Arvostellut: Mikko Kosonen, 1.tammikuu 2004

Peliarvostelu

Rainbow Six 3

Pelin nimi: Rainbow Six 3
Alusta: Xbox
Äänituki Dolby Digital 5.1
Pelaajamäärä 1-16
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Rainbow Six 3 kansikuva

Siinä missä esimerkiksi Electronic Arts pukkaa pihalle urheilupelejään totutusti, tuo Red Storm Entertainment taktisia sotapelejään pelaajien ulottuville lähes samaan tahtiin. Red Storm tuli kuuluisaksi aikanaan laadukkaalla ja siihen aikaan vielä erilaisella, taktisella sotapelillään nimeltään Tom Clancy’s Rainbow Six. Tuon kyseisen pelin jälkeen tiimi on pukannut tasaiseen tahtiin ulos lisälevyjä, jatko-osan sekä kokonaan toisen peli-sarjankin nimeltään Ghost Recon. Rainbow Six ja Ghost Recon ovat erilaisista lähtöasetelmistaan huolimatta olleet varsin samantuntuisia pelisarjoja joissa tapetaan terroristeja, pelastetaan panttivankeja ja niin edelleen.

Viime vuonna Rainbow Six sai PC:llä kolmannen osansa nimeltä Rainbow Six 3: Raven Shield. Peli vei Rainbow Six-sarjan uuteen, näyttävämpään ulottuvuuteen pelin käyttämän Unreal-pelimoottorin myötä. Tekoälyäkin oltiin vihdoin ja viimein saatu korjattua tätä uutta peliä varten ja pahikset eivät enää olleet niin ärsyttävän tarkkasilmäisiä ja nopeita reagoimaan. Pelin oltua suosittu PC:llä, päätettiin uusi Rainbow kääntää myös Xboxille. Nyt arvostelussamme onkin siis tämä kyseinen Xbox-versio.
Peli sisältää saman yksinpelikampanjan kuin PC-versiokin. Pelissä eletään vuotta 2007 ja Venezuela on ainut maa, joka myy öljyä Yhdysvalloille. Opec ei tästä tykkää ja vaatiikin Venezuelaa lopettamaan myymiset. Peli alkaa siitä, kun Sveitsissä pidettävään G8-maiden kokoukseen tunkeutuu tuntemattomia terroristeja ottaen panttivangikseen Venezuelan edustajat. Koska sveitsiläiset eivät tietenkään asiaa osaa itsekseen hoitaa, on niiden jenkkien taas tungettava pakostikin nokkansa asiaan ja matkaan lähetetään terroristienvastainen Rainbow Six-iskuryhmä.

PC:llä Rainbow-peleissä ollaan aina totuttu siihen, että varsinaisen tehtävänannon jälkeen ryhdytään laatimaan etenemissuunnitelmaa eräänlaiselle kartalle jonka lisäksi sitten valitaan miehistö, jaetaan ne ryhmiin ja annetaan näille varusteet. Pelin Xbox-versiota varten tätä hommaa on yksinkertaistettu aika paljon, eikä peli aivan suora porttaus PC:ltä tässä mielessä olekaan. Tehtävänannon jälkeen ei tehdä suunnitelmia, eikä pelaaja saa myöskään valita tiimiään eikä näiden varustusta ja valittavaksi jääkin ainoastaan oman ukkelin asevarustus. Erilaisia aseita on ihan kiitettävä määrä mistä valita ja niiden ominaisuudet eroavat toisistaan tarkkuuden, tehokkuuden ja etäisyyden osalta.

Mukaan kentälle lähtee jokaisella kerralla sama neljän hengen ryhmä, jota sitten komennetaan. Peli ei kuitenkaan anna pelaajan ottaa ohjaksia kenestä tahansa tiimin jäsenestä vaan pelaaja saa liikuttaa ainoastaan yhtä jäsentä, Ding Chavezia kun taas muiden liikkuttaminen jää tekoälyn huoleksi. Jos Ding kuolee tehtävän aikana on peli ohi, mikä on hieman typerää kun miettii, että eloon jää kuitenkin vielä kolme miestä. Typerää on tosiaan myös se, että Ding Chavezin lisäksi ryhmän muut jäsenet Louis Louselle, Eddie Price ja Dieter Weber ovat aina ne jotka tulevat mukaan keikalle. Tuntuukin hieman hölmöltä kun esimerkiksi kaikki omat kaverit kuolevat jonkin tehtävän aikana, mutta samaiset kaverit heräävät kuitenkin jälleen henkiin seuraavaa keikkaa varten.

