Rallisport Challenge 2 arvostelussa
Rallisport Challenge 2 on selkeästi Xboxin parasta arcaderallia. Mikäli kaipaat hieman helppoa adrenaliinia ja rentoa meininkiä, silmiä ja korvia hivelevän audiovisuaalisuuden parissa on Rallisport Challenge 2 varma valinta.
Microsoftin Rallisport Challenge oli yksi Xboxin ensimmäisistä peleistä ja samalla yksi niistä, joka sai ihmiset ylipäätään ostamaan kyseistä konsolia. Eikä ihme, sillä peli oli erittäin hyvää arcaderallia. Nyt on isukin aika kuitenkin väistyä pojan tieltä, sillä Rallisport Challenge 2 on täällä. Onko kakkonen varma kruununperijä vaiko floppi isolla F:llä? Katsotaanpa.
Pelistä löytyy Career, single race, time attack pelimuodot, sekä moninpeli joko jaetun ruudun, system linkin tai Xbox Live palvelun kautta. Career on yksinpelin sydän ja siinä kisataan ladder-tyyliin amateur, pro, champion ja superrally luokissa. Yksi kisa koostuu yleensä 1-4 erikoiskokeesta jotka taas on sekoitettu keskenään siten, että monissa kisoissa ajetaan yleensä usean maan erikoiskokeita ja/tai super erikoiskokeita. Kisoja ajetaan aidon rallityylin mukaisesti parhaasta ajasta, jonka lisäksi RS2:ssa on myös kaksintaisteluja(ne super erikoiskokeet), sekä kisoja joissa useampi auto on kerrallaan radalla samanaikaisesti. Itse pelatessani tulin ainakin huomanneeksi, että amateur -ja pro-luokan kisat olivat ehkpä turhankin helppoja. Allekirjoittanut pelasi kummatkin kaksi luokkaa yhdellä istumalla lävitse ilman yhtäkään häviötä. Vasta Pro-luokan aivan lopusta eteenpäin alkoivat tekoälykuskit antamaan melko haastavan vastuksen, kisojen ollessa tiukkoja.
Mukana olevat rallimaat ovat Englanti, Ruotsi, Australia, USA, Argentina, Kanada ja Monaco. Ruotsi on pelin lumimaa(tottakai), Englanti hoitaa pääasiassa smaaseudulla ajettavat rallit, Australia aurinkoisissa maisemissa ajettavat hiekkatierallit, Kanada jäärallit ja niin edelleen. Yhdestä kisasta kertyy maksimissaan 20 pistettä ja päästäkseen ajamaan jotain tiettyä kisaa vaaditaan tietty pistemäärä, josta johtuu pistemäärän tarkkailu.
Kisoja voittamalla aukeaa pelaajan käyttöön uusia ratoja, sekä ralliautoja. Autoja pelissä on kaiken kaikkiaan 36 kappaletta, joista osa on vanhoja tuttavuuksia ykkösosasta, mutta suurin osa kuitenkin kokonaan uusia. Jokaiseen autoon on saatavilla erilaisia maalauksia, kunhan vain ajaa ensin kunkin “skinin” vaatiman kilometrimäärän kyseessä olevalla autolla. Pidemmittä puheitta kuitenkin katastetaan tässä vaiheessa hieman pelin tarjoamaa autovalikoimaa. Kuten monet varmastikin tietävät, Rallisport Challenge eikä liion kakkonenkaan perustu mihinkään oikeaan rallisarjaan vaan radat ja rallikuskien nimet on keksitty päästä. Muutamia “oikeita” ralliautoja pelistä kuitenkin löytyy, joskaan niidenkään maalaukset eivät vastaa oikeita esikuviaan.
