Prototype arvostelussa

Radical Entertainment tunnetaan parhaiten peleistään, kuten Hulk, The Simpsons: Hit & Run, Scarface, sekä kahdesta viimeisimmästä Crash Bandicoot -pelistä. Radicalin uusin valmistunut peliprojekti on Prototype, joka heittää pelaajan avoimeen New Yorkin kaupunkiin aiheuttamaan silmitöntä tuhoa nuoren kapinallisen, Alex Mercerin kengissä. Talojen tuhoaminen, sekä autojen heittely ei ole Radicalille entuudestaan tuntematon aihe, sillä olihan juuri The Incredible Hulk: Ultimate Destruction, pelissä pääosin kyse tästä samasta asiasta, siinä missä Scarface -pelikin edusti avoimen kaupungin sodankäyntiä. Prototype on yksi niitä harvoja peliprojekteja, jotka pysyivät Vivendi Universal Gamesin alkuperäisellä julkaisulistalla vielä sen jälkeenkin, kun pelijulkaisija yhdistyi Activisionin kanssa ja muodosti Activision-Blizzard nimisen jättifuusion. Oliko Prototypen säästäminen sitten esimerkiksi vaikkapa Leisure Suit Larry- tai The Chronicles Of Riddick tavaramerkkiin verrattuna viisas veto?

Prototype ammentaa pelattavuutensa varsin suosituksi nousseesta “hiekkalaatikkoformaatista.” Leikkikenttänä toimii siis New Yorkin vapaasti kuljettava, erittäin isokokoinen kaupunki, joka on täynnä elämää – ehkä jopa vielä enemmän, kuin esimerkiksi mitä GTA IV -pelin kaupungissa nähtiin. Alex Mercer on joutunut ilkeän sotilaskokeilun uhriksi ja hänestä on lopputuloksena muodostunut elävä friikki, eräänlainen muotoaan muuttamiseen kykenevä hirviö. Alexin muuttumisen ohella on samalla myös koko New York mennyt niin ikään sekaisin, sillä kaduilla riehuu irti päässyt virus, joka tartuttaa ihmisiä zombeiksi. Iso Omena onkin eristetty muulta Amerikalta. Alueelta pakoon pyrkivät ammutaan surutta.

Peli jakautuu käytännössä kahteen osaan: tarjolla on ne varsinaiset juonta ja Alexin taustaa valottavat päätehtävät, joita tarjoillaan yhteensä 31 kappaletta, mutta lisäksi pelistä löytyy seitsemää eri sorttia kattavaa lisäpuuhastelua sivutehtävien muodossa, joissa esimerkiksi juostaan pitkin kaupunkia checkpointien perässä ajan tikittäessä, etsitään tiettyjä hahmoja kaupungista ja syödään nämä parempiin suihin tai esimerkiksi “sota” -tehtäviä, joissa tarkoitus on ratkaista kulloinkin kytevä pieni korttelisota zombejen sekä armeijan välillä. Kaupunkiin on myös ripoteltu ympäriinsä 200 keräiltävää pallukaa, joten aivan heti ei pelistä puuhastelu lopu, jonka lisäksi on kiva, että pelaaja voi varsinaisen juonikampanjan ohella puuhastella halutessaan välillä muutakin.

Vaikka pääpiirteittäin Prototype kuulostaakin paljon GTA:lta tai muulta vastaavalta “hiekkalaatikkorymistelyltä”, jotka nekin ovat aina tarjonneet pääjuonen ohella muuta pikkupuuhasteltavaa, erottaa Prototypen kilpailijoistaan mukavasti kuitenkin sen erilaiset erikoisominaisuudet. Alex oppii pelin edetessä yhä uusia ja uusia supervoimia, kun taas olemassa olevat (esimerkiksi hyppääminen ja juokseminen) paranevat entisestään.

