R.U.S.E arvostelussa

R.U.S.E. On Toiseen Maailmansotaan sijoittuva sotastrategiapeli, jossa pelaaja omaksuu liittolaisten kapteeenin roolin ja nousee lopulta aina komentajaksi asti yksinpelikampanjassa. Strategiapelit ovat harvoin toimineet konsoleilla jouhevasti ? poislukien ihan passelisti toteutettu Command & Conquer ? Red Alert 3, jossa etenkin käyttöliittymä poikkesi pelin PC-versiosta ja hyödynsin nimenomaan konsolin ohjaimen nappuloita ja ohjaustapaa mallikkaasti.

%kuva1 Siinä missä C&C -pelit ovat jo pitkään luottaneet klassiseen pelattavuuteen sekä itse brändinsä ikuiseen viehätysvoimaan, tarjoaa R.U.S.E. Muun muassa IrisZoomiksi ristittyä pelinäkymää, sekä kymmenen erilaista R.U.S.E. -nimeä kantavaa teknologista sodankäyntiä edistäviä erikoiskykyjä, kuten vihollisen viestien purkamista, vakoilijoita, houkutuslintujen asettamista, radiohiljaisuutta, sekä yksiköiden 50 prosentin hetkellinen nopeutuminen. Nämä kaikki kuulostavat varsin mielenkiintoisilta, mutta käytännössä haluttu erikoiskyky valitaan valikosta ja aktivoidaan. Esimerkkinä vakoilija toimii siten, että pelaaja valitsee haluamansa kohdan pelikartalla, jota haluaa “vakoilla.” Vihollisen kaikki yksiköt näkyvät kyllä kartalla koko pelin keston ajan, mutta yksiköiden tyyppiä ei saa selville ennen kontaktia. Paitsi jos käyttää siis vakoilijaa, joka paljastaa osan vihollisen yksikkötyypeistä hetkeksi. Radiohiljaisuus taasen piilottaa yksiköt.

Strategiapeleille ominaiseen tapaan pelissä pääsee myös rakentamaan oman tukikohdan, sekä tuikitarpeellisia lisäyksiköitäkin ? joissain tehtävissä — jotta sotiminen soljuisi itselle myönteiseen tapaan. Yksiköiden luomiseen tarvitaan luonnollisesti rahaa ja sitä kertyy haltuun otettavista resurssipaikoista, joista rekat tuovat rahaa pelaajan päämajaan.

%%kuva2 Tukikohdan rakentelu käsittää muun muassa resurssilaitoksen, sekä parakit kaikkien eri yksiköiden valmistamista varten. Pelin sotakalusto koostuu jalkaväestä, tankeista, lentokoneista sekä ilmatorjuntakalustosta. Prototyyppilaitos sen sijaan tarjoaa harvinaisempia erikoiskalustoja, kuten super-heavy tankin sekä liekinheitintankin. Lisätaktisuutta sotimiseen tuovat metsien sekä kylien aukioiden tarjoama suoja ? puiden suojasta jalkaväki voi ampua “yllätysiskuja” vihollista kohti, kun taas asumusten aukioilla on tehokasta paikkapuolustaa. Lisäksi pelaaja voi rakentaa KK-pesäkkeitäkin.

%kuva3 Pääosa tehtävässä kuin tehtävässä silti on melko lailla C&C:tä, vaikka R.U.S.E. Näytteleekin isoa osaa pelissä. Yleensä tehtävissä tavoitteena on tuhota vihollisen yksiköt tai päämaja, tai sitten vallata esimerkiksi vihollisen resurssilähde, tai paikkapuolustaa jotain tiettyä aluetta riittävän kauan. C&C -peleille ominaisen “vihollisen niskaan ryntäämisen” lisäksi tarvitaan hiukan enemmän miettimistä, sillä tietyt yksiköt toimivat vain tiettyjä vastaan. Esimerkiksi jalkaväkeä ei voi lähettää raskaasti panssaroituja tankkeja vastaan, mutta jalkaväki sen sijaan tekee nopeasti silppua ilmatorjuntatykeistä sekä kevyttankeista. Halutessaan pelaaja voi lavastaa muun muassa ilma-iskuja tai muita hyökkäyksiä, jolloin vihollinen suuntaa katseensa tiettyyn paikkaan ja pelaaja voi iskeä muualle.

Kontrolleiltaan R.U.S.E. Sijoittuu niiden muutamien harvojen konsolistrategioiden joukkoon, joissa ohjaus toimii riittävän sulavasti. Vasen tatti hoitaa kartan liikuttelun, kun taas oikeaa edestakaisin liikuttamalla zoomataan sisään ja ulos. A-nappulalla voidaan valita yksittäinen yksikkö ja X:llä kaikki samankaltaiset lähellä olevat yksiköt. Oikeaa liipaisinta pohjassa pitämällä yksiköitä voidaan “maalata” kun taas Y-nappula avaa menun, josta löytyy kaikki käytössä olevat R.U.S.E.t sekä rakennusvalikko. Ainoastaan harmittamaan jää zoomausmahdollisuudet, koska pelissä ei kertakaikkiaan omasta mielestäni saa zoomata riittävän lähelle pelin tapahtumia, eikä kuvakulman varsinainen astekulma myöskään aina ole täysin tyydyttävä. Mikäli peliä pelaa sohvalta käsin noin muutaman metrin päästä, on yksiköiden ja ylipäätään pelin tapahtumien tarkastelu välillä rasittavaa tihrustelua. 40-tuumaisen television kanssa paras katseluetäisyys tuntuikin olevan puolisen metriä ja silloinkin jäi vielä kaipaamaan pientä lisäzoomia.

