Ratchet & Clank: All 4 One arvostelussa

Kun puhutaan tasohyppelypeleistä, etenkin Playstationin tasohyppelyistä, tulee helposti mieleen kolme nimikettä kautta Playstationin elinkaaren aina ensimmäisestä konsolista asti. Nämä kolme pelisarjaa ovat Crash Bandicoot, Jak and Daxter, sekä Ratchet & Clank. Pelisarjoista kaksi viimeksi mainittua on Sonyn itsensä julkaisemia pelisarjoja, kun taas Crash Bandicoot jätti areenan jo jokunen vuosi sitten, viimeisen Crash-tasohyppelyn, Crash Of The Titansin ollessa niinkin kaukaa kuin vuodelta 2007. Crash Bandicoot – Mind Over Mutant olikin jo sitten jotain niin outoa yhdistelmää, että peli lässähti naamalleen kuin pannukakku. On vaikea sanoa, palaako nimi Crash Bandicoot koskaan enää julkaisijansa (tätä nykyä Activision-Blizzard) julkaisukalenteriin.

Jak and Daxter sekä Ratchet & Clank -pelisarjat sen sijaan elävät ja voivat varsin hyvin. Jak and Daxterin viimeisin, kehuttu osa julkaistiin vuonna 2009 ja hiljattain pelisarjan kolme ensimmäistä osaa saivat HD-käsittelyn uusia konsoleita varten. Ratchet & Clank pelisarjan edellinen, niin ikään vuonna 2009 julkaistu A Crack in Time keräsi sekin kehuja: Game Realityn arvostelussa peli muun muassa keräsi arvosanakseen neljä tähteä.
Jak and Daxter ovat hiljattain päässeet nauttimaan PS3:lla HD-käsittelystä kolme ensimmäistä peliä sisältävän kokoelman myötä, mutta myös Ratchet & Clank -fanit saivat uutta pelattavaa aivan viime vuoden lopulla. Päivänvalon näki tuolloin sarjan tuorein ja samalla järjestyksessään kymmenes peli, Ratchet & Clank: All 4 One. Pelinä — ainakin juonensa osalta — Ratchet & Clank: All 4 One muistuttaa ainakin jossain määrin seitsemän vuoden takaista Crash Bandicoot – Twinsanity -peliä. Tuossa kyseisessä pelissä pelin sankarin Crashin, oli pakko lyöttäytyä yhteen arkkivihollisensa Neo Cortezin kanssa estääkseen näiden kahden yhteisen kotiplaneetan tuhoutumisen ulkopuolisen vihollisen toimesta.

Ratchet & Clank: All 4 One-pelissä sankarikaksikko Ratchet ja Clank löytävät itsensä kaapattuina muukalaisplaneetalle. He eivät kuitenkaan ole joutuneet sinne aivan kahdestaan, vaan samalla kertaa planeetalle on imaistu myös heidän arkkivihollisensa, Tohtori Nefarious sekä Ratchetin ja Clankin maailmasta tuttu itsepäinen supersankari Kapteeni Qwark, joka on hänkin ollut mukana pelisarjassa jo aivan ensimmäisestä osasta saakka. Nelikon tarkoituksena olisi yhdistää aivosolunsa ja päästä pois vieraalta planeetalta ja lopulta takaisin kotikamaralle.

Käytännössä tämä juonikuvio ilmenee pelattavuuden osalta siten, että pelissä on yhdeksän useampaan osaan jakautuvaa episodia pelattavaksi ja niitä varten kaikkiaan neljä hahmoa, joilla pelata. Pelistä löytyy offline sekä onlinemoodit, jotka ovat melko yksiselitteisiä sinänsä: offline pitää sisällään tarinamoodin, jota voi pelata joko yksin tai sitten maksimissaan kolmen muun kaverin kanssa samalla konsolilla, mikäli ylimääräisiä ohjaimia vain riittävästi löytyy. Jos ei löydy, tarjoaa pelin online-moodi mahdollisuuden kahlata All 4 Onen seikkailua eteenpäin yhdessä netin kautta löydettävien ihmispelaajien kanssa.

