On suosittuja peligenrejä ja sitten on niitä, jotka hiipuvat hiljalleen unholaan. Yksi näistä kuolevista on taktiset rpg:t, joita ei varsinkaan tällä vuosikymmenellä ole paljoakaan näkynyt. Suuremmat peliyhtiöt pysyvät suosiolla pois näiltä harmailta alueilta, joilla ei ole taattuja rahavirtoja tiedossa. Onneksi pienemmät rohkeat indie-kehittäjät uskaltavat seilata näillä myrskyisillä vesillä, vaikka lopputulos ei täysi kymppi olisikaan.
Rainbow Skies on henkinen jatko-osa Rainbow Moon-nimeä kantavalle pelille. Meininki on hyvinkin paljon samanlaista, mutta kaikki on tehty paremmin. Isometrinen, eli ”mukamas-kolmiulotteinen kuvakulma” luo nostalgian tunnetta. Samoin pelin piirretymäinen grafiikka, joka tuo mieleen jopa 90-luvun alun Landstalkerin, Segan laitteella. Valitettavasti Rainbow Skies:n kokonaisuus on keskinkertaista puuroa ja ärsyttäviä asioita on aivan liikaa, jotta pelaamisesta voisi ihan jokainen rpg-fani nauttia.
Rainbow Skiesin tarina alkaa Arcan lentävästä kaupungista, jossa Damion, pelin yksi päähahmoista, viettää railakasta iltaa ennen tärkeää testiä. Krapulainen Damion onnistuu sössimään kaverinsa Laynen kanssa asiat niin pahasti, että he tippuvat alas Lunah planeetalle. Maan kamaralla, nuori noituuksia harjoitteleva naikkonen on loihtimassa jonkinlaista sidos-taikaa, jotta hirviöt tottelisivat hänen käskyjään. Taivaalta putoava parivaljakko tietenkin osuu loitsujen eteen, eikä tätä tapahtumaa pysty aivan niin helposti perumaan. Kolmikko on siis jumissa toisiinsa ja taika pitää saada kumottua.
Juoneen tulee tietenkin hieman sisältöä pelin edetessä, mutta mitään suurta ja mullistavaa ei missään vaiheessa tule koettua. Tarinan kerronta on aivan liian hidasta, jolloinka luonnollisesti mielenkiinto lopahtaa nopeasti. On paljon erikoista dialogia, joka enemmänkin tuntuu turhalta ”mukamas hauskalta” jorinalta ja ennalta arvattavalta. Päähahmon itsekeskeisyyskin saa ajoittain kiemurtelemaan. Onneksi kaiken dialogin voi skipata nappulaa painamalla. Ajoittain tätä toimintoa tulee käytettyä jopa tutoriaalien kohdalla, joissa hahmot vääntävät toisilleen asioita paksusta ja pitkästä rautalangasta.
Juonen jouheva eteneminen ei johdu pelkästään tapahtumaköyhästä käsikirjoituksesta. Grindaus, tuo rpg-pelaajien viha-rakkaussuhde, on vahvasti mukana Rainbow Skiesin maailmassa. Peli antaa mahdollisuuden tähän toistotyöhön jo heti ensimmäisillä tunneilla. Pelimekaniikka jopa suosii tätä, sillä mitä enemmän tappelet, sen vahvempi olet. Sinänsä tässä ei mitään ihmeellistä ole, mutta Rainbow Skies nojaa hyvin vahvasti pelaajan hahmojen tasoon ja kukapa ei haluaisi olla vahva heti alussa. Tässä piilee vaaran siemen, sillä kiinnostus tarinaan saattaa lopahtaa, kun itse jumittaa tunti tolkulla hakkaamassa samoja vihollisia. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin se, että niille grindauksesta pitäville pelaajille tämä kelpaa erinomaisesti. Helposti tulee verenmaku suuhun kun näkee ruudulla vahvan vihollisen, jota ei halua ohittaa ja jättää odottamaan parempaa aikaa.
