Capcomin Resident Evil -pelisarjan faneille on viime vuosina ollut tarjolla runsaammin herkkuja ei-niin-hyvien Resident Evil 6 ja Operation Raccoon City pelien jälkeen. Resident Evil 7 oli jälleen erittäin pelattava peli, joskin FPS-kuvakulmasta käsin. Jos satuit kokeilemaan peliä vielä Playstation VR-laitteistolla, oli tunne paikoin vähän liiankin kuumottava. Useampi vuosi sitten alkuperäinen Resident Evil sai HD-remasteroinnin ja nyt on vuorossa pelisarjan kakkososa, joskin vähän suuremmalla kädellä rempattuna remaken muodossa.
Uusi Resident Evil 2 käyttää pohjanaan Resident Evil 7 -pelin RE-pelimoottoria ja peli näyttääkin älyttömän hienolta. Välipätkät ovat upeita katsottavia ja yksityiskohtien määrä peliä pelattaessa on huikeaa tasoa zombeineen ja veriroiskeineen päivineen. Pelikuvakulmana ei remakessa käytetä enää niitä vanhoja lukittuja kamerakulmia, vaan olan yli mennään viimeisimpien 3rd person Resident Evil -pelien hengessä vapaasti kääntyvän kameran kanssa. Toteutus toimii kaikkiaan erittäin hyvin ja Resident Evil 2 onkin ehdottomasti paluu kunnollisen, kuumottavan 3rd person survival horrorin pariin.
Pelin alussa valitaan, kummalla kahdesta pelattavasta hahmosta lähdetään tarinaa pelaamaan. Leon S. Kennedy on märkäkorvapoliisi, joka kohtaa yllättäen automatkallaan zombiemaailmanlopun ja melkeinpä samaan syssyyn tutustuu myös veljeään etsivään opiskelijatyttöseen, Claire Redfieldiin. Tytön veli luonnollisesti on ykkösessä nähty S.T.A.R.S. -tiimin jäsen, Chris Redfield.
Kaksikko pakenee Raccoon Cityn poliisiaseman suojiin, vain huomatakseen, että Leonin uusi työpaikka ei olekaan aivan sitä mitä olisi toivonut sen olevan. Ykköspelin sokkeloinen kartano on käytännössä täällä taas – tällä kertaa vain monikerroksisen poliisiaseman muodossa, joka ei ole yhtään sen vähempää sekavampi paikka navigoida. Tätä outoutta selitetään sillä, että poliisiasema on pystytetty vanhan museon tiloihin. No, menköön nyt sitten.
X merkkaa paikan
Sieltä täältä löydettävät kerroskartat tulevatkin tarpeeseen. Kätevää karttaa pitääkin vilkuilla tuon tuosta, jotta tietää mistä ovesta voi mennä ja mistä ei, jotta ei turhaan harhailisi vaarallisilla ja puolipimeillä käytävillä. Onneksi kartta on niin kätevä, että se merkkaa muistiin myös kussakin huoneessa vielä olevat keräämättömät, hahmojen bongaamat esineet sekä muut pelissä etenemiselle tärkeät kohteet. Esimerkkinä avaamattomat kassakaapit ja tallennuslaatikot näkyvät kartassa, kuin myös keräämättömät ammuslaatikot ja terveysyrtit tai lukitun oven avaava ohjauspaneeli ja niin edelleen. Myös vielä osittain tutkimatta olevat huoneet näytetään kartalla punaisina, tyhjennetyt ja tutkitut huoneet muuttuvat sinisiksi.
Uuden Resident Evil 2 -pelin keskiössä nähdään alkuperäispelistä tutut ikoniset pelihahmot. Tuore, optimistinen alokaspoliisi Leon S. Kennedy sekä yliopisto-opiskelija Claire Redfield. Tarkoitus olisi selvitä pois poliisiaseman tiloista, jotain vaihtoehtoista reittiä käyttäen. Homma ei olekaan aivan niin helppo, koska koko poliisiasema on rempallaan.
Lukittujen ovien symboliavaimet ovat hukassa, kakkoskerroksessa pitäisi sulkea kuuma höyry puuttuvalla kampiosalla, kirjastossa sijaitsevaan tunkkiin pitäisi löytää vipuvarsi ja niin edelleen. Pelisarjalle ominainen puzzlenratkonta zombejen ampumisen tai väistelyn ohessa on edelleen vahvasti mukana ja välillä eteen tulee vähän vaativampaakin aivopähkinää, kuten esimerkiksi sulaketaulupuzzle, jossa kaikissa sulakkeissa on päässä eri shakkinappula. Nappulat pitää asetella kahteen eri tauluun juuri oikeassa järjestyksessä, mutta on pelaajan tehtävä päätellä johtolankojen avulla miten.