Toisaalta zoomauksen jättäminen sille tasolle millä se on, on ymmärrettävää, sillä onhan pelin grafiikka on todella rujoa ja yksiköt vailla yksityiskohtaisuuksia. Grafiikka näyttää kokonaisuudessaan viisi vuotta vanhalta. IrisZoom on kyllä kieltämättä hieno ominaisuus, jonka avulla voi nopeasti zoomata itsensä ulos pelialueelta ja löytää tuijottamassa pelkkää pientä karttaa pelialueesta Liittoutuneiden strategiahuoneen tiloissa, pienten pelinappulamaisten kuvioiden kuvastatessa tällöin pelikentällä olevia yksiköitä.
Parhaimmaksi pelikuvakulmaksi jää kuitenkin zoomauksen puutteellisuuden ja kuvakulman vuoksi lopulta oikeastaan juuri mahdollisimman ylhäältä kuvatun kuvakulman käyttäminen, jossa selkeämmin nähtäviä, isokokoisia pelinappuloita on helpompi käskyttää ja pelialue näin yleisestikin ottaen helpompi hahmottaa. Toisaalta pelin koko idea samalla hieman karisee: kuka haluaa koko tehtävän ajan katsella sinisiä ja punaisia pelinappuloita televisioruudultansa pelatessaan yli kuudenkymmenen euron peliä ja yrittää kuvitella olevansa keskellä Toista Maailmansotaa? Ei kai kukaan.

Zoomaaminen on näyttävää ja nopea toteuttaa milloin tahansa peliä, mutta valitettavasti visuaalisella puolella se jää ? välianimaatioita mukaan laskematta ? pelin ainoaksi silmänruoaksi, eikä sitä oikein sellaisenakaan voi pitää. Vaikka R.U.S.E. Onkin strategiapeli, ei tämäntasoista grafiikkaa voi mielestäni hyväksyä täyshintaisen pelin kohdalla, mikäli R.U.S.E. Olisi vaikkapa Xbox Live Arcaden julkaisu niin olisi grafiikka Ok. Välillä yksinpelikampanjan toimintaa ja muuttuvia tilanteita havainnoillistetaan pelaajalle jakamalla peliruutu kahtia, osan ruudusta siirtyessä näyttämään pelin omalla moottorilla kyhättyä lyhyttä animaatiota vaikkapa siitä, kuinka viholliset vyöryvät kohti pelaajan asemia. Ikävä kyllä, että tällaisina hetkinä pelin ruudunpäivitys alkaa välillä tökkiä todella ikävästi. Ja tökkii se kyllä välillä ilman animaatioitakin, joka on pöyristyttävää ottaen huomioon pelin grafiikan tasokkuuden.

Äänipuolella asiat ovatkin sitten ainakin hieman paremmin. Välianimaatioiden aikainen ääninäyttely on hyvää ja pelinaikainen, hieman John Williamsin tuotantoa muistuttava musiikki toimii, joskin välillä toistaa itseään sen vähyyden vuoksi. Varsinaiset sotaäänet ajavat asiansa, mutta eivät mitenkään erityisesti nouse pelissä esille. Ei toisaalta nouse kyllä mikään muukaan asia.

R.U.S.E. tarjoaa yksinpelikampanjan ohella pelattavaksi monista strategiapeleistä tutun skirmish-moodin tekoälyä vastaan pikapelejä halaville, operation -pelimuodon, jossa on tarjolla variaatiot 1 vs 1, 1 vs all sekä Xbox Liven kautta toimiva co-op taistelu. Jokaista variaatiota varten on tarjolla kaksi tehtävää. Varsinainen Live-moninpeli sen sijaan on tarjolla maksimissaan neljälle yhtäaikaiselle pelaajalle. On ihan hyvä, että lisäpelattavaa on tarjolla pelin 23-tehtäväisen yksinpelikampanjan rinnalla, koska vaikka tehtäviä onkin isohko määrä keskimäärin muihin RTS-peleihin verrattuna, ovat tehtävät todella lyhyitä pyrähdyksiä, joista osassa saattaa olla jopa vain yksi tavoite, johon pääsemisessä ei kauaa nokka tuhise. Toisaalta Xbox Livessä pelaajaseuraa on tarjolla todella niukasti, joten pääosaksi R.U.S.E. jää yksinpeliheinäksi.

Kokonaisuutena R.U.S.E. Ei lämmitä. Se on yksi rumimmista strategiapeleistä ? ja samalla yksi rumimmista peleistä ? joita Xboxilla ollaan tähän saakka nähty, eikä yksinpelikampanjakaan juuri innosta umpitylsän tehtäväsuunnittelunsa tai köyhän ominaisuustarjontansa vuoksi. Pelin erilaiset R.U.S.E. -erikoisuudet kyllä tuovat jotain uutta vaihtelua RTS-rintamalle, mutta se ei yksinkertaisesti tällä kertaa riitä, kun tekninen toteutus on vain tyydyttävää tasoa.