaan, joten mittari täyttyykin tuon tuosta. Keksien kerääminen ja mittarin täyttyminen palkitsee pelaajaa aina joko tarroilla tai erilaisilla hauskoilla hatuilla, joita voidaan pukea pennuille hahmovalikossa. Tarroja sen sijaan voidaan liimailla ajoneuvoihin. Kaupungin postilaatikoista voidaan kerätä viisi postikorttia per pelialue ja toisinaan koirankeksimittarin täyttyminen antaa pelaajalle myös uusia postimerkkejä, joita saa vapaasti väännellä ja käännellä ja liimata postikorttialbumin kuvien päälle.

Peli siis kannustaa tutkimaan ja imemään pelin maailman tunnelmaa päätehtävien suorittamisen ohella. Pelimaailman kaikki osa-alueet, etenkin Vahtitornia ympäröivä merellinen alue on erittäin värikästä ja kaunista tutkittavaa. Zuma voi myös lähteä ilmatyynyaluksellaan merelle seikkailemaan ja toki sieltäkin keksejä löytyy. Jaken lumivuori sen sijaan tuo mieleen vauhdilla lähestyvän joulun sesongin. Pelin maailma innostaa jopa vanhempaakin pelaajaa tutkailemaan, koska lähdemateriaalia on kunnioitettu niin hyvin. Erittäin hauska yksityiskohtainen lisäys on vaihtuva vuorokaudenaika, joten pennuilla voi maailmaa tutkailla myös iltahämärässäkin.

Outrightin aiempien pelien tapaan Paw Patrol World on hienosti mallinnettu esikuvana toimivan lastensarjan pohjalta ja nyt unreal-moottorilla väsätty peli saa virtuaalipennut näyttämään kenties paremmalta kuin koskaan. Jos tällainen open world -peli olisi ilmestynyt siihen aikaan, kun Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -sarja vielä oli kova juttu, allekirjoittanut olisi takuulla ollut aivan pyörällä päästään.

Paw Patrol World ei pelkästään näytä hyvältä vaan myös pyörii tasaisen varmaa ja nautittavaa kuudenkymmenen kuvan sekuntivauhtia, vaikka peliä pelailtaisikin kaksinpelinä jaetulla ruudulla. Audiovisuaalisen autenttisuuden takaa erinomainen suomalainen lokalisointi. Valikkoja myöten kaikki on suomenkielellä ja ääninäyttelystä vastaa ainakin valtaosin sama porukka, mitä animaatiossakin on totuttu kuulemaan. Kaikki vetävät roolinsa täydellä teholla, eikä tämän osalta jääkään mitään valitettavaa, vaikka tälläkin kertaa yksi tai kaksi sanaa siellä täällä on unohtunut suomentaa. Taustalla soiva musiikki on pelin tunnelmaan sopivaa, hieman geneeristä taustamusiikkia, jota olisi tosin saanut olla enemmänkin. Pelissä kun jokaiselle neljälle pelialueelle on tasan yksi looppaava, joskin melko pitkä raita, mutta pidemmän päälle ne alkavat hieman toistaa itseään.

Mitä ohjaukseen tulee, on peli oletuksena tehty hieman helpommaksi pieniä lapsia ajatellen ja mikäli kameraa haluaa kieputtaa oikealla tatilla tavallisten 3rd person pelien tapaan, on kameran lukitus avattava valikoista. Lukitus kuitenkin helpottaa navigointia niiden nuorten osalta, jotka eivät vielä ole sinut kameran ohjaamisen kanssa. Ajoneuvoilla ajaminen on sekin tehty helpoksi ja vasemmalla tatilla hoituu niin kääntyminen kuin kaasu jarru ja peruutuskin. Pääasiallisesti muina nappuloina toimii vasen tatti pennun liikuttamiseen, X hyppimieen ja dialogin selaamiseen sekä neliönappula, joka toimii käytännössä hahmojen kanssa juttelemiseen sekä kaikkeen tekemiseen. Joskus neliötä pitää painella useita kertoja peräjälkeen, jotta jokin tekeminen, esimerkiksi Rekun kaivuutyö onnistuisi loppuun asti. Oletuksena pelin höpöttelyitä ei voi lainkaan ohittaa, joten sekin asetus kenties kannattaa ruksata valikosta päälle, mikäli nuorempi sukupolvi halajaa kärsimättömästi päästä takaisin itse pelaamisen pariin.

Pelin neljä pelialuetta neljänkymmenen tehtävänsä voimin yhdistettynä kaikkeen sivupuuhasteltavaan tarjoaa pelattavaa ihan kiitettävän pitkäksi aikaa, kun ottaa huomioon, että kyseessä on tuttuun Outright-tyyliin 40€ hintainen peli. Pelattavaakin löytyy ainakin pariksi kymmeneksi tunniksi. Kaksinpelaaminen tuottaa sekin uudelleen pelaamisen arvoa ja jaettua iloa, vaikkapa yhdessä vanhemman kanssa.

Loppusanat

Outright Games on jo pidemmän aikaa julkaissut onnistuneita lastenpelejä, mutta Paw Patrol Worldin kohdalla on melkeinpä helppo sanoa, että kyseessä on julkaisijan tähänastisista peleistä ehdottomasti paras – miksei samalla myös kehittäjänkin. Pelissä on muutamia pieniä asioita, jotka olisi voinut tehdä toisinkin, mutta silti oikeaa valittamisen aihetta on vaikea pelistä keksiä.