Rohtoa huuleen reisitaskusta
Puzzlejen ohella peli asettaa pelaajan jatkuvasti tukalaan tilanteeseen, kun ammukset ovat jatkuvasti vähissä. Ruutipakkauksia yhdistelemällä voidaan tehdä erilaisia- ja kokoisia ammuspaketteja ja yrttikasveja syömällä ja yhdistelemällä sen sijaan voidaan tehdä tehokkaampia parannuslääkkeitä. Räjähteitä ja flashbangeja voidaan tunkea tiukan paikan tullen zombejen suuhun heittämisen sijaan ja posauttaa päälle hönkivän mörön pää hajalle ampumalla suussa keikkuvaan räjähteeseen. Hienona yksityiskohtana zombeja voidaan myös ampua raajoihin pään lisäksi. Jalan irti ampuminen haulikolla onnistuu, minkä lisäksi aseilla voidaan myös ampua yksittäiset kädet tohjoksi, jolloin lähestyvä zombie ei voi käsillään tarrata kiinni. Suulla pureminen ei kuitenkaan ole tällöinkään mahdotonta.
Pelissä eteneminen ei ole mitään kepeämielistä juoksentelua, vaan hidasta työtä, huone, lipastonlaatikko ja kaappi kerrallaan. Avataan lukittuja ovia ja toivotaan, että löydetään sieltä se tarvittava seuraava esine tai avain, joka auttaisi jatkoon. Kirjoituskoneiden luona voidaan tallentaa peliä. Helpolla ja normaalilla vaikeustasolla sieltä täältä löytyvien koneiden luona voidaan tallennella vapaasti. Jos haluaa kiduttaa itseään, voi pelata klassikkotyyliin hardcorena ja mahdollistaa pelinsä tallentamisen vain, jos onnistuu löytämään mustenauhoja.
Tuttuun tapaan hahmojen kantamusmäärä on varsin rajallinen. Uusia reisipussukoita löytämällä tavaravalikon kokoa voidaan kasvattaa useammilla ruuduilla, mutta näin nyrkkisääntönä, mitään ylimääräistä ja tarpeetonta tavaraa ei kannata kauaa kanniskella. Pois ei kuitenkaan välttämättä kannata tavaraa noin vain heittää, sillä tällöin tavara katoaa lopullisesti.
Ylimääräinen roina kannattaakin kanta lähimmälle säilytysarkulle. Kaikki pelin arkut pitävät sisällään samat esineet, joten pelaaja voi käydä millä tahansa arkulla penkomassa, mikäli haluaa nostaa jotain esineitä takaisin omaan tavaravalikkoon. Hyödyllisenä pikkuyksityiskohtana etenemiselle turhaksi käyvät esineet, kuten avaimet tai tunkin palat merkataan punaisella pikkuruksilla siinä vaiheessa, kun niitä ei enää tarvitse kanniskella mukana ja ne voi hävittää.
Vaikka kontrollit ja kamerakulmat ovatkin siis remaken myötä uudistuneet moderneiksi, pitää Resident Evil 2 lujasti kiinni vanhasta pelisuunnittelustaan, mikä yhä takaa sen kuumottavan tunnelman. Vaikka matkassa olisi useampi ase ja kourallinen ammuksia, ei pelatessa koskaan, missään vaiheessa tule sellaista tunnetta, että tässä oltaisiin turvassa ja niskan päällä. Vastaavasti ainoa turvallisuudentunne tulee, kun näkee tavallista valaistumman tilan, josta löytyy usein myös se kirjoituskone.