Pelissä ei voi anastaa kulkupelejä – tankkeja ja helikoptereita lukuun ottamatta ? ja tämä on varsin ymmärrettävää, sillä Alex juoksee nopeammin kuin yksikään kaupungin autoista, minkä lisäksi miehellä on taito kiivetä ja juosta pitkin pilvenpiirtäjien seiniä, loikkia korkeita hyppyjä katolta katolle, sekä jopa leijailla ilmassakin hetken aikaa hieman Teräsmiehen tapaan. Oikeastaan GTA:ta enemmän Prototype muistuttaakin parin vuoden takaista loistavaa Crackdown -peliä, jossa ohjastettiin superkyttää, jolla niin ikään oli taito juosta yliluonnollisen nopeasti, hyppiä monen metrin hyppyjä ja niin edelleen.

Tehtäviä suorittamalla, kuin vihollisia ja sivullisiakin “syömällä” pelaaja kerää Prototypessä kokemuspisteitä tililleen. Kokemuspisteillä voidaan sitten ostaa uusia ja parannella jo olemassaolevia Alexin taitoja. Alex voi heitellä lähestulkoon kaikkea maasta irtoavaa aina ihmisistä autoihin ja puistonpenkkeihin, mutta vielä mielenkiintoisempaa on hyödyntää Alexin pelin edetessä oppimia monsteriominaisuuksia. Tarjolla on muun muassa Wolverine -tyyliset metallikynnet, joilla voi silpoa tehokkaasti isompiakin ihmislaumoja keskeltä poikki. Lisäksi mukaan valikoimaan liittyvät valtavat kivinyrkit, joilla takoa tankitkin paloiksi, sekä esimerkiksi ominaisuus, joka muuttaa Alexin kädet ruoskamaisiksi piikeiksi, jolloin vihollisia voi läiskiä pienen etäisyydenkin päästä hengiltä.

Ominaisuuksia Alexilla on kaiken kaikkiaan mukava määrä ja ne jakautuvat neljään luokkaan; naamioitumis-, hyökkäys-, puolustus, sekä näkötaitoihin, joista viimeksi mainittua tarjoaa muun muassa infrapunanäkömahdollisuuden

Ottaen huomioon, että Alexin voimat ovat luokkaa voimakkaat, on sanomattakin selvää, ettei virkavallasta ole pelaajalle tällä kertaa vastukseksi. Virkavaltaa ei itse asiassa esimerkiksi juuri muiden GTA -tyyppisten pelien tapaan pelissä edes joudu kohtaamaankaan, vaan sen sijaan virkavalta näyttelee Prototypessä yhtä mitätöntä roolia, kuin muutkin New Yorkin paniikissa olevat kansalaiset.

Pelaajan pääviholliseksi pelissä nousevatkin viruksesta vastuussa oleva Gentek, sekä näiden erilaiset sotilaat, helikopterit, sekä tantkit. Kun pelaaja riehuu riittävän kauan, kutsuu kaduilla alati läsnä oleva jalkaväki, tankit, sekä helikopterit avukseen lopulta helikopteri-iskuryhmän, jotka ovat tavallisia, pelaajaa jahtaavaa helikopterivarustusta hieman haastavampaa sorttia. Äkkiäkös iskuryhhmänkin helikopterit kuitekin saadaan alas taivaalta, kun nakkaa vaikkapa auton näiden suuntaan toimivan tarkasti toimivan automaattilukituksen avulla. Toinen vaihtoehto — mikäli pelaajalla sattuu olemaan energiat vähissä ? on pötkiä pakoon niin lujaa kuin jaloistaan pääsee ja sen jälkeen jollain syrjäkujalla muuntaa nopeasti olomuotoaan toiseksi. Alexin muuntautumisleikki ei nimittäin rajoitu pelkästään käsien muuntamiseen tehokkaiksi aseiksi, vaan hän voi lisäksi muuntaa olomuotonsa kokonaan toiseksi ihmiseksikin, vähän samaan tapaan kuin 80-luvun kulttiklassikkoelokuva The Thingin hirviö tapasi tehdä.

