Pumped BMX Pro arvostelussa

Pumped BMX Pro on käytännössä yhden miehen indiestudion, Yeah Us! Gamesin käsialaa. Noin neljä vuotta sitten samainen Adam Hunt julkaisi varsin samankaltaisen, jonkin verran kehuja keränneen Pumped BMX + -pelin, joka taas ilmeisesti oli konsoleille kehitetty versio mobiilipelistä Pumped BMX 2. Allekirjoittanut ei ole pelannut kumpaakaan näistä vanhemmista peleistä.

Pelimekaniikaltaan Pumped BMX Pro muistuttaa paljon suomalaista Trials-pelisarjaa sekä esimerkiksi mainioita Joe Danger -pelejä.

Nämä edellä mainitut ovat onnistuneet tarjoamaan nautinnollista yritys-erehdys -pelattavuutta sekä oikeanlaisella pelimekaanisella suunnitellullaan kannustamaan entistä parempaan suorituksen. Joe Dangerissa paremmin pelaamalla sai kerättyä enemmän juttuja tempputasoista. Trialsissa parempi menestys ja etenkin toisen haamua vastaan pelaaminen ja sen voittaminen ovat tuottaneet äärimmäistä nautintoa. Etenkin Trials-peleissä on aina olleet millintarkat ja erittäin responsiiviset fysiikkakontrollit. Pärrän jokaisen hievahduksen tuntee ja voi melkeinpä jopa jollain tapaa ennakoida.

Hieman ikävästi samankaltaiseen pyörätemppuiluun keskittyvä Pumped BMX Pro ei pääse nousemaan ihan samalle tasolle. Sinänsä esimerkiksi sisällön puolesta kaikki on kunnossa. Viidentoista euron hintaan tarjoillaan kuusikymmentä temppurataa sekä useita pyöriä sekä kuskeja, joista valita. Eriteemaisia pelialueita löytyy kuusi, kymmenen tasoa jokaiselle teemalle. Hinta ainakin vastaa siis sisällön määrää melko hyvin.

Ongelmia pelaamisen suhteen tulee kuitenkin melkeinpä jo tutoriaalin aikana. Peli kyllä yrittää kertoa, miten homma hoituu, mutta tekninen toteutus on väärällä tavalla millintarkkaa puuhaa. Pyörällä kun lähdetään alamäkeen, pitäisi pitää A-nappulaa heti pohjassa, jotta vauhti saadaan maksimaaliseksi. Juuri ilmaan hypyn aikana hyppyrin nokassa A pitää vapauttaa, jotta saadaan maksimaalinen aika ilmassa. Monet vastaan tulevat hyppyrit, kun ovat niin korkeita, että ilmalento ei millään riitä, jos vähänkin mokaa ajoituksen kanssa. Kun laskeudutaan takaisin, pitäisi A:ta alkaa heti pitää taas pohjassa.

Heti ensimmäisessä kentässä – joka siis on tutoriaali – pelin ongelmat alkavatkin korostua: pelaaminen käy nopeasti turhauttavaksi perfektionismin kaltaiseksi hinkkaamiseksi. Pari hyppyriä saattaa mennä ok, mutta siihen kolmanteen ei sitten enää vauhti riitäkään. Temppupyöräilijä ei jostain syystä myöskään osaa polkea pyöräänsä lainkaan lisävauhdin synnyttämiseksi, joten kaikki nopeus mitä saadaan, tulee täydellisesti ajoitetuista alastuloista. A-nappula on painettava pohjaan ja pidettävä pohjassa juuri eikä melkein, silloin kun renkaat koskettavat maata. Pyörä ei myöskään saisi tömähtää milliäkään mäennyppylän päälle, vaan sen pitäisi osua juurikin siihen alamäen aloittavaan ”kouruun”.

Tutoriaalikin on sen verran puutteellinen, että edes siinä ei vaivauduta kertomaan, miten temppu ”360” toteutetaan. Se vain pitäisi osata; ”mene ja tee tämä”. Jos et suorita sitä ennen maalia, yrität sitä niin kauan, että onnistut. Tutoriaalin voi toki ohittaa ja siirtyä varsinaisiin tasoihin, mutta olisi silti kiva, että pelin tutoriaalit olisivat paremmat.

Pelin aikana kontrolleja ei voi myöskään valikosta tarkastella (on mentävä takaisin päävalikkoon), mutta edes päävalikossakaan ei yhdenkään yksittäisen tempun kontrolleja kerrota. Salaisuus on kuitenkin yksinkertainen: oikealla vasemmalla tatilla käännellään pyörää ylösalaisin joko etu. Tai takasuuntaan. Myös kallistus taakse tai eteen onnistuu samalla tatilla. Varsinaiset temput hoidetaan ohjaimen oikealla tatilla ja oikealla liipaisimella. RT+ oikean tatin jokin ilmansuunta tekee tuplatemppuja, siinä missä näitä nappuloita yksittäin painellessa saadaan aikaan yksittäisiä temppuja.

