Ratchet & Clank - Nexus arvostelussa

Söpöt videopelimaskotit eivät ole olleet väistyvän konsolisukupolven ykkösjuttu, mutta se ei ole estänyt suoranaista Ratchet & Clank -pelien tulvaa PlayStation 3:lla. Duon seikkailut ovat olleet pääosin viihdyttävää tasohyppelyä, joskin All 4 Onen ja QForcen kaltaiset genre-ekskursiot ovat iskeneet koko sarjalle hieman lypsylehmämäisen leiman. Alkuperäisistä Ratchet & Clankeista tunnetun Insomniac Gamesin Ratchet & Clank – Nexus tekee pitkään odotetun paluun perinteiseen tasohyppelyyn, sitoen samalla päätökseen koko PS3:lla nähdyn Ratchet & Clank Future -pelien sarjan.

Juoni ei Ratchet & Clankin kaltaisissa rymistelyissä ole koskaan ollut se keskeisin juttu, mutta Nexus osoittaa että epäolennaisuuksissakin voi töpätä. Tarina on odotetun kevyttä hömppää, jossa Ratchet ja Clank jahtaavat universumin uusia superrikollissisaruksia, Vendra ja Neftin Progia. Seikkailu noudattaa perinteistä lastenelokuvien kaavaa, sisältäen yhden pakollisen käänteen ja loppukliimaksin jossa maailma pelastuu. Tutussa kuviossa ei ole sinänsä vikaa, mutta juoni on keskeneräinen ja huumori ohutta. Peli starttaa tylysti keskeltä tarinaa vaivautumatta tiivistämään tapahtumia saati esittelemään uusia hahmoja. Kokemus on hämmentävä jopa sarjan pitkäaikaiselle fanille, uusista tulokkaista puhumattakaan. Nexus on myös yllättävän vakavahenkinen. Progin sisarukset ovat totisia ja kapteeni Qwarkin kaltaisia huumorihahmoja käytetään kitsaasti. Jopa Clankin kuivakat kommentit loistavat pääasiassa poissaolollaan.

Pelinä Nexus on niin ikään perinteinen, mutta huolimattomasti rytmitetty ja erittäin lyhyt. Peruspelattavuudessa ei ole isommin vikaa, mutta lopputekstit rullaavat jo alle viiden tunnin, eikä tiivis juonenkuljetus anna tilaa vapaamuotoiselle pelimaailman tutkimiselle. Tarina edistyy madellen ja kun viiden planeetan kokoinen maailmankaikkeus lopulta avautuu pelaajan tutkittavaksi, ollaankin jo valmistelemassa finaalia.

Vaikka kokonaisuus jää kiistämättä hätäiseksi, on mukaan mahdutettu kaikki Ratchet & Clankien olennaiset elementit tasohyppelykaavaa sotkevista minipeleistä massiiviseen ja mielikuvitukselliseen asearsenaaliin. Tämänkertainen pelillinen irtiotto on Clankin visiitit Netherverseksi nimetyssä rinnakkaismaailmassa. Painovoiman kääntely kaksiulotteisissa ympäristöissä tuo mieleen VVVVVVV:n ja Super Fruit Fallin risteytyksen, mutta homma menettää nopeasti hohtoaan ylihelppojen puzzlejen ansiosta. Asearsenaali on totuttuun tyyliin valtava, joskaan ei aina niin kovin hyödyllinen. Vihollisia lumiukoiksi muuntava joulupyssy, Winterizer, hymyilyttää hetken, kun taas esimerkiksi teriä ampuva Netherblades on puhdas Buzz Blades -revisiointi. Käytännössä taisteluissa pärjää parhaiten tylsimmillä aseilla, mutta jos varusteleikkiin haluaa toden teolla ryhtyä, pääsee välineistöä koestamaan ja kehittämään pelin tavaramerkiksi nousseella gladiaattoriareenalla.

Aseistuksen ohella Ratchet & Clankien vahvuus piilee perinteisesti tasosuunnittelussa sekä pelattavuutta laajentavissa teknologisissa härveleissä. Näiltä osin Nexus tarjoilee lähinnä pettymyksiä: ennakkoon hehkutetut magneettisaappaat sekä painovoimalla leikkiminen ovat niin kontekstisidonnaisia toimintoja, että ne olisi voinut korvata vipujen vääntelyllä pelikokemuksen suuremmin kärsimättä. Rakettireppu ja menneiden aikakausien skeittipeleistä muistuttavat leijailusaappaat tuovat pelattavuuteen dynamiikkaa, mutta niidenkin käyttö on rajattu aivan liian pienille alueille. Vasta pelin viimeinen viidennes muistuttaa pelaajaa siitä, millä meriiteillä Ratchet & Clank on yleensäkin ansainnut natsansa. Seikkailu futuristisessa kaupungissa ja aiempien Ratchet & Clankien tapahtumia hauskalla tavalla tiivistävässä museossa tarjoavat juuri sellaisen irtioton Nexuksen tylsästä tasosuunnittelusta, että peli alkaa hetkellisesti tuntua jopa hintansa arvoiselta.

Audiovisuaalisilta puitteiltaan Ratchet & Clank – Nexusta ei arvaisi noin kolmen kympin budjettipeliksi. Tasokkaiden välianimaatioiden ja puhutun dialogin kanssa ei olla säästelty, ja koko lysti on lokalisoitu vieläpä suomenkielelle. Itse peligrafiikka on totuttuun tyyliin värikästä ja ympäristöt sekä animaatiot täynnä pieniä mielikuvituksellisia yksityiskohtia. Ajoittaiset sahalaidat ja vain noin 30 kuvan sekuntivauhdille lukkiutunut ruudunpäivitysnopeus estävät Nexusta nousemasta aivan PlayStation 3:n teknologiseen ykkösketjuun, mutta kaikkiaan jälki on vallan kelvollista.

Ratchet & Clank – Nexus on kuin täysiverinen tasohyppely, joka on puristettu puoliväkisin halpapelin muottiin. Valtava varustearsenaali ja rakettireppujen sekä ulottuvuusseikkailujen tuomat peruskaavan poikkeamat lupaavat paljon, mutta juuri kun peli alkaa lunastaa valtavaa potentiaaliaan, rullaavatkin ruudulla jo lopputekstit. Tuntuu kuin tekijätiimi olisi halunnut tehdä täysihintaisen pelin, mutta päättänyt vetää koko setin puoliksi joulumyyntejä silmällä pitäen. Jos pelin viimeisiä tasoja voi pitää viitteenä tulevasta, on pakettiin päätynyt vieläpä juuri se heikompi puolisko. Nexuksella on hetkensä, mutta sitä on hyvin vaikea suositella niin kauan kuin supermarkettien alelaareista löytyy Tools of Destructionia tai A Crack In Timea. Niistä kumpikin tarjoaa parempaa viihdettä pienemmällä rahalla.