Keen Games on pieni indiestudio, joka on halunnut ottaa osaa MineCraftin synnyttämään valtaisaan ilmiöön. Crafting-pelityypin rahantekobisnekseen mukaan yritti lähteä myös WB Games pelillään Lego Worlds, mutta aivan toivotunlainen menestyskaava peli ei kuitenkaan ollut.
Portal Knights on samoissa, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen euron hintaluokissa Lego Worldsin kanssa pyörivä – kehittäjien omien sanojen mukaan – 3D-hiekkalaatikkotoiminta-RPG.
Pelissä ”The World” -nimeä kantava planeetta on pirstaloitunut monen monituiseksi eri osaksi (kaikkiaan 40 palaksi), mutta onneksi jokaiselta saarekkeelta löytyy Stargate -tyylinen kiviportaali, sillä Maailman supersankarit – Portal Knightsit ovat täällä!
PortaaliRitarit, kun eivät pelkää lähteä yhdistämään Maailmaa jälleen takaisin yhdeksi, portteja korjaten ja siinä samalla saarekkeita pahoista möttiäisistä putsaten. Läpi 40 tason Ritarit temmeltävät ja korjaavat portteja kuin mitkäkin huoltomiehet.
Pelin alussa luodaan oma ritarihahmo monenlaisista eri vaihtoehdoista hahmonluontityökalulla sekä nimetään kyseinen sankari. Hahmoluokan saa valita maagin, miekkaa heiluttavan soturin sekä metsänvartijan väliltä. Viimeksi mainitulla on jousipyssy matkassaan.
Käytännössä perimmäinen idea on seuraava: kontrollit ja perusasiat opettavan tutoriaalitason päätteeksi pitäisi rikkoutuneeseen portaaliin asettaa portaalikivet, jotta portaali korjautuisi ja päästäisi etenemään tasoon yksi. Homma kuulostaa helpolta, mutta mitä pidemmälle tasoissa mennään, sitä vaikeammaksi työ muuttuu. Vastaan tulee myös välipomojakin ja portaalikivien värikin alkaa vaihtua jossain vaiheessa. Jokaisen värinvaihdoksen myötä portaalin korjaaminen pitkittyy aiemmasta.
Valmiita portaalikiviä kun ei lojukaan valmiina odottamassa paikalleen asettajaa. Portaalikivet pitää valmistaa craftaamalla ne. Portaalikiviä rakennetaan kristallin siruista, joita taas saadaan vain ja ainoastaan tappamalla vihollisia – niitä ei voi mistään louhia. Yksi vihollinen vastaa yhtä sirua, mutta yhtä kiveä varten tarvitaan alussa kaksi sirua, portaalikivien värin vaihtuessa yhä useampi siru vaaditaan yhtä kiven tekoa varten. Tätä sirujen perässä juoksentelua pahentaa entisestään se, että aina viholliset eivät jätäkään jälkeensä siruja. Tapat vaivalla jonkun vihollisen, etkä saakaan siitä kaipaamaasi sirua. Ei muuta kuin uuden kimppuun ja toivotaan parasta.
Käytännössä tämä kaikki johtaa siihen, että pelaaja taistelee jatkuvasti hirviöitä vastaan ja kerää hitaanlaisesti kristallin siruja portaalikivien valmistamista varten. Viholliset ovat lisäksi todella paksunahkaisia ja nopealiikkeisiä jo heti alussa. Pelaaja taasen joutuu parantelemaan hahmoaan pikkuhiljaa XP:tä keräämällä ja hahmotasoissa nousemalla hitaasti, mutta varmasti. Kestävyyttä, liikkumisnopeutta ja sen sellaista pääsee parantelemaan.
Tämä kannattaa ja on melkeinpä pakollistakin, sillä ei kukaan jaksa juosta vihollisia jatkuvasti karkuun terveyden pudotessa nolliin, kun saa jatkuvasti nenilleen voimakkaammilta vihollisilta, pelaajan taistellessa vastaan alitehoisilla aseillaan. Myös vihollisten nopeampi liikkumisvauhti on valittu tarkoituksellisesti.
Pelaaja kun on jatkuvasti usuttamiensa vihollisten ympäröimänä, eikä jousipyssymieskään kovin kauaa ennätä ampua etäältä, kun vihollinen jo saa kiinni – varsinkin alussa, kun hahmo ei ole kehittynyt. Pelaajan hahmo on muutenkin etenkin alussa varsin rasittava hidas ”köpöttelijä”, jolta ei kunnon juokseminen tunnu onnistuvan lainkaan. Siinä sitten jäädään tuon tuosta vihollisten jalkoihin, mutta myös vähänkin isommissa leveleissä vihollisten etsiminen ja yleinen liikuskelu paikasta toiseen on todella turruttavaa.
Vaikka kuoleminen pelissä ei olekaan mikään maailmanloppu, (pelaaja uudelleen syntyy aloituspaikalle rahallisesti ja XP:n osalta vähän köyhempänä) on jatkuva kuoleminenkin ja takaisin paikkaan X vaeltaminen spawnauspaikalta pidemmän päälle niin kovin ärsyttävää. Omia selviytymisprosenttejaan voi parannella tekemällä parempia varusteita, jotka suojaavat paremmin sekä aiheuttavat enemmän vahinkoa viholliselle.
Mikäli haluaa, voi Portal Knightsissa vielä lisäksi rinnalleen ottaa pelaamaan ja auttamaan Suuressa Seikkailussa maksimissaan kolme ystävälistalta löytyvää kaveria nettipelimuotoisesti, tai sitten paikallisesti co-oppina jaetun ruudun kera kaksinpeliä kehiin. Satunnaisten tyyppien kanssa peliä ei voi netissä pelata, mikä on hieman outo ratkaisu. Co-oppina pelaaminen olikin ehdottomasti hauskempaa ja selvitytyminen kaverin kanssa vihollista vastaan on luonnollisesti taatumpaa. Silti pelin tekijät olisivat saaneet pitää paremmin mielessä myös yksinpelikokemusta etsivän, jota ei rankaista liiallisella grindaamisella ja jatkuvalla kuolemisella.