Alex osaa muuntautua ainoastaan siksi henkilöksi, jonka on viimeisenä kuluttanut, joten mitään erilaisten ihmismuotojen kirjastoa ei pelissä pysty yllä pitämään. Olomuodon muuttaminen ei ole pelkästään keino sulautua muun massan joukkoon vihollisuhan eksyttämiseksi, vaan muodonmuuntamista tarvitaan myös monissa pelin tehtävissäkin, joissa on tavoitteena soluttautua tiettyyn paikkaan vaivihkaa. Pitääkseeen uuden coolin olemuksensa vihollisen tietämättömissä, on pelaajan oltava kiltisti — ainakin sen aikaa kun pyörii vihollisten silmien alla.

Aivan täydellinen ei pelin vihollistekoäly kuitenkaan ole. Esimerkiksi vaikka pelaaja juoksisikin epäinhimillistä vauhtia vihollisen nokan edestä, tai hyppisi kolmemetrisiä hyppyjä vihollissotilaiden vieressä aivan huvikseen, ei vihollinen välitä tippaakaan, tai hoksaa, että koko kaupungin etsityin mies onkin aivan vieressä pomppimassa. Jopa autojen heittelystäkin pääsee joskus kuin koira veräjästä. Näiden seikkojen lisäksi pelin keskinkertainen tekoäly yhdistettynä Alexin jo heti alussa omaamaan ylivoimaisuuteen tekee Prototypestä jokseenkin liian helpon tapauksen ainakin normaalivaikeustasolla, vaikkakin pelin vaikeuskäyrä nousee hiukan mitä pidemmälle pelissä pääsee.

Helikopteri-iskuryhmän hyökkäyksestäkin yleensä selviää alta aika yksikön, eikä sitä kannata edes välttämättä tarvitse edes ennalta ehkäistä, (tappamalla radiomiestä) sillä iskuryhmän tuhoamisesta tai niiltä piiloon pääsemisestä palkitaan jokaisella kerralla 5000:lla kokemuspisteellä. Vielä kun päälle lisätään uudet ominaisuudet, kuten esimerkiksi taitoparannus, jolla pelaaja saa hahmolleen elinenergian automaattisen palautumisen, on peli paikoitellen kuin lasten leikkiä. Kokonaisuutnea Prototype on kuitenkin varsin tervetullut lisä hiekkalaatikkopelien joukkoon ja Alexin monipuolisten, sekä pelin edetessä kehittyvien ominaisuuksien ansiosta sitä on varsin hauska pelata, samalla aiheuttaen silmitöntä kaaosta New Yorkin kaduilla.

Audiovisuaalisesti peli on varsin toimiva ja näyttävä paketti. Näin yleisesti ottaen ei ehkä aivan pärjää grafiikan tasossaan esimerkiksi GTA IV:lle, mutta taas toisaalta Prototypen kaupungissa on huomattavasti enemmän elämää ruudulla samanaikaisesti, eivätkä tuhotut korttelit ja autonromut tai kuolleet ihmiset katoa minnekään maagisesti, yleisen piirtoetäisyydenkin ollessa varsin hyvä. Peli ei myöskään säästele niin ikään Activisionin julkaiseman Wolverine -pelin tapaan verisyydessään. Alex voi huoletta pätkiä viholliset kuin New Yorkin kansalaiset katkipoikki, veren lentäessä sinne tänne. Pelille onkin syystä annettu K-18 leima. Erikoisefektit ja välianimaatiot ovat pelissä näyttäviä ja kaiken kruunaa jytisevä äänimaailma. Prototype on yksi ensimmäisistä DTS -ääniraidan omaavista peleistä Xbox 360 -konsolilla. Ääninäyttely on hyvää ja yleinen äänimaailma toimii erittäin hienosti, eikä pelin audiovisuaalinen kokonaistoteutus jätä mitään hampaankoloon.