Ratchet And Clank ? A Crack In Time arvostelussa
Ratchet And Clank ? A Crack In Time on visuaalisesti intensiivinen tasohyppelyräiskintä, joka saattaa Weapons of Destructionin aloittaman pelitrilogian kunniakkaaseen päätökseen. Jos WOD:n demoa voi pitää minkäänlaisena vertailukohtana, tuntui A Crack In Time toistavan edeltäjiensä hyvät ja huonot puolet lähes sellaisenaan, mutta tällä kertaa pakettiin on ympätty myös hieman avoimia seikkailuelementtejä. Vaikka avaruuden tutkiminen ei kiinnostaisikaan, tekevät täydellisyyttä hipova pelattavuus, audiovisuaalinen karkki ja kevyt piirroselokuvamainen ote A Crack In Timesta yhden vuoden mielenkiintoisimmista PS3-julkaisuista.
On jokaisen viime vuosituhannella varttuneen peliarvostelijan velvollisuus muistuttaa itseään nuorempia siitä, kuinka kaikki oli ennen paremmin ? kaikki paitsi animaatioelokuvat ja tasohyppelypelit. Ratchet And Clank ? A Crack In Time kuuluu jälkimmäiseen kastiin, joskin se on audiovisuaaliselta anniltaan sen verran täyteläistä tavaraa, ettei se olisi kaukana elementistään valkokankaallakaan. Teemallisesti peli iskee siihen samaan scifisuoneen, jota George Lucasin luotsaama pahan imperiumi on kloonisotineen kupannut ja tekee sen ? ironista kyllä ? paljon henkistä esikuvaansa paremmin: tarjolla on siis kevyesti eeppistä sekä humoristista avaruusseikkailua, jonka painopiste on enemmän kohelluksessa ja toiminnassa kuin vakavassa draamassa.
Kunnon avaruusoopperan tavoin, A Crack In Time vie päätökseen kokonaisen pelitrilogian. Tarina jatkuu pisteestä, jossa Clank on yhä pahan tohtori Nefariouksen hoteissa ja kissamaisen Lombax-rodun viimeinen edustaja, Ratchet, kääntää ympäri universumin kiviä ja kantoja löytääkseen ystävänsä. Juonen aiemmat käänteet on tiivistetty hauskaan ummikkoystävälliseen introon, mutta siitä ei ole karistamaan sitä ?aloitetaan tarina keskeltä? -fiilistä, joka ainakin Weapons of Destructionin ja Quest For Bootyn sivuuttanutta allekirjoittanutta vaivasi. Harmittelua ei kestä pitkään, sillä isokorvaisen kissaeläimen ja brittiaksenttia vääntävän minirobotin toilailut ovat kevyttä kamaa ja nappaavat mukaansa, vaikkei aina tietäisikään mistä tullaan ja minne mennään. Perheen pienimmätkään eivät jää kohelluksesta osattomiksi, sillä pelin hahmot vääntävät tarvittaessa silkkaa suomea. Käännös on laatutyötä, joskin englannikieliset nimet istuvat pohjoiseen kieleemme suurin piirtein yhtä luontevasti kuin tuulipuku ooppeeraan.
Vaikka juonen parissa viihtyy hetkittäin hyvinkin, ei Ratchet And Clank ? A Crack In Timen hienous piile tarinassa vaan pelattavuudessa ja teknisessä toteutuksessa. Tarjolla on tuttua kuudenkymmenen kuvan sekuntinopeudella rullaavaa toimintaa, jossa yhdistyvät räiskintä, tasohyppely sekä perinteinen hack’n’slash. Kyseessä on toisin sanoen kolmannen persoonan toimintapeli, jossa pelaajan pääasiallinen tarkoitus on edetä juonen osoittamaan suuntaan, kerätä bonusrojua ja tuhota siinä sivussa vastaan eksyvät vihulaiset, sekä kaikki muu vähänkin hajoavalta näyttävä rekvisiitta. Hahmojen ohjastus on tarkkaa ja responsiivista, mutta pääosan huomiosta varastaa ruudulle piirtyvä visuaalinen ilotulitus. Kaiken maailman värittömät Gears of Warit ja Modern Warfaret jäävät yskimään pölyä, kun verkkokalvot täyttyvät kirjaimellisesti sadoista ja sadoista ympäriinsä poukkoilevista muttereista ja ruuveista, pelaajan tehdessä silsaa tohtori Nefariouksen loputtomasta robottiarmeijasta. Meno on hetkittäin niin hurjaa, etteivät yksittäiset kuvankaappaukset ? olivatpa ne kuinka retusoituja tahansa – tee oikeutta sille kaaokselle ja sekamelskalle, joka ruudulla parhaimmillaan vallitsee.