Rainbow Six kolmosen yksinpelikampanjan aikana lähdetään keikkailemaan ympäri maailmaa ja suorittamaan tuttuja, Rainbow Six-ryhmälle rutiininomaisia tehtäviä. Tiedossa on panttivankien pelastusta, terroristien eliminointia sekä pommien purkua mitä erilaisemissa ympäristöissä mukaanlukien muunmuassa öljynporauslautta, alppimajat ja valtava alikulkutunneli. Yksinpelikampanjaa on hauska pelata ja siinä on sitä hiostavaa tunnelmaa mitä yleensäkin, joskin ainakin veteran-vaikeustasolla peli oli ehkä turhankin haastava paikoitellen. Osa tehtävistä on hieman pidempiä ja niiden aikana ehtii hyvin kuolla ennekuin pääsee loppuun saakka. Peli tarjoaa tähän asiaan pelinaikaista tallennusmahdollisuutta, joiden määrä tosin rajoittuu kolmeen per kenttä. Tallentaminenkaan ei ole niin hyvin toteutettu kuin olisi voitu vaan, kun tallentaa saa kuoltuaan jatkaa tallentamastaan kohdasta, mutta jos lopettaa tehtävän pelaamisen niin joutuu sen aloittamaan kokonaan alusta, koska tallennus ei jää Xboxin kovalevylle muistiin vaan on vain eräänlainen väliaikainen pelitallennus, mikä on mielestäni pieni puute.

Kun varsinainen yksinpeli on kahlattu lävitse, voi pelaaja vielä pelata yksinpelinä custom mission-pelimuotoa, jossa saa joko harjoitella jo läpipelaamiaan tehtäviä tai sitten kokeilla kenttiä yksinkertaisessa terrorist hunt-muodossa, jossa pitää vain saada tapettua kaikki kenttään ripotellut terroristit. Mikäli tämmöinen ei innosta voi kokeilla pelin tukemaa Xbox Live palvelua tai System link tukea maksimissaan 16 yhtäaikaisen pelaajan voimin. Mitään jaetun ruudun moninpeliä ei Rainbow Six kolmosessa ole.

Koska Xboxin ohjain on paljon rajoittuneempi kuin PC:n hiiri-näppäimistö yhdistelmä, on karsimista ja yksinkertaistamista jouduttu harrastamaan myös kontrollien ja käskyttämisen osalta. Alun epäilysten jälkeen tulee kuitenkin nopeasti huomanneeksi, että hommassa ollaan onnistuttu paremmin kuin hyvin ja käskyttäminen ja liikkuminen onnistuu Xbox-ohjaimella varsin hyvin.

Vasemmalla tatilla liikutetaan heppua, kun taas oikealla käännetään ja kieputetaan kameraa ja sen suuntaa. Vasenta tattia klikkaamalla oma kaveri menee kyykkyyn ja ristiohjaimen oikealla ja vasemmalla suuntapainikkeella voidaan kurkkia turvallisesti seinien takaa. Oikea liipaisin laukaisee aseen, vasen vaihtaa kätevästi ja nopeasti käytössä olevaa asetta. Y- ja B-nappuloilla saa päälle pimeä- ja lämpönäön ja X-nappula lataa aseen lippaan. X-nappulaa pohjasssa pitämällä voidaan myös valita ase tai jokin mukana oleva räjähde käyttöön.

Tiimikavereiden käskyttäminen onnistuu parilla eri tavalla. Pelaajan aseen tähtäin toimii samalla kavereiden käskyttämisessäkin; Suuntaa tähtäin lähistöllä olevaan oveen, näpäytä kerran A-nappulaa niin kaverit menevät ovelle ja avaavat sen. Yksinkertaista ja kätevää. Jos näpäyttää kerran A:ta vain vähän matkan päähän eikä mihinkään tiettyyn kohteeseen, niin siirtyvät kaverit siihen määrättyyn kohtaan odottamaan. Pitämällä A-nappulaa pohjassa samalla kun esimerkiksi tähtää kohti ovea, avautuu ruudulle tarkempia komentoja sisältävä valikko, josta voi esimerkiksi käskeä pojat avaamaan kyseisen oven ja heittämään huoneeseen flash bangin tai sitten suorittamaan jonkin muun vastaavan komennon neljästä eri vaihtoehdosta. Kavereita ei voi valitettavasti kuitenkaan käskyttää yksitellen vaan kun käsky käy, kaikki toimivat.

