Scars Above arvostelussa

Scars Above on Prime Matterin julkaisema scifitoiminta, joka muistuttaa tuotantoarvoiltaan kuin pelattavuudeltaankin saman julkaisijan jokin aika sitten ilmestynyttä The Chant -kauhupeliä, mutta askeleen jos toisenkin parannetulla otteella. Molemmat näistä peleistä ovat myös budjettihinnaltaan samaa, 40€ tasoa.

Scars Aboven tarina menee niin, että Maan kiertoradalle hieman The Arrival -elokuvaa (tai Independence Day) muistuttaen ilmestyy jättimäinen alieneiden Borg-kuutiota muistuttava hehkuva kolmiomuoto. Ihmiskunta nimeää ilmestyksen ”Metahedroniksi”. Rakennelmaa tutkimaa lähetetään pähkäilyn jälkeen nelihenkinen tiimi, Sentient Contact Assessment and Response (SCAR). Mukana on tieteilijöitä ja insinöörejä. Pelaajan ohjastama Kate Ward on yksi tieteilijöistä.

Luonnollisesti videopelimäiseen tapaan kaikki menee reisille ja piankos ollaan rakennelman kyydissä matkalla vieraalle planeetalle, kuin klassikkoseikkailussa The Dig. SCAR-ryhmän alus tuhoutuu planeetan pinnalle ja miehistön jäsenet putoilevat kuka minnekin – pelaaja jää siis arvatenkin yksin. Tarkoitus olisi löytää kaverit ja selvittää mysteeri – ehkä jopa päästä siinä sivussa kotiinkin. Näiden tavoitteiden ohessa voidaan totta kai vähän tutkia paikkoja ja piestä paikallista, HP Lovecraftin tarinoista inspiraatiota kenties ammentanutta monsteriväestöä.

Perusidealtaan Scars Above on ihan toimiva. Sen 3rd person kontrollit on mallikkaasti toteutettu ja liikkuminen kuin ammuskelukin sekä olennainen vihollisten iskujen väistely toimii hienosti niin hiiri+näppäimistö -yhdistelmällä kuin testikoneessa kiinni olleella PS5-ohjaimellakin.

Pelin isoimpia kompastuskiviä on sen lineaarisen puoleinen maailmanrakennus. Sinänsä peliä varten suunniteltu vieras planeetta on ympäristönsä ja maisemien puolesta kiehtova ja mysteerinen – mukavalla tavalla vieras ja uskottava. Paikoin upeasti säteenseuranta-efekti tekee planeetasta ja sen väreistä vieläkin jännittävämpää.

Korkealla ilmassa leijuu erinäisiä kiviä ja monoliitteja, kun taas kasvustoon on päässyt sekoittumaan jonkinlaista viruksenomaista lihakudosta. Maastosta löytyy turvallista kahlattavaa vesistöä, kuin lihansyöjämatojenkin punaiseksi värittämiä tappavia lampiakin. Checkpoint-tallennukseen käytettävä, lähestyttäessä paloiksi hajoava pilari sekä alieneiden erinäiset rappeutuneet rakennelmat sekä taivaalla näkyvä iso naapuriplaneetta luovat kivasti immersiota.

Pelin hirviösuunnittelussa ollaan mielestäni myös onnistuttu hyvin ja painajaismaiset monsterit ovat sen näköisiä, ettei ainakaan heti tule joku toinen peli tai elokuva mieleen. Kukin hirviö on hyökkäys- ja liikkumistapansa osalta erilainen, mikä tekee niistä mielenkiintoisia vastustajia. Harmillisesti erilaiset monsterit on kutakuinkin noin kolmen tunnin pelaamisen jälkeen nähty, mistä eteenpäin ne ovat pääasiassa erilaisia variaatioita jo kohdatuista. Uutta tuttavuutta alusta loppuun asti tarjoaakin vain bossitaistelut mielenkiintoisine mörköineen.