Tarjolla on siis melko paljon eri autoja ja ne kaikki eroavat toisistaan ajettavuuden, nopeuden, kiihtyvyyden ja kestävyyden osalta. Mainitakseni tässä muutamia, löytyy pelistä muun muassa ralliautot Skoda Octavia RS, Seat Cordoba Evo 3, Subaru Impreza WRX, Peugeot 206, Citroen Xsara T4, Toyota Corolla GT, Volkswagen Beetle RSi, Nissan Micra V6, Opel Astra V6, Volvo 240 Turbo, Saab 9-3 Turbo 16, Peugeot 405 T16, Lancia Stratos HF ja Mitsubishi Lancer Evolution VI.
Sen lisäksi, että ajo-ominaisuuksien osalta löytyy sitä eroa, löytyy eroa myös alkuperäisen Rallisport Challengen ja kakkosen väliltä muutenkin. Kakkosesta huomaa samantien, että ohjattavuutta on hiottu ja paranneltu ja samalla viety hieman realistisempaan suuntaan. Nyt autot voivat lähteä aikaisempaa helpommin käsistä ja mutkiin on helpompi mennä perä edellä. Erilaisilla tienpinnoilla ajettaessakin pito on otettu hyvin huomioon.
Asvaltilla pito on parhaimmillaan, kun taas jäällä homma voi helposti luisua käsistä. Mudalla ja hiekalla ajettaessa auto on hieman levottomampi kuin asvaltilla, muttei kuitenkaan niin levoton kuin jäällä ja nämä kaksi ovatkin sitä rengaspidon keskikastia. En kuitenkaan sanoisi, että ajaminen olisi muuttunut vaikeammaksi tai simulaatiomaisemmaksi vaan päinvastoin, nyt on paljon parempi tehdä tarkkaa työtä radalla kun auto käyttäytyy juuri täsmälleen siten kuin sen jokaisessa tilanteessa olettaisikin. Rallisport Challenge kakkosen ajettavuutta voisi oikeastaan verrata Project Gotham Racing kakkoseen, joka omasta mielestäni omaa samanlaisen erittäin hyvän ohjattavuuden.
Ohjattavuuden on muutoinkin ihan hyvä olla erittäin tarkka, sillä RS2 tarjoaa nimittäin sellaista kyytiä pelaajalle, että silmät meinaa pudota päästä. Vauhdin tunne onkin pelissä siis aivan uskomaton, varsinkin kun peliä pelaa kuvakulmasta jossa ei näy konepeltiä eikä mitään. Fiilis onkin ihan huipussaan peliä pelatessa osittain juuri vauhdintunteen ansiosta.. Kuvittele kapea vuoristoreitti jota ajetaan alaspäin tuhatta ja sataa.. Yksikin virhe ja autosi voi kimmota jyrkänteeltä alas.
Yksi asia mikä pelissä myös näyttää realistiselta on fysiikanmallinnus. Alkuperäisessä pelissähän se oli vähän jotain sinnepäin, mutta kakkosta varten sitä on hiottu entisestään. Nyt autot voivat puuhun törmätessään jopa parhaassa tapauksessa kaataa sen kokonaan. Myös aidat ja muut kaiteet vääntyvät törmäyksistä. Väärällä tavalla hypystä alastuleminen voi johtaa siihen, että auto lentää katolleen ja pyörii monta kertaa katon kautta ympäri. Kaikki tämä näyttää varsin realistiselta, eikä mihinkään yli-inhimillisiin stuntteihin ole sorruttu. Vaikka lujaa mennäänkin niin ei se sitä sano, etteikö välillä ehtisi maisemiakin katsastaa.. Varsinkin jos tulee törmättyä vaikkapa puuhun.
Puusta puheen ollen, yksi Rallisport Challenge kakkosen mukanaan tuomia parannuksia on huomattavasti parantunut ulkoinen vaurionmallinnus. Heavy-tason vaurionmallinnuksellakaan pelistä ei mitään simulaattoria vastaavaa kuitenkaan saa, mutta paljon lähemmäs päästään kuin mitä ykkönen aikoinaan. Siinä missä ykkösosassa hajosi korkeintaan lamput ja pelti meni hieman rytylle, voi kakkosessa rytätä pellin paljon näkyvämmin ja osat kuten etupuskuri, takaspoileri, lasit, lamput, ovet, konepelti ynnä muut alkavat liiallisen törmäilyn jälkeen repsottamaan ja lopulta jopa lähtevät kokonaisuudessaan irti.