Kaikkien edellä mainittujen komentojen lisäksi pelistä löytyy vielä yksi komento nimeltä Zulu. Zulu-komennon antaminen onnistuu pitämällä A-nappulaa pohjassa ja sen jälkeen painamalla oikeaa liipaisinta, joka aktivoi zulu-käskyn. Tämän jälkeen vain valitaan normaaliin tapaan haluttu komento, esimerkiksi avaa ovi ja heitä sirpalekranaatti. Homman juju zulu-käskyssä on se, että pelaajan pitää antaa erillinen ”toteuta” komento ennenkuin mitään oikeasti tapahtuu, eli tiimikaverit eivät toimi ennenkuin saavat luvan tehdä niin. Kun haluttu zulu-käsky on valittu pitää vain painaa ohjaimen pientä valkoista nappulaa, jonka jälkeen kaverit tekevät mitä on käsketty. Tämä antaa varaa pienelle taktisuudelle, sillä pelin tehtävissä muutamissa kohdissa saattaa olla kaksikin etenemisreittiä joka mahdollistaa sen, että pelaaja menee toista reittiä ja loput kolme toista tehden hyökkäysiskusta hieman laajemman.

Xboxin Rainbow Six 3 on sinänsä poikkeuksellinen peli konsolille, että peli tukee äänikomentoja. Kyllä vain, pelin tekoälykamuja voi nappuloiden painelun lisäksi komentaa suoraan omalla äänellään, mikäli siis vaan sattuu omistamaan Xboxille tehdyt ”kommunikointivälineet” ja osaa sanoa suhteellisen sujuvasti ja virheettömästi pelin vaatimia englanninkielensanoja. Valitettavasti allekirjoittanut ei tätä kyseistä hienoa ominaisuutta päässyt testaamaan, mutta uskonpa että se tuo mukanaan yhden uuden ulottuvuuden lisää peliin ja lisää immersion tuntua.

Vaikka kontrollit käskyttämisen ja liikkumisen osalta ovatkin kunnossa niin silti peliä vaivaa yksi asia mikä monessa muussakin konsoliräiskinnässä on usein ongelmana ja tämä asiahan on nimeltään tähtääminen. Varsinkin tiukoissa paikoissa nopeaa ja tarkkaa tähtäämistä saa turhaan toivoa. Usein käykin niin, että sitä ottaa aivan turhaan muutaman kudin nahkaansa ennenkuin saa tähtäimen siirrettyä tatilla kunnolla hollille. Tatin tähtäyksen X- ja Y-akselin herkkyyttä saa kyllä säätää pelin valikoista asteikolla 1-10, mutta itse en ainakaan saanut tähtäystä säädettyä aivan sellaiseksi kuin olisin halunnut, tähtäyksen ollessa joko liian hidas tai liian herkkä.

Onneksi tätä kyseistä ongelmaa hieman lievittää tekoälykaverit. Tekoäly on nimittäin Rainbow Six kolmosessa parempi kuin mitä se koskaan on ollut aiemmissa Rainbow Six tai Ghost Recon peleissä. Kaverit osaavat oikeasti ampua ja muutenkin liikkua varovaisesti ja automaattisesti hakeutua hyvään, mutta mahdollisimman suojaisaan tulituspaikkaan. Komennettaessa myös uuteen tutkimattomaan sijaintiin, osaavat kaverit automaattisesti kurkata seuraavan kulman taakse varovaisesti ja muutenkin varmistaa lähialueen tarkkailemalla eri suuntia. Näin ollen omien kavereiden jatkuva paimentaminen ja suojeleminen ei enää ole tarpeellista. Vaikkakin käskyttäminen on onnistuttu tekemään yksinkertaiseksi Xboxille ja kavereilta ihan hyvin älliäkin päästä löytyy niin kyllä silti itse ainakin kaipasin hieman sitä vapautta, että saisi ohjata kaikkia hahmoja ihan manuaalisesti eikä pelkästään käskyjen kautta.