Paperilla Portal Knights kuulostaa ja varsinkin aluksi tuntuukin todella mielekkäältä pikkupeliltä. Se haastaa MineCraftia menestyksekkäämmin kuin Lego Worlds, koska käyttöliittymä ja muu tekninen toteutus on paljon parempaa luokkaa.
Raaka-aineiden louhiminen, pienimuotoinen mökkien rakentelu sekä tarvittavien esineiden valmistus on sekin ihan hauskaa puuhaa. Pelissä kun pääsee jo alussa melko mukavasti louhimaan jos jonkinlaista tavaraa ja kaivamaan ”kuoppiakin” jos niikseen tulee. Luolastoista voi etsiä aarteita, joista saa rahaa, raaka-aineita sekä lisää XP:tä.
Toisaalta pelissä on myös paljon turhauttavia, peli-iloa syöviä asioita.
Listataanpa osa niistä. Yksi ja ehkä huomattavin pikkumiinus on se, että pelissä ei ole lainkaan kunnollista pause-tilaa. Peli jää rullaamaan taustalle ja jos vihollinen hiippailee alueelle, sitä saa turpiinsa, kun on itse syömässä tai puhelimessa, jos ei ole suojaisassa paikassa.
Toinen juttu on pelin vaihtuva vuorokaudenaika. Ihan kiva juttu sinänsä, mutta peli on oletuksena paikoitellen turhan pimeä yön langetessa Maailman ylle, eikä pelillä ole tarjota lainkaan kirkkaudensäätöominaisuutta valikossa! Pelaaminen ylipimeässä on ärsyttävää eikä se yökään aivan heti vaihdu takaisin päiväksi. Vaikka tähtitaivasta on kiva tiirailla, odotin silti aina yön katoavan ja valon tulevan takaisin.
Visuaalisestikin Portal Knights on vähän kaksijakoinen. Vaikka hahmoissa on paljon kustomointivaraa ja mahdollisuutta mielikuvitukselle, ovat hahmot silti kaiken kaikkiaan kamalan persoonattoman näköisiä ja rujoja.
Niiden visuaalinen ulkonäkö kun on jotain Xboxin avatarien ja saksalaisten Playmobil-lelujen välimaastoa, siinä missä muu peligrafiikka taas tuo mieleen värikkään, satumaisen pelin, jonka aiemmin mainittu öinen tähtitaivas sekä täyskuun valossa kimmeltävä vesikin ovat hienoja ja näyttäviä efektejä.
Tasosuunnittelu on ottanut vaikutteensa mistäs muualta kuin MineCraftista ja vaikka tekstuurit eivät pikseligrafiikkaa olekaan, on se silti sitä erehdyttävän tutunoloista palikkamaista suunnittelua. Minecraftin tapaan Portal Knights tarjoaa myös FPS-kuvakulman, jota tulikin käytettyä valtaosa peliajasta.
Etenkin alussa, tutoriaalitason aikana, peli toi vahvasti värikkään grafiikkansa sekä pirteän taustamusiikkinsa kera mieleen Microsoftin julkaisemat Viva Pinata -pelit, mutta tätä illuusiota karistaa rujojen hahmojen lisäksi myös pelin itseään toistava taustamusiikki. Jokaisessa eriteemaisessa tasossa (aavikko, vehreä luonto) tuntuisi olevan se oma musiikkinsa, mutta ne lyhyet kappaleet sitten soivatkin jatkuvalla loopilla, yhä uudelleen ja uudelleen ja siksi musiikkiin kyllästyy. En haluaisi listiä loputtomasti samanlaisia vihollisia portaalisirujen toivossa kuunnellen loputtomasti samaa musiikkia.
Visuaalisen puolen ihmetyksistä on vielä pakko nostaa esiin pelin tasojen väliset latausruudut. Kun viimein hypätään korjattuun portaaliin ja matkataan seuraavaan maailmaan, vieläpä suhteellisen pitkien lataustaukojen aikana, vaihtuu ruutu aina eräänlaiseksi pyöriväksi ”portaali-efektiksi”. Olen tätä kirjoittaessa pelannut jo aika montaa virtuaalilasipeliä, mutta melkeinpä valehtelematta voi sanoa, että Portal Knightsin pyörivä portaalipyörre aiheutti enemmän huimausta kuin yksikään VR-peli. Kaksinpelin aikana jaetulla ruudulla molempien pelaajien ruudulla näkyvät portaalit ovat sen sijaan niin pieniä, että ne eivät tuottaneet samanlaista efektiä. Silti, on pakko vain ihmetellä tällaista valintaa latausruudulle. Valituksen aihe saattaa olla varsin eriskummallinen, mutta turha se ei suinkaan ole. Portal Knights tuo mukanaan myös suomenkieliset valikot, sekä pelinaikaiset tekstit mikä on aina tervetullutta, mutta peli tuntuu kuhisevan kirjoitusvirheitä. Väärin rakennettuja lauseita ja väärin kirjoitettuja sanoja.
Kokonaisuutena Portal Knights on ihan kelpo yritys haastaa MineCraftia, mutta siitä löytää heti äkkiseltään useita pienempiä sekä muutaman isomman nipotuksen aiheen, joka tekee sen, että peliä ei loppujen lopuksi ainakaan yksinään jaksa kovin pitkinä sessioina pelailla.