Katen tiedenais-ominaisuutta on myös hyödynnetty ihan kivasti ja hirviöt jotka aluksi ovat sitkeämpiä, muuttuvat ensikontaktin jälkeen paljon helpommiksi nujertaa, kun pelaaja skannaa kuolleet monsterit ja löytää niiden heikot kohdat. Mitä tulee pelin vaikeustasoihin, olivat ainakin medium ja easy hienosti balansoitu.

Ammuskelun ohella Kate harjoittaa välillä ammattiaan tekemällä kevyttä kenttätyötä, joka ilmenee siten, että skannaillaan ja tutkitaan kuolleita monstereita tai vaikkapa jotain alieneiden laitetta. Sen jälkeen yleensä sitten saadaan joku uusi esine pelaajan käyttöön. Pientä puzzlenratkontaakin vieraassa maailmassa seikkailtaessa tarjoillaan. Joskus tarvitsee kanniskella pieniä virtalähteitä paikasta toiseen, jotta saadaan joku ovi auki tai sitten ratkotaan ongelma, että miten saadaan kuilun ylitse rakennettua silta. Mielenkiintoisia elementtejä noin puolivälissä peliä on myös lumimyrskyjen aiheuttama potentiaalinen ja kuolettava hypotermia, jota pidetään loitolla sytyttämällä tulipuskia palamaan, aina kun näpit alkavat olla liian jäässä. Myös jäitä voi rikkoa ja pudottaa tyypit nilkkoja myöten avantoon äkkijäätymään ja sen jälkeen posauttaa ne paloiksi.

Skannailemalla monstereita kerätään ”tietoutta” ja välillä ihan kirjaimellisia tietouskuutiotakin löytyy maastosta poimittavaksi. Tietous kasvattaa pelaajan XP:tä ja tarjoaa pelaajalle taitopisteitä sitten käytettäväksi Katen taitopuussa, joka tarjoaa sekin ihan mielenkiintoisia erilaisia parannettavia, hyödyllisiä skillejä. Muun muassa aseiden latausnopeus paranee, kuten klassisesti terveyspalkin koko. Myös varusteiden virrankäyttö pienenee ja vihollisista ja ympäristön eriskummallisista kasveista saadaan päivityksellä prosentuaalisesti enemmän raaka-aineita kerättyä.

Kate kun osaa kokeneena tiedenaisena kerätä kasveista aineksia ja tehdä niitä ammuksia aseisiinsa tai vaikkapa rohtoa piikkiin, joka isketään niskaan, silloin kun elinvoima alkaa olla uhkaavasti vähissä. Välillä päästään jopa craftaamaan uusia välineitä, kuten syttyvää ainetta levittäviä kranaatteja. Yleensä kun tällainen tilanne tulee vastaan, craftataan Katen spontaanisti ideoima esine tai ase heti saman tien paikan päällä, eikä missään erillisen pöydän äärellä. Muita craftattavia varusteita ovat muun muassa suojakenttä, aikaa hidastava kupla ja harhautushologrammi. Välineistä ainoastaan yksi kerrallaan voi olla aktiivisena.

Hirviösuunnittelua ja pelaamista kuitenkin osittain latistaa se, että listityt monsterit spawnaavat uudelleen mikäli vähänkään joutuu toistamiseen ravaamaan jo kertaalleen tutkittuja ja aseen kanssa raivattuja paikkoja. Välillä näitäkin hetkiä tulee, koska vaikka pelin tasosuunnittelu on lineaarista ”yksi oikea polku” -sorttista, ei aina tule silti tajunneeksi, että pitäisikin hivuttautua jonkin huomaamattoman, määrätyn kiven kolosta tai tiettyjen oksien lävitse uudelle alueelle painamalla niiden kohdalla A-nappulaa.

