Rock Band - Green Day arvostelussa
Rock Band - Green Day on sitä mitä sopii olettaakin, eli Green Daylle omistettu peli Rock Band -sarjassa. Ei aivan The Beatlesin -pelin tasoa, mutta varmasti tämä paketti siitä huolimatta lämmittää bändin fanien mieltä.
Ja taas mennään. Uusinta uutta musiikkipelien saralla on EA:n ja MTV:n yhteistyössä julkaiseman Rock Band -pelisarjan uusin tulokas, Rock Band ? Greenday. Kuten arvata saattaakin, on jälleen kerran kyseessä yksi bändikeskeinen musiikkipelijulkaisu esimerkiksi Guitar Hero: Metallican ja Rock Band: The Beatles -pelien tapaan.
Green Day ? kuten varmasti kaikki bändiä kuunnelleet tietävät ? on 80-luvun lopulla muodostettu punck rock yhtye, joka teki läpimurtonsa vuonna 1994 albumillaan Dookie. Suhteellisen pitkäikäisen bändin musiikki ja yleinen ulkoasu ovat kaikki muuttuneet paljolti sitten Dookien, mutta bändi on silti vuodesta toiseen myynyt ja myynyt ja onkin varmasti yksi televisiokanava MTV:n suosikkibändejä. Bändeille omistetut pelit eivät enää nykypäivänä ole harvinainen näky ja niitä putoaa taivaalta tuon tuosta. Se, että onko Green Daylle kannattanut tehdä kokonaan oma pelinsä on toinen juttu. Jos sitä vertaa esimerkiksi Metallicaan, The Beatlesiin ja Aerosmithiin, niin ei luonnollisestikaan painita aivan samassa sarjassa, kuin nämä pitkän linjan veteraanit. Yksi asia on kuitenkin varmaa: Green Day myy, oli kyseessä sitten levyt tai pelit.
Pelinä Rock Band ? Green Day on varsin samankaltainen tuotos kuin oli myös The Beatles. Uramoodissa soitellaan/laulellaan tuttuja biisejä vuosien varrelta ja samalla avataan pientä ekstrasälää kuvien muodossa, jos pelaa tarpeeksi hyvin. Green Day tarjoaa pelattavaksi 47 bändin biisiä ja kolme eri paikkaa. Soittaminen aloitellaan vuodesta 1994, jossa läpikäydään muun muassa koko Dookie levyn tuotanto ja sen jälkeen hypätäänkin jo vuoteen 2005 ja Milton Keyesin keikalle. Väliin jää paljon Green Dayn vanhempaa tuotantoa, kun soitettavaksi iskeytyy kappaleita American idiot ja 21st century breakdown levyiltä ja viimeisenä soitellaan vuodessa 2009 Fox teatterissa Oaklandissa.
Green Day sisältää tottakai ne kaikkein suurimmat hitit, joista Green Day on tullut parhaiten tunnetuksi. Koska tarjolla on koko Dookie-albumi, on selvää, että pelissä on mahdollista päästä soittelemaan esimerkiksi yksi levyn parhaista biiseistä, eli basket case. Muita hittejä ovat muun muassa american idiot, 21st century breakdown, she’s a rebel, boulevard of broken dreams, holiday, wake me up when september ends, jesus of suburbia. Hieman vähemmän tunnettuja nimiä taasen ovat chump, geek stink breath, longview, warning ja St. Jimmy.
Pelin musiikillinen valikoima on ainakin omasta mielestäni hiukan haparoiden koostettu. Esimerkiksi, miksi ? vaikka Green Dayn läpimurtolevy onkin ? tarvitsee Dookien olla kokonaisuudessaan läsnä pelissä ja miksei sen sijaan vaikkapa useampi kappale joiltain muilta vanhemmilta levyiltä? Eivät Dookien kaikki biisit kuitenkaan ehdottomia kultahittejä ole. The Beatles -pelin tapaan Green Dayta ei ole lastattu myös muiden “samankaltaisten” artistien biiseillä, vaan koko paketti on ehtaa GD-tykitystä, joka varmasti on faneille mieluisa asia. Silti, olen sitä mieltä, että Green Dayn kohdalla oltaisiin voitua taipua DLC-kannalle ja antaa näitä kappaleita erikseen ladattavina Rock Band ja Rock Band 2 -peleille ? etenkin kun urapelin aikanakin avattavat ekstrat ovat pelkkiä keikkakuvia, joita voi aivan hyvin nähdä bändin sivuilla netissäkin, niin ei urapelin läpikahlaamiseen jää kovin suurta porkkanaa. Toki pelissä voi tietysti nähdä “ihka aidot” virtuaaliversiot bändin kolmesta jäsenestä, joita ei luonnollisesti irtonaisien DLC-kappaleiden mukana tulisi.
Pelattavuudeltaan Demiurgen kehittämä Rock Band – Green Day ei tuo mitään uutta Rock Band -pelisarjaan, vaan jatkaa The Beatles -pelin viitoittamalla tiellä. Mitä ilmeisemmin ihan siitäkin syystä, että kehitystyörahat on kaikki satsattu vielä julkaisemattomaan Rock Band 3 -peliin. Esimerkkinä medium-taso on pelissä edelleen aivan liian helppo (lue: hidas) niille, jotka ovat soitelleet aiempia Rock Band tai Guitar Hero pelejä riittämiin. Hard tuo tähän pientä korjausta, mutta on taas liian vaikea joidenkin kappaleiden kohdalla. The Beatles -pelin tapaan myös osa Green Dayn kappaleista on mahdollista soitella lävitse expert-tasollakin, vaikka ei välttämättä olisikaan sormistaan näin yleisesti ottaen aivan expert-luokkaa. Siispä uusimman Rock Band -sarjan tulokkaan vaikeustasot ovat edelleenkin jokseenkin epätasapainossa ja se tekee soittelemisesta ja soittelun opettelusta sekä tasojen nostamisesta jossain määrin epäpalkitsevampaa, kuin Guitar Hero -sarjan peleissä. The Beatles -pelissä mukaan tulleet lauluharmoniat, sekä yleisesti ottaen hieman paranneltu lauleltavuus ovat kantautuneet onneksi myös Green Day -peliin.