Jopa renkaitakin voi törmäilyssä lähteä irti pelaajan joutuessa tällöin ajamaan pelkillä vanteilla mikäli oikein kunnostautuu romurallissa. Vaikka yksi pyörä lähtisikin irti on auto silti vielä täysin ajettavissa, mikä kertoo ehkä hieman juuri siitä ettei vaurionmallintamista ole lähdetty sataprosenttisen vakavissaan vääntämään. Vasta noin parinkymmenen törmäyskerran jälkeen vaurio alkaa vaikuttamaan jo ohjattavuuteenkin. Onneksi, sillä Rallisport Challenge kuitenkin on omasta mielestäni parhaasta päästä olevaa arcaderallia ja jos siitä väännettäisiin simulaatio katoiaisi osa sarjan sisällään pitämästä hohdosta jonnekin muualle. Joka tapauksessa uudistettu vaurionmallinnus on erittäin kiva ja ennenkaikkea näyttävä parannus.
RS2 vie ykkösessä nähdyn upean grafiikan uudelle tasolle ja parantaa niin maisemien kuin autojenkin ulkonäköä ja yksityiskohtaisuutta. Ralliautot näyttävät nyt hitusen verran aidommilta, kuin myös autoihin kisaamisen tuoksinassa tarttuva pöly, rapa sekä lumi. Ruudunpäivitys, kuten aiemmin mainitusta vauhdin tunteesta on oletettavissa, on erinomainen. Minkäänlaisia hidastumisia tai nykimisiä ei pelissä kertaakaan esiintynyt. Tai no mitä nyt pelin uusinnat tuntuivat pyörivän hieman hitaanlaisesti, mutta mitäs siitä. Pääasia, että itse peli pyörii.
Äänipuolella ollaan niin ikään pistetty hieman paremmaksi. Autojen moottoreiden ääniin ollaan tällä kertaa satsattu ja enää autot eivät pörise vaan murisevat oikean ralliauton tapaan ja menopelistä riippuen jopa toistaan hieman eroavalla tavalla. Aidommat äänet lisäävätkin kummasti sitä ajofiilistä. Myös kartanlukija on saanut potkun persuksilleen tai ainakin jotenkin paljon paremmin hän nuotteja selostaa ja kuullostaa samalla ykkösosan kollegaansa enemmän “oikealta” kartanlukijalta. Musiikki on samanlaista kuin se oli ykkösessäkin, joskin nyt tuntuisi että biisivalinnat ovat osuneet paremmin oikeaan ja mukaan ollaan valittu laadukkaampia kipaleita.
Kuvittele Metallican, Linkin Parkin, Limp Bizkitin, suomalaisen Diablon, tai jonkun muun vastaavan bändin tyylisiä biisejä, mutta ilman sanoituksia. Sellaista musiikkia RS2 käytännössä tarjoaa ja se uppoaa peliin kuin veitsi voihin. Toki myös sekaan mahtuu muutakin yhtä hyvää musiikkia mikä ei edellä mainittuun kategoriaan uppoa. Sanottakoon vielä vaikka, että osa RS2:n ja Project Gotham Racing 2:n musiikeista ovat keskenenään melko samantyylistä. Jos pelin omista musiikeista ei pidä, voi toki laitattaa taustalle soimaan omaa räimettäkin.
Siinä vaiheessa kun yksinpeli on läpi kahlattu ja kaikki lukitut radat ja autot avattu, jää pelaajalle vaihtoehdoksi vielä moninpelin kokeileminen. Rallikisat kavereiden kanssa ovat erittäin hauskaa hupia, erityisesti jaetulla ruudulla jolla allekirjoittanut sitä testasikin.. Jopa tyttöystäväkin tykkäsi siitä. 😉