Jos peliä pelaa yksinään, on pelaajalla koko ajan kuitenkin matkassaan yksi tekoälyn ohjastama hahmo, joka vaihtelee sen mukaan minkä hahmon pelaaja itselleen valitsee ennen pelin aloittamista. Vaikka tekoäly on pelaajan tukena ja vieläpä älykkäästi, on peli parhaimmillaan, kun sitä pelaa vähintään yhden toisen ihmispelaajan kanssa. Hahmot tekevät keskenään yhteistyötä — ei pelkästään vihollisten siivoamisen suhteen, vaan joidenkin pelillisten kohtienkin: kaikista kohdista ei selviä ilman selkeää yhteistyötä ja tämä jos mikä vahvistaa sidettä pelihahmojen välillä. Peliin voi liittyä muita ihmispelaajia mukaan lennosta ja vastaavasti ihmispelaajat voidaan potkia pelistä pois, mikäli joku haluaa pelaamisen lopettaa kesken kaiken.

Ratchet & Clank on pelisarjana aina ollut sieltä toiminnallisemmasta päästä mitä tasohyppelygenreen tulee. Tasohyppelyille oleelliseen tapaan pelissä hypitään ja pompitaan kuilujen ja kielekkeiden ylitse, heilutaan vaijereissa rotkojen yläpuolella sekä kiipeillään tasoilta toisella sekä aktivoidaan nappuloita ovien tai muiden mekanismien aktivoimiseksi. Tämän kaiken lisäksi pelissä myös kurmotetaan myös vihollisia, mutta ei kuitenkaan putkimies Marion tapaan pään päälle loikkimalla, vaan tulta munille annetaan ihan kunnon aseilla. Pelin alussa pelajaalla on mukanaan vain peruspyssykkä, mutta kunhan pelissä etenee ja tasohyppelyille ominaiseen tapaan keräilee keräiltäviä (tässä pelisarjassa niitä ovat pultit ja mutterit), kertyy tilille pisteitä, joilla sitten ostetaan uusia aseita sekä näiden ominaisuuksia parantavia päivityksiä. Vaikka erilaiset aseet ovatkin kivoja ja pitävät yllä tuoreuden tunnetta, ei kaikkein tehokkaimpia aseita välttämättä pelissä edes tarvitse: kunhan ammuksia riittää, pärjää vallan mainiosti myös peruspyssykälläkin, etenkin jos tulittaa toisen pelihahmon kanssa samaa kohdetta samanaikaisesti — annettu vaurio tuplaantuu.

Pelattavuudeltaan eli lähinnä kontrolleiltaan uusin Ratchet & Clank ei tuota pettymystä.
Kontrollit ovat erittäin tarkat ja napakat, minkä lisäksi ne on melko helppo oppia. Vasemmalla tatilla toki liikutaan ja X:llä hypitään, siinä missä kolmio toimittaa ilmakoukkuihin laitettavan kiinnittymisvaijerin virkaa, neliö nyrkkien ja R1-nappula toimii kulloinkin valittuna olevan aseen liipaisimena. Tietyssä vaiheessa pelaaja saa käyttöönsä myös eräänlaisen superimurin jota käytetään ympyränäppäimestä. Imurilla voidaan imuroida pultteja, vihollisia kuin omia liittolaisiaankin — viimeksi mainittuja siihen tarkoitukseen, että ne voi ampua isomman kuilun ylitse toiselle puolelle, jonka jälkeen pääsee itse kiinnittymään vaijerilla toisen takapuoleen. Ilman tätä konstia isoimpien kuilujen ylitse ei pääse. Vihollisia sen sijaan voi imuroida imurin suulle ja sylkeä ne sen jälkeen muita kaltaisiaan päin. Lisäksi imurilla voidaan imuroida planeetan eläimistöä talteen, joiden riittäv keräily taasen antaa pääsyn silloin tällöin eräänlaisten minipelien pariin, joissa tulee saattaa hieman Lemmings-pelejä muistuttavalla tavalla tyhmä, pysähtymätön ötökkä turvallissesti muiden ötököiden luokse laskemalla nopeasti putkenpalasia ötökälle ikäänkuin kulkusillaksi.

