Juuri päättynyt 2016 muistetaan toivottavasti vuotena, jolloin kotien olohuoneisiin suunnattu virtuaalitodellisuus löi läpi muuallakin kuin messuständeillä. Teknologia on vielä nyt puoli vuotta myöhemmin lapsenkengissä ja pelien tekijät pääosin vasta testailevat, mitkä konseptit toimivat ja mitkä eivät. On yhä toistaiseksi vähintäänkin epäselvää, kuinka hyvin perinteiset konsoli- ja tietokonepelikonseptit tulevat taipumaan uuteen muottiin, mutta lyhyet ja kolikkopelimäiset kokemukset ovat paikkansa jo virtuaalitodellisuudesta lunastaneet. Tähän luottaa myös First Contact Entertainmentin uutukainen virutaalitodellisuusräiskintä, ROM: Extraction.
ROM: Extraction on Space Pirate Trainerin ja Raw Datan hengessä rakennettu ammuskelupeli, jossa taistellaan joka suunnasta tunkevia robotteja vastaan. Idea on yksinkertainen: pelaajalla on yhdessä kädessä ase ja toisessa kranaatteja, joilla pitäisi pitää vihollinen loitolla läpi kolmeminuuttisen mittelön. Pelkällä pistoolilla ei pötkitä pitkälle, vaan avain selviämisen piilee valopalloina kimpoilevissa kranaateissa sekä Max Paynen “bullet timea” muistuttavassa ajan hidastusmekaniikassa. Kantavana ajatuksena on nakella valopalloja kulmien takana väijyvien robottien viereen, hidastaa hetkellisesti aikaa ja räjäyttää ne ampumalla piilottelevan vihollisen silmille. Idea on yksinkertainen, mutta yllättävän koukuttava.
Mekaniikoiltaan ROM: Extraction toimii juuri niin hyvin kuin odottaisikin. Kyse on varsin fyysisestä pelistä, jossa liikkuminen tapahtuu omilla jaloilla ja ampuminen sekä kranaattien heittäminen omilla käsillä. Heittotuntuma vaatii totuttelua, sillä pallot syöksyvät hurjaa vauhtia kevyelläkin ranneliikkeellä, mutta ratkaisu lienee keskimääräisen olohuoneen tilarajoitteet huomioiden ihan oikea. Varsinaista suojautumismekaniikkaa ei ROM: Extractionissa ole, mutta pelaaja saa liikkua ja väistellä niin paljon kun pelitila sekä kehon fysiikka antavat myöten. Virtuaaliareenan matalat teräsaidat tarjoavat minimaalista suojaa vihollisten ammuksilta, mutta hyödyttävät vain jos jaksaa ihan oikeasti kyykistellä. Pelaaminen on yhtä intensiivistä kuin intuitiivistakin. Jo parin minuutin räiskintä riittää nostamaan hien pintaan perusterveellä ihmisellä, joten on tietyllä tavalla jopa helpottavaa, ettei yksittäinen peli kestä kolmea pidempään.
Niin toimiva kuin ROM: Extractionin peruskonsepti onkin, jää se sisällöltään auttamattoman suppeaksi. Yhtä ja samaa pelimuotoa voi pelata kolmella eri vaikeustasolla ja aseita on tasan yksi. Pelikentälle ilmestyy silloin tällöin kertakäyttöisiä bonuksia, jotka muuttavat seuraavan kranaatin toimintaa tai paikkaavat menetettyä terveyttä, mutta ne ovat liian harvinaisia muuttaakseen taistelun kulkua merkittävästi. Vihollisetkin ovat keskenään jotakuinkin samanlaisia, eivätkä pelikerrat siis juuri toisistaan eroa. Parhaita suorittajia palkitaan sijoituksella online-pistelistoille ja valikoiden kätköistä löytyy jonkinmoinen kirjoitettu taustatarinakin, mutta pyörittelipä asiaa miten päin tahansa, huokuu ROM: Extractionista keskeneräisen Early Access -pelin tuntua. Keskeneräisyyden kääntyöpuolena, pelin Steam-sivu lupailee päivitysten myötä yhteistyömoninpeliä ja tekijät vaikuttavat aidosti kiinnostuneilta palautteesta sekä pelinsä kehittämisestä. Potentiaalia parempaan kokemukseen siis piisaa.
First Contact Entertainmentin takana häärää joukko pelialan veteraaneja, mikä näkyy ROM: Extractionin toteutuksessa. Kyseessä on tekniseltä toteutukseltaan viimeistelty peli, joka paitsi pyörii minimikokoonpanoa heikommalla testikoneella virheettömän tasaisesti, myös näyttää ja kuulostaa keskivertoa indie-peliä paremmalta. Kaikki tekstuureista hahmoanimaatioihin on tehty huolella ja mukavana immersiota kasvattavana yksityiskohtana, pelaajalle on mallinnettu pelottavan uskottavasti liikkuvat virtuaalikädet. Visuaaliselta tyyliltään ROM: Extraction on kuitenkin ehkä hieman persoonaton, eivätkä pikkutarkat yksityiskohdat istu saumattomasti virtuaalitodellisuuslasien heikkoon resoluutioon. Reunojen pikselöityminen on useista tarjolla olevista reunanpehmennystekniikoista huolimatta ongelma ja kaukaisimmat viholliset tuppaavat menemään pahemmin puuroksi kuin pelkistetyimmissä virtuaalitodellisuuspeleissä. Olen hieman kahden vaiheilla, viehättääkö minua ulkoasumielessä enemmän “ruma ja funktionaalinen” vaiko “hieno ja epäkäytännöllinen”. ROM: Extraction uppoaa jälkimmäiseen kategoriaan niin hyvässä kuin pahassa.
ROM: Extraction on kuin tiivistelmä koko virtuaalipelialan tämänhetkisestä tilasta: se on lyhyt, ja hieman keskeneräisen tuntuinen, mutta samaan aikaan intensiivinen, hikinen ja ehdottomasti pelaamisen arvoinen kokemus. Irvileuka voisi väittää sen viehätyksen perustuvan yhtä paljon virtuaalitodellisuuslaitteistojen kuin pelinkehittäjien ansioihin, mutta pohjimmiltaan ROM: Extractionin parissa viihtyy ja se on tärkeintä. Kehittäjät ovat kiusoitelleet ROM: Extractionin olevan esimakua samaan maailmaan sijoittuvasta, täysimittaisesta virtuaalitodellisuusammuskelusta. Odottelun jouduttamiseen ROM: Extraction soveltuu kolikkopeleistä ammentavine hengenheimolaisineen mainiosti.
