Rock ’n’ Roll Will Never Die! arvostelussa

Rock ’n’ Roll Will Never Die! on suomalaisen muusikko ja sarjakuvapiirtäjä Valtteri Tavastin kehittämä indiepeli.

Mies tunnetaan kenties parhaiten piirtämänsä sarjakuvahahmon Tuukka-Nallen seikkailuista, mutta arvostelussa oleva pelikään ei ole ensimmäinen laatuaan – siipiään Tavast on kokeillut aiemmin peleillä The Bear Next Door ja Bear in Venice.

Rock ’n’ Roll Will Never Die! jatkaa nalleiluteemalla. Pelissä seikkaillaan muutoinkin pitkin eläinteemalla toteutettua sekopäisempää ”ankkalinnan” kaupunkia, jossa kaikki hahmot ovat jonkin sortin eläinkunnan edustajia hevosista jäniksiin ja possuihin tai vesinokkaeläimiin.

Legendaarinen reggae-artisti Bob Marleykin on taittunut hauskasti muotoon Bob Marlin and the Whalers. Gnus ’n’ Roses? Toimii. Huumori yleisesti ottaenkin on hyvällä mallilla ja selattuani pikaisesti Tavastin blogista sarjakuvaotteita, on niiden ajoittain ääneenkin naurattava läppä taittunut kivasti pelipuolellekin hienovaraisesti ujutettuna.

Pelin päähenkilönä nähdäänkin parhaat päivänsä nähnyt ”nalluskainen”, 47-vuotias, paikallisessa räkälässä mieluiten rommikolan parissa prokrastinoiva entinen glam rock -bändin keulakuva.

Herätessään baarin vessan lattialta insuliinishokin jälkimainingeissa, nallemies päättää laittaa elämänsä kuntoon ja palauttaa vanhan hajonneen bändinsä entiseen loistoonsa, matkaten takaisin nuoruutensa juurille. Onhan hän edelleen mielestään nuori!

Juoni onkin melkein kuin The World’s End -elokuvasta, jossa omille teilleen lähteneet kaverukset ovat saaneet jälkikasvua ja jättäneet taakseen kovien äijien maineensa. Mahaakin on ehkä vähän tullut siinä sivussa. Vaan saako nostalgiannälkäinen nalle kaiken kumotuksi? Tarina alkaa kenties hieman hitaasti, mutta loppujen lopuksi matkan varrella tarjoillaan tarinan osalta eteen sellaisiakin käänteitä, joita ei heti olisi odottanut.

Pelattavuudeltaan Rock ’n’ Roll Will Never Die! on varsin perinteistä 2D-seikkailua ja Tavast mainitseekin inspiraationa ainakin vanhat kulta-ajan LucasArtsit. Pelimekaanisesti tiedossa on hiirivetoista naksuttelua selkeällä ja toimivalla käyttöliittymällä, jossa matkaan tarttuvat objektit näyttäytyvät kätevästi ruudun ylälaitaa hiirellä hipaistessa ja josta niitä voidaan klikkaamalla valita ja käyttää milloin mihinkin.

Seikkailtavaa sanotaan olevan noin viidentoista tunnin verran ja se pitää kutakuinkin paikkaansakin. Kun pelillä on hintaa 15 euroa, niin hintalaatusuhde toteutuu hienosti. Puzzlesuunnittelunsa osalta Rock ’n’ Roll Will Never Die! Pysyttelee melko simppelillä tasolla, eli pääasiassa puzzletarjonta on loogista – tai sarjakuvavenytetyn loogista – ja mukavasti soljuvaa sorttia, joskin välillä hetkellisiä jumiutumisia ja mietintäsessioita tulee eteen, kuten seikkailupeleissä aina.

Toisaalta hyvä niin – puzzlet eivät siis ole kuitenkaan liian helppoja heti hoksata. Toki luonnollisesti jälkiviisastellen voisi ajatella, että esimerkiksi tukitun vessanpöntön aiheuttama vessanlattian likalammikko hierottuna baarin ikkunaan auttaisi saamaan baarimikon pois tiskin luota olisi läpihuutojuttu.

Sarjakuvalogiikkaa -kategoriaan voisi laittaa puzzlet, jossa pontikkaan kastettu leipä auttaa lintujen kanssa ja nallukan naamiointi takaa sen, että hunajavarkaista ahdistunut mehiläinen suostuu juttusille. Puzzlet pysyttelevät kuitenkin helpohkolla tasolla myös siksi, että kerrallaan vierailtavia ruutuja ei kovin montaa ole tarjolla – tarpeettomat ruudut yleensä katoavat pelin edetessä, tai sitten pelaajaa ei muuten vain päästetä poistumaan ruudusta muualle. Pelaajan ohjaama nallekaan ei kanna mukanaan kuin muutamia esineitä kerrallaan, joten tehtävän ei pitäisi olla vaikea.

Silti pelissä saattaa hetkellisesti jäädä jumiin, koska ratkaisu ei aina ole itsestäänselvä. Silti vain oikeastaan kerran pari tulin kokeneeksi, että ratkaistavana oli epäloogisia puzzleja. Rengasraudan avaaminen puutarhasaksilla ja poliisilta anastettu kaiken avaava avain (jopa autot) oli vähän kaukaa haettua.

Kokonaisuutena Rock ’n’ Roll Will Never Die! toimii, tarina tarjoaa käänteitä ja dialogi on sen verran hauskasti kirjoitettua, että koskaan ei oikeastaan tiedä mitä tai mistä rymyremmi juttelee. Läppä on paikoin Leisure Suit Larryn -tasoista pikkutuhmaakin, mutta pääasiassa pysytellään aiheessa musiikki, viina ja huumeet.

Pelin indiestatus tarkoittaa sitä, että pelin dialogi on tarjolla pelkästään tekstimuodossa. Homma toimii, mutta nupit olisivat kääntyneet varmasti yhteentoista asti, mikäli tarjolla olisi ollut myös ääninäyttelyäkin. Puute ei ole kuitenkaan sellainen, joka täysin kaataisi venettä. Korvikkeena tarjoillaan instrumentaalista ja pääasiassa kivasti ruudut täyttävää rock-jytkettä ja paikoin mennään toimivilla raidoilla rauhallisemmillekin vesille – esimerkiksi hautajaisruudussa. Taustalla soivasta musiikista ovat vastanneet suomalaiset indieartistit, kuten Jukka Nissinen ja Kadonnut Manner.

Visuaalisella osastolla peli on erittäin onnistunut. Ensimmäisellä näkemälläni mieleen tuli jonkinlainen viinanhöyryinen versio Mauri Kunnaksen kirjoista, mutta loppujen lopuksi piirrostyyli on kuitenkin jotain aivan muuta ja oma juttunsa. Silmää miellyttävällä tavalla kaikki on värikästä ja hahmot kerrankin 2D-seikkailussa mukavan suuria ja ruudun täyttäviä. Mielikuvitustakin on riittänyt hahmoja suunnitellessa ja paikoin tuntuu, että koko luonnon kirjo on saatu pelissä edustetuksi persoonallisella tavalla.

Loppusanat

Rock ’n’ Roll Will Never Die! on kotimaista tuotantoa oleva indieseikkailu, jossa musanalle päättää koota vanhan jenginsä kasaan.

Pelattavuudeltaan tarjolla varsin toimivan simppeliksi koostettu värikäs ja seikkailupeli pitää otteessaan, eikä ajoittaiset hankalammat, mutta venyvän loogisella tasolla pysyttelevät puzzletkaan pääse sotkemaan fiilistä.