A Crack In Time ei ole pelkkä visuaalinen, vaan myös pelisuunnittelullinen taidonnäyte. Kaverukset Ratchet ja Clank viettävät suuren osan pelistä erillään, mikä tarkoittaa pelin jakautumista kahdenlaisiin osioihin. Varsinainen toiminta ja räiskintä on varattu karvakorvaiselle Ratchetille, kun taas Clankilla pelattaessa taistelut ovat sivuosassa ja menoa tahdistetaan ajankelauspuzzleilla, joissa yritetään selvitä lukituista ovista itseään monistamalla. Uutena jippona Ratchet pääsee lentelemään tehtävien välillä pitkin kaksiulotteista avaruutta ja tutkimaan eksoottisia taivaankappaleita ylimääräisten muttereiden, sivutehtävien ja muun bonustauhkan toivossa. Touhu tuo etäisesti mieleen Star Control 2:n ja pikkuruiset pyöreät kuut ovat kuin Super Mario Galaxysta revittyjä, mikä on ? kuten kaikki pelien historiaa tuntevat tietävätkin ? pelkästään hyvä juttu.
Yksi Ratchet And Clankien vahvuuksista on ollut mielikuvituksellinen pelisuunnittelu, joka kulminoituu kenties parhaiten Ratchetin hillittömään asearsenaaliin. Tuhovälinegalleria koostuu jälleen perinteisten sädepistoolien ja rakentinheitinten ohella mm. vihollisia tanssittavasta diskopallosta, psykoottisesta Mr. Zurkon -taistelurobotista ja ympäriinsä kimpoilevia teriä laukovasta sirkkelipyssystä. Aseita on toistakymmentä, mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että käyttökelpoiset kapineet voi laskea melkein yhden käden sormilla. On siinä oma vinksahtanut viehätyksensä viskata pahislauman niskaan ulottuuvuusportaalista kurkistava lonkerohirviö, mutta tiukan paikan tullen raketinheitin ratkoo saman ongelman monta kertaa tehokkaammin.
Mielikuvitusta viljellään onneksi muussakin pelisuunnittelussa. Vaikka peli koostuu 90-prosenttisesti klassisesta 3D-tasohyppelystä sekä räiskinnästä, on mukaan mahtunut kaikkea pientä ja innovatiivista, kuten rakettikengillä surffausta, tai vaikkapa suuntavaistoa uhmaava jolkottelu pitkin avaruusasemien magnetisoituja seiniä. Juuri kun homma tuntuu äityvän tasapaksuksi platformeriksi, nakkaa peli eteen jotain uutta, kuten aikamatkailua tai nälkäisiä tappajatermiittejä. Välillä vastaan tulee jotain todella huikeaa, kuten esimerkiksi Robotronin hengessä tehty alipeli, ?My Blaster Runs Hot?, jonka pariin kaltaiseni retrosedän oli helppo uppoutua pitkiksi toveiksi kerrallaan. Valitettavasti aivan lopussa tekijöiden ote lipeää ja vaihtelu saa tehdä tilaa tylsille, ziljoona osumaa kestäville pomovihollisille sekä näennäisen päättymättömille räiskintäosioille. Onneksi lopputekstit puhaltavat pelin poikki juuri kun homma uhkaa muuttua mauttomaksi.
Vikoineenkin Ratchet And Clank ? A Crack In Time on ensiluokkaista toimintapeliviihdettä. Loppupään kaavoihin kangistuminen pitää sen turvallisen välimatkan päässä sellaisista rytmityksen mestarinäytteistä, kuten Uncharted 2:sta ja Modern Warfare 2:sta, mutta on se siltikin genrensä parhaimmistoa. Vuoden 2009 loppu on julkaisuajankohtana onneton, sillä hyviä ja vielä parempia pelejä on pursunnut joka tuutista, mutta jos nurkassa hurisee PS3 ja kevyehkö tasohyppelyviihde kiinnostaa, ei Ratchet And Clank ? A Crack In Timen kanssa voi mennä pieleen.