Licker istui maassa torkkuen, torkkuen
Zombejen ohella pelissä vastaan tulee myös muutamia muitakin vihollistyyppejä, kuten päälle loikkivia zombikoiria sekä katosta pudottautuvia ja äärimmäisen hankalia licker-konttaajia. Tietyssä vaiheessa peliä pelaajan riesaksi lyöttäytyy myös niin ikään kuumottava ja pelaajan perässä raskain askelein rymistelevä jätti, Tyrant. Mikään ei ole niin kuumottavaa kuin seisoa puolipimeässä käytävässä ja kuulla kuinka raskaat töminäaskeleet lähestyvät ja ovet jossain lähellä lentävät sepposenselälleen. Mieleen tuli vahvasti klassikkopelin, Alien Isolationin kuolematon ja jatkuvasti perässä roikkunut vihollinen, vaikka toki Resident Evil 2 on pelinä ollut olemassa jo ennen, sen reilut parikymmentä vuotta. Parhaimmillaan kyseinen hahmo kuumottaa taustalla rymytessään niin hitosti ja pakottaa miettimään liikkeitään ja reittivalintojaan sokkeloisissa ja heikosti valaistuissa maisemissa tarkkaan, samaan aikaan zombeja ja muita torjuen. Samaan syssyyn voi todeta, että mikäli asiat menevät vähän huonommin, muodostuu tästä pakoilusta ja hahmon jatkuvasta kohtaamisesta turhankin monet game over -ruudut tuottava riesa, jolloin fiilis ja tunnelma latistuu rasittavaksi. Voinkin vain todeta, että Tyrant ihastuttaa ja vihastuttaa.
Pelin tarina kuitenkin pitää mukavasti otteessaan loppuun asti, eikä perässä tallusteleva uhka piinaa koko pelin ajan. Jotta peli ei kävisi puuduttavaksi, vaihtuvat maisemat poliisiaseman tiloista lopulta myös muun muassa viemäriverkostoon sekä lopulta Umbrella Corporationin tiloihin. Leonilla ja Clairella pelatessa erot eivät ole mitään kovin suuria – pelikokemus on pitkälti samaa luokkaa, mitä nyt asearsenaalissa on eroja, minkä lisäksi jotkin välipätkät ovat erilaisia hahmosta riippuen. Jos kuitenkin haluaa yrittää saada parempaa loppuarvosanaa läpipeluun päätteeksi, voisihan sen aivan hyvin tehdä vaikka toisella hahmollakin. Myöskään tiettyihin huoneisiin ei välttämättä pääse kuin toisella hahmoista, joten aivan samanlaiseksi pelikokemukset eivät muodostu. Molemmille hahmoille on tarjolla myös niin sanottu new game+ moodi – mutta Resident Evil 2:n kohdalla se tarkoittaa tarkemmin sitä, että tapahtumat menevät hieman eri tavalla kuin ensipeluussa.
Arvostelun kirjoitushetkellä pelille on ehditty julkaista useampi päivityskin. Toiseksi uusimman 1.02 päivityksen mukana tuli uutta ilmaista lisäsisältöä The Ghost Survivors -pelimoodin muodossa. Kyseessä on kolme erilaista skenaariota kattava pelimuoto, jossa pelaaja yrittää kolmella eri hahmolla selvitä hengissä läpi vaikeamman haasteen. Tallentaa ei saa lainkaan, jos kuolee, aloitetaan alusta. Myöskään aseita tai ammuksia ei keräillä samalla tavalla kuin emopelissä sieltä täältä, vaan aloitusvarusteiden jälkeen lisää keräillään karkkiautomaateista sekä reppureissaajazombie lahtaamalla, joihin törmää siellä täällä. Vastaan tulee jatkuvasti porukkaa ja selviäminen on haastavaa. Reppuzombien repun saa tyhjätä kokonaan, mutta karkkiautomaatilla pitää tarkempaan harkita minkä esineen valitsee, sillä mukaan saa vain yhden. Hahmojen tavaravalikko on myös minimaalista sorttia, joten tilaakaan ei siinä mielessä paljoa ole. Tätä kyseistä haastepakettia ei suositella pelattavaksi ennen kuin varsinainen tarina on pelattu, sillä hahmot ja paikat, joissa kuljetaan, ovat osittain emotarinasta tuttuja. Siitä huolimatta, ilmainen lisäsisältö kelpaa aina, eikä se edes ole yhtään pöllömpää.
Loppusanat
Jos Capcomin Resident Evil 7 oli uraauurtava uudistus pelisarjassa, etenkin PSVR-laiteistolla, on Resident Evil 2 melkeinpä samanlainen onnistuminen. Se ei tyydy pelkästään remasterointiin, kuten Resident Evil HD Remaster, vaan koko visuaalinen loisto on vedetty uusiksi modernisoidun pelattavuuden ja kontrollien myötä. Tästä on vaikea olla pitämättä. Kaksi pelattavaa hahmoa sekä kaupan päälle vielä ilmaista lisäsisältöäkin. Surival horrorin isä Capcom osaa edelleen näyttää pojille, miten asiat tehdään.