Kamerakulman suhteen Ratchet & Clank: All 4 Onessa on päädytty lukittuun kamerakulmaan, vapaan ohjauksen sijaan, mutta toisin kuin voisi luulla, toimii ratkaisu todella mainiosti eikä kamera missään vaiheessa ala sekoilemaan tai asettamaan itseään pelaajalle epäsuotuisaan kulmaan. Ainoastaan useamman pelaajan sessioissa osa pelaajista, jotka etenevät liian hitaasti saattavat joskus jäädä hieman ruudun reunojen alle piiloon, koska peliruutua ei tällöinkään jaeta useampaan osaan, kuten tyypillisissä jaetun ruudun moninpeleissä.

Ohjaimen oikea tatti onkin manuaalisen kameraohjauksen poissaolon myötä valjastettu asevalikolle, josta voi kätevästi pelin kulun samalla pysähtyen vaihtaa asetta tai kulloinkin tarvittavaa vempainta (pora, jolla mennään maan kuoren lävitse tai esimerkiksi limatykki, jolla voidaan lisätä painoa halutulle etenemisen kannalta tärkeälle objektillle). Automaattinen kameraohjaus mahdollistaa myös erään toisenkin seikan: peliä voi tällä tapaa osata pelata paljon kätevämmin myös perheen nuoremmatkin pelaajat, vaikkapa yhdessä vanhempiensa kanssa.

Vaikka Ratchet & Clank: All 4 One onkin haastavuudeltaan ainakin normaalivaikeustasolla melko helppoa kauraa, nauttii pelistä silti täysin siemauksin vanhempikin pelaaja. Täydellisen tarkat hypipompikontrollit sekä loppuun asti mietitty ja mukavasti vaihteleva kenttäsuunnittelu takaavat sen, että pelin parissa viihtyy ja siitä löytyy myös sorminäppääryyttä ja refleksejäkin herätteleviä hetkiä, eikä tasohyppelemisen osalta pelaajaa pidetä liikaa kädestä, vaikka pelin ikäsuositus kovin alhainen onkin.

Tasojen välillä pelin tarinaa kuljetetaan eteenpäin erilaisin hienoin välianimaatioin, jotka laatunsa osalta voisivat melkeinpä olla kuin jostain Pixarin täyspitkästä animaatioelokuvasta. Osa välianimaatioista sen sijaan on suunniteltu sarjakuvamaisempaa ilmettä silmällä pitäen. Varsinainen peligrafiikka ei sekään joudu millään tapaa häpeämään, sillä Insomniacin tuorein tasopompinta on varsin kaunista katsottavaa ja peli vieläpä pyöriikin kuin rasvattu. Hahmot ovat hienosti animoituja ja pelimaisemissa on paljon yksityiskohtaisuuksia. Maisemat on suunniteltu sellaisiksi, että peliä pelatessa todella tuntuu siltä, että nyt ollaan jossain ihan muualla kuin Maassa.

Pelissä etenkin Aldarosin Tasangot -niminen kenttä teki allekirjoittaneeseen vaikutuksen, eikä pelkästään ulkoasultaan vaan myös pelattavuudeltaan ja suunnittelultaankin. Aldarosin Tasangot -kentän korkealla ilmassa itsekseen roikkuvat pikkusaarekkeet muistuttavat kovasti James Cameronin Avatar-elokuvan vastaavia maisemia. Ratchet & Clank: All 4 One tukee myös vielä jokseenkin peleille harvinaisia 3D-televisioita ja hiljattaisen 3D-televisionsa hankkimisen myötä allekirjoittanut pääsi tätäkin ominaisuutta testaamaan. Tätä kirjoittaessani, en kovin montaa peliä 3D-tuella ole päässyt vielä testaamaan, mutta kaikista kokeilemistani All 4 One on tällä hetkellä listallani ykkösenä. Mitään varsinaista etua tai hyötyä 3D ei peliin tuo, mutta se mukanaan tuoma maisemien lisäsyvyys, sekä ajoittainen kuvan ja peligrafiikan pullistuminen kuin ulospäin (juurikin 3D:lle ominaiseen tapaan) näyttää varsin vaikuttavalta. Etenkin juuri aiempana mainitsemani Aldarosin Tasangot näyttää 3D:n kera todella upealta ja jopa päätä huimaavalta.