Hirviöiden ammuskelun ja paikasta A paikkaan B kulkemisen ohella Scars Above tarjoilee silloin tällöin tarinanpalasia pitääkseen pelaajan mielenkiintoa yllä – suurimmaksi osaksi mysteeri pitääkin otteessaan, vaikka vähän hitaanlaisesti tarinaa avataan. Tarinankerronta olisikin voinut olla tiukempaakin, sillä välillä mennään luolissa ja maisemissa ammuskellen ilman sen kummempaa tarinallista veistelyä, vaikka yleensä aina joku päätavoite Katella onkin. Pituudeltaan pelin tarinaa varmasti yritetään hidastaa siksikin, että kokonaiskestoltaan peli ei muutenkaan ole mikään älyttömän pitkä – pelattavaa löytyy noin kuudeksi tunniksi – riippuen toki siitä mikä vaikeustaso käytössä on ja kuinka paljon joutuu tekemään uudelleen samoja asioita pelissä kuoltuaan.

Tarinan yksityiskohtien kertominen tapahtuu tuttuun videopelityyliin muun muassa muun tiimin jättämien äänilokien tai alieneiden itsensä tekemien äänilokien kautta, kunnes tiimiläisiäkin lopulta kohdataan. Joskus eteen ilmaantuu Prometheus-elokuvaa muistuttavia hologrammimaisia alienrodun edustajiakin, joista ei ensi alkuun ota selvää ovatko ne haamuja vaiko tallenteita. Hiljalleen tarina tämänkin osalta aukeaa ja selviää, missä alienit ovat, mikä kummallinen viruksenkaltainen kasvusto on ja niin edelleen. Ikävä kyllä pelin tutkijatiimi on kuitenkin jo heti pelin alkuintrossa niin pökkelömäistä sakkia eleiltään, että sankareita on vaikea täysin ottaa todesta.

Pelaajan ohjastaman Katen luulisi vieraalla planeetalla olevan joko täysin peloissaan ja shokissa tai sitten tiedenaisen näkökulmasta ajateltuna hullaantunut kaikesta kokemastaan ja näkemästään uudesta. Naisen ilme on kuitenkin koko pelin ajan sama, tylsistynyt botox-pokerinaama. Se syö väistämättä mielenkiintoa ottaa selvää missä muu tiimi on ja mikä Katen lopullinen kohtalokaan on, vaikka esirenderöityihin välipätkiin sitä ilmehdintää on sentään edes vähän enemmän saatu mukaan.

Audiovisuaalisesti Scars Above onnistuu kuitenkin mielestäni muilta osin kunniakkaasti. Unreal-enginellä luodut maisemat näyttävät kivoilta ja paikoin valaistusefektit ovat kaunista katsottavaa – säteenseuranta luo parhaimmillaan todella tunnelmallisia ja aavemaisia vieraan planeetan maisemia. Ruudunpäivityskin pysyy jouhevana jopa isompien monsterilaumojen kanssa taistellessa. Monsterit myös näyttävät riittävän ällöttäviltä, jotta niitä tekee mieli ampua ja Katen liikehdintä on animoitu hyvin – niitä naisen kasvoja lukuun ottamatta. Taustalla soi usein tunnelmallinen ambienssiraita, joka sopii hyvin tutkimattomaan, tuntemattomaan maailmaan.

Toisin kuin Katen naama, on hahmon ääninäyttely onnistunut mallikkaasti ja ajatus siitä, että Kate on kiinnostunut, välittyy onnistuneesti – mikäli laittaa silmät kiinni ja kuuntelee pelkkää ääntä. Onneksi ääninäyttely on laatutyötä, sillä Katella on paljon monologia pelin aikana, hänen äänittäessään omia havaintojaan tiedenaisena. Aina ei kuitenkaan tiedä, onko monologi vain päänsisäistä vaiko nauhottamista varten, koska Katen suu liikkuu tai ei liiku, hieman satunnaisesti. Katen äänestä vastaa Erin Yvette, joka on ehtinyt tehdä paljon äänityötä jo aiemminkin ja sen kyllä huomaa lopputuloksessa.

Loppusanat

Scars Above on scifiteemainen toimintapeli, jossa pelaaja selvittää mysteeriä vieraalla planeetalla. Pelattavuudeltaan peli on onnistunut, vaikka ajoittainen lineaarisuus puskee turhan paljon silmille ja tarina etenee hitaanlaisesti.