Vihollistekoäly sen sijaan ei ole ehkä yhtä hyvä kuin omien kavereiden, mutta tätä taas paikkaa hieman se, että viholliset tuppaavat ampumaan aina melkoista sarjaa nähdessään pelaajan ja osaavat nekin tulittaa hienosti nurkan takaa näyttämättä liikaa itseään. Vihollistekoäly ei onneksi enää kuitenkaan ole niin tappavan tarkkasilmäinen kuin mitä se aiemmissa peleissä on aina ollut, joten mahdollisuudet tappaa vihollinen ennenkuin tämä tappaa pelaajan on huomattavasti parempi tehden pelaamisesta mieluisampaa ja samalla uskottavampaa ottaen huomioon sen, että pelaaja on se jolla on hallussaan se eliitti-iskuryhmä eikä toisinpäin.

Uuden Rainbow Sixin siirryttä käyttämään Unreal-pelimoottoria ilmestyttyään PC:lle toi se mukanaan uuden graafisen ulottuvuuden, kuten arvostelun alussa mainitsinkin. Luulisi, että Xbox ei samantasoista grafiikkaa niin kovin hyvin jaksaisi pyörittää, mutta toisin kuitenkin on. Peli ei häpeä juuri ollenkaan graafisesti PC-version rinnalla. Pelissä on sitä samaa hienoutta, kuin yhdessä Xboxin parhaimmista hiiviskelypeleistä nimeltä Splinter Cell. Eikä tämä mikään ihme olekaan, sillä käyttäähän sekä Splinter Cell ja Rainbow Six kummatkin samaa Unreal-teknologiaan perustuvaa moottoria.

Peli näyttääkin hyvältä ja pelin käyttämät valaistus, kuin varjoefektitkin tuovat sitä todellisuuden tuntua kivasti peliin. Mainittavan arvoisia ovat myös pelistä löytyvät pimeä- ja lämpönäkökin, jotka visuaalisesti muistuttavat hyvin paljon juuri Splinter Cell-pelin vastaavia. Kyseiset ominaisuudet eivät myöskään ole pelkästään hiennonnäköisiä vaan niitä tarvitsee oikeasti pelin eri vaiheissa apuna vihollisten eliminointiin ja niiden tehokkaampaan havaitsemiseen.

Äänipuoli on niin ikään kunnossa ja tiedossa on Rainbow Six-pelejä aiemmin pelanneille varsin tutuntyyppistä äänimaailmaa. Valikoissa soi se tuttu Rainbow Six peleille ominainen ”sotilastunnari”, tehtävänannot selostaa selkeällä äänellä Rainbow-ryhmän pomo ja pelin aikana tiimikaverit kuittaavat annetut käskyt tarpeeksi autenttisen oloisesti. Pelaajan nähdessään viholliset päästävät suustaan jonkinnäköisen äänen, tai sitten jos kyseessä sattuu olemaan hulluimmasta päästä terroristi niin sitten tämä alkaa huutamaan oikein kunnolla samalla tulittaen sarjaa vähän minne sattuu.
Pelaajan mukanaan kantamissa aseissa ja pommeissa on tarpeeksi munaa, kiitos pelistä löytyvän Dolby Digital 5.1 äänituen ansiosta. Tässä pelisä ne flashbangitkin ottavat oikeasti korvaan räjähtäessään ja varsinkin silloin jos sattuu olemaan liian lähellä räjähdettä kun se possahtaa niin saa pelaaja todistaa ruudulla ja korvissaan erittäin upeannäköisesti toteutettua väliaikaista näkö- ja kuulohäiriötä simuloivaa efektiä, jossa kaikki ruudulla näkyvä näkyy monena samalla kun kaiuttimista puskee erittäin korkeaääninen ininä. Niin ja eikä se vihollisten ampuminenkaan siinä vaiheessa mitään helppoa enää ole jos ja kun näin käy.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • - Grafiikka ja äänet
  • - Yksinpelikampanja
  • - Käskytyssysteemi
  • - Tekoäly

Huonoa

  • - Tiimikavereita ei saa itse ohjata
  • - Kuolleet tiimikaverit heräävät henkiin
  • - Tähtääminen vaikeaa