Audiovisuaalisella osastolla pelin äänipuolikaan ei jää juurikaan toiseksi upealle peligrafiikalle sekä näyttävälle 3D-tuelle. Perusäänet ja ääniefektit toimivat ja musiikki soi hiljaisena taustalla, mutta ennen kaikkea pelissä shown varastaa sen täydellinen suomenkielisyys. Koko peli on valikoita ja aina aseiden kuin vihollistyyppienkin nimiä myöten suomennettu, täysin vailla kirjoitusvirheitä tai typeriä ilmauksia, jotka olisi ajattelemattomasti käännetty englannista.

Lisäksi ääninäyttely on aivan ensiluokkaista. Jo pitkään suomennokset esimerkiksi Disneyn ja juuri Pixarin (ja Disney Pixarin) animaatioissa ovat olleet todella laadukasta työtä, mutta kyllä tämä osataan jo pelisarallakin. Sony on laittanut paljon rahaa pelin lokalisointiin ja sen huomaa. Suomenkielinen ääninäyttely toimii ja on tehty tunteella. Jos välianimaatioita katsellessa tuntuu siltä, että katsoisi animaatioelokuvaa, tuntuu pelatessa, värikkään ja yksityiskohtaisen grafiikan sekä tämän fiilistelevän ääninäyttelyn ansiosta siltä, kuin olisi animaatioelokuvan tapahtumien puikoissa.

Pelin hienot animaatiot alkavatkin nyppimään vain ja ainoastaan silloin, kun niitä joutuu katsomaan useamman kerran. Jos pelaaja ei suoriudu pelissä tietylle tallennuspisteelle, joka tallentaa etenemisen PS3:n kovalevylle — tai yksinkertaisesti kerkeä ajallisesti pelaamaan sellaiselle — joutuu aiemmat kohdat pelaamaan seuraavalla kerralla uudestaan, kun pelitallennusta lataillaan. Erinäisten kohtien uudelleen pelaaminen sinänsä ei haittaa, mutta kun joutuu katsomaan samat animaatiot (joskus pitkätkin) uudelleen ilman mahdollisuutta ohittaa niitä, alkaa hieman kiukuttamaan. Ongelma ei ole suuri, mutta silti; miksi näitä animaatioita ei saa lainkaan ohittaa?

Muutoin pelin pelaaminen ei juurikaan turhauta. Etenkään, kun mukana on aina vähintään kaksi hahmoa, pelasipa sitten kaverin kanssa tai yksin tekoälyn kera. Kun toinen pelihahmo menettää kaiken energiansa ja kuolee, sen voi toinen hahmo vielä elvyttää takaisin elävien kirjoihin (tekoälykin osaa homman), mutta jos molemmat sen sijaan ehtivät kuolla, palauttaa peli etenemisen edelliselle checkpoint-tallennuspisteelle — joka ei ole yleensä kovin kaukana. Lisäelämistä ei pelissä pidetä kirjaa, joten game over -ruutua ei tässä pelissä nähdä. Joku saattaa ajatella pelistä, että onpa typerä ja helppo, kun “ei voi kuolla” mutta itseäni kyseinen suunnitteluratkaisu ei haitannut lainkaan. Päinvastoin, pelin tasopompinnasta saa nauttia kaikin siemauksin ja palata melkein samantien uudelleen yrittämään, mikäli jossain kohdassa epäonnistuu kuolemaksi asti.
Kokonaisuutena Ratchet & Clank: All 4 One on varsin oiva tasohyppelylisä Playstation 3:n muiden laadukkaiden pelien valikoimaan. Se on tuttua huttua pelisarjan faneille, mutta samalla tätä voivat myös pelata nuoremmatkin pelaajat (ikäsuosituskin on vain seitsemän ikävuotta) pelin täydellisen suomenkielisyyden, hyvän ja tarkan kontrollisysteemin sekä kuolemattomuuden sekä armollisen checkpoint-systeemin ansiosta. Nelinpeli lisää peliin aivan uudenlaisen ulottuvuuden, näyttävästä 3D-tuesta puhumattakaan.