Tatin kanssa ongelma vaan on se, että ihan jokainen ilmansuunta tatista (eli kahdeksan kaikkiaan) on käytössä ja peli rekisteröi välillä mitä haluaa, silloin kun pelaaja yrittäisi jotain tiettyä ilmansuuntaa ja tiettyä temppua. Kunhan ensin muistat mitä ilmansuuntaa mikäkin temppu käyttää, on sen suorittaminen vauhdin ylläpitämisen kanssa millintarkkaa puuhaa. Jos peli muuten hyvin menneen yrityksen aikana sitten rekisteröikin väärän tempun tatista, on se hieman rasittavaa.

Lisää haastetta temppuilun suorittamisen tulee siinä vaiheessa, kun pelissä avataan uusia ratapaketteja ja samalla avataan tier 2 ja tier 3 -luokan temput. Jos jokin rata haluaa haasteena esimerkiksi tier 2 -luokan jonkin tietyn tempun suoritettavaksi, on pelaajan painettava kertaalleen LB-nappulaa (tierin valinta) ja sen jälkeen tatilla sitten suoritetaan se oikea temppu. Jos tatti valikoi väärin, pitäisi äkkiä painaa uudelleen LB:tä, sillä tier-luokan valinta palaa heti yhden yrityksen jälkeen oletukseen, eli tier 1:een.

Polje, polje poikaseni

Pumped BMX Pro:n keskeinen idea olisi pelata tasoja ja kerätä tähtiä. Tähtiä per kenttä on tarjolla kaikkiaan kaksitoista. Neljä temppuhaasteista, neljä huipputulokselle sekä neljä skill-scorelle. Tähtiä pitää kerätä tietty määrä, jotta seuraava teemamaailma tasoineen aukeaa. Kaikkiaan tähtiä on tarjolla 120 per kenttäpaketti, mutta kaikkia tähtiä ei tarvitse kerätä. Esimerkkinä ensimmäisessä maailmassa riittää, että kerää 40 tähteä. Sekään ei heti aivan helppoa ole, jos on sitä missään vaiheessa.

Kaikkia kentän tähtiä ei tarvitse eikä voikaan kerätä yhdellä polkaisulla. Pelaaja voikin siis keskittyä vaikkapa huipputulostähtien keräämiseen ja sitten ottaa restartin ja keskittyä haasteiden läpäisyyn. Yhden yrityksen aikana kun erilaisten saavutusten kerääminen on hyvinkin rajallista. Jos lähtee ahnehtimaan, on lopputulos yleensä se, että unohtaa tarkkailla pyörän vauhtia ja se viimeinen hyppyri ei enää taitukaan ja kuski kaatuu naamalleen pöpelikköön ja koko suoritus epäonnistuu. Useimmiten tuntuu jopa siltä, että pitäisi osata käyttää juuri tiettyä ilmatemppua tietynlaisessa mäessä. Tietyn tempun ilmansuuntaa tatissa taas on siinä nopeassa hetkessä usein vaikea muistaa. Monesti allekirjoittanut koki parhaimmaksi kokeilla muutaman kuivaharjoituksen tempputatilla, jotta se oikea temppu löytyisi ja sen jälkeen vasta oikea kunnon yritys. Kenties yksinkertaisesti vähempi erilaisten temppujen määrä olisi toiminut paremmin.

Pumped BMX Pro on grafiikaltaan rujo, mutta värikäs ja simppeli peli, josta niin kovasti haluaisi pitää, mutta se on lopulta melko vaikeaa. Hinkkaamaalla peliä riittävästi alkaa vauhdin saaminen iskostua ja tasoista onnistuu jopa keräilemään ”pääse kenttä lävitse” -haasteita. Kuitenkin epätarkka temppuilu tatin kanssa sekä jatkuva vauhdin tarkkaileminen temppujen suorittamisen ohella vaatii niin paljon täydellisyyttä, että peli-ilo putoaa kuin heikon ilmalennon saanut BMX-temppuilija.

Loppusanat

Pumped BMX Pro on sinänsä varsin hyvä saavutus niinkin pieneltä (periaatteessa yhden miehen tiimiltä), mutta viilattavaa silti allekirjoittaneen mielestä löytyisi, jotta pelistä jaksaisi nautiskella pidempään. Tällaisenaan peli on enemmänkin rasittavuuden puolelle kallistuvaa uudelleen yrittämistä pääasiassa kontrolliensa vuoksi, mikä aiheuttaa sen, että pelin pelaaminen ei tunnu oikeasti hauskalta tai oikealla tavalla haastavalta kuin lyhyinä hetkinä.