Taisteluita on maailman kartalla näkyvissä kahdenlaisia. Ohittamattomia ja sattumanvaraisia, joita ei tarvitse käydä läpi. Vastustajien tason ja määrän näkee ennen taisteluita, jotta pelaaja tietää paremmin mitä on vastassa. Myös väri kertoo kuinka todennäköisesti pelaaja pärjää. valkoinen on helppo ja punainen on vaikea tai jopa mahdoton. Kun taistelut aloitetaan, tulee ruudun vasempaan yläkulmaan vuorolista, josta näkee omien ja vihollisten tulevan vuorot. Hahmojen vuorot määräytyvät niiden nopeuden mukaan, eli mikäli pelaaja on panostanut hahmoja kehittäessä niiden vikkelyyteen, he myös taistelevat nopsaan. Tulee tilanteita jolloinka ruudulla on kova kuhina ja tällöin on hyvä vilkuilla vihollisten vuoroja, sillä mikään hahmo ei pysty olla päällekkäin, eikä lyödä toisen hahmon läpi. Tätä hyödyntäen voi napsia vuorojen välistä vihollisia pois ja säästää itselleen lisää siirtoja.
Enemmän taktikointia olisi taisteluihin kaivannut. Esimerkiksi maastot eivät ole tarpeeksi mielenkiintoisia ja taistelualueiden tyhjät palikat tuntuvat kielivän mielikuvituksen puutteelta. Ensimmäisissä kohtaamisissa pelaaja joutuu vain arvailemaan uusien vihollisten erikoisliikkeitä ja tämä vie taisteluita enemmän tuurin suuntaan. Vasta kun omat hahmot alkavat kehittyä, on mahdollista käyttää ilmainen siirto, jolla skannata vihollinen. Tämäkään ei alussa anna kuin pientä tarpeetonta tietoa. Toisaalta tämä on ihan realistista, mutta samalla turhauttavaa.
Samojen taisteluiden läpi käyminen alkaa puuduttamaan ja tuntumaan työltä. Osan kärhämistä hoitaisi mielellään ihan vain simulaationa, sillä hyvin monet kohtaamiset alkaa jonkin ajan kuluttua jo oppimaan sen verran hyvin, että voitto on varma. Silti taistelut on käytävä, koska edes himpun verran on harrastettava sitä grindaamista. Liian moni asia on sidottu näihin tappeluihin, esimerkiksi raha, jota ei muulla keinolla saa. Mammonaa tarvitsee monenlaiseen juomaan ja ruokaan, jota täytyy syödä. Lisäksi taika- ja kykykirjoja on ostettavissa. Hahmojen kehitys hoituu kahinoista tippuvilla erivärisillä kolmioilla, joista osa on muita harvinaisempia. Taisteluista tipahtelee myös vihollisten höyheniä, köynnöksiä ja muuta sälää, joita käytetään varustuksien paranteluun. Onneksi vaikeustasoa on mahdollista madaltaa tai korottaa. Tämä onnistuu kuitenkin vain pelin sisällä jututtamalla tiettyä pelihahmoa. Argh!
Pelin mielenkiintoisin piirre on hirviöiden munien kerääminen ja kasvattaminen. Kuoriuduttuaan ne voi liittää omaan komppaniaan. Tämäkin homma hoituu miekan ja tulipallojen avulla, kuinkas muutenkaan, mutta jollain tapaa tuntuu palkitsevammalta saada taistelusta käteen jotain elävää ja kehittyvää. Kuoriutuva hirviö on kuin oma pieni söpö tamagotchi. Nämä pikkuiset riiviöt voivat kuitenkin kuolla pois, joten paljon kehittyneeseen otukseen kiintyy hyvinkin paljon. Oikeastaan jopa enemmän kuin itse pelin päähahmoihin.
Tuomio
Rainbow Skies on aikaa vievä peli, mutta se on eri asia, että onko vietetty aika ollut antoisa. Rainbow Moonin fanit saavat todennäköisesti juuri sitä, mitä halusivat; samaa tutulla kaavalla toteutettua pelattavuutta, ilman mitään suurempaa mullistusta. Itseään toistavat taistelut, sekä hyvin ontto tarina, eivät varmasti viehätä niitä pelaajia, jotka hakevat muutakin kuin pelkkää ajan tappamista. Pientä lohtua tuo kuitenkin se, että kerran ostettuna peli toimii kaikilla kolmella Sonyn laitteella ja pelitallennuksien kanssa.
