Kevät alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu ja nyt jo on tainnut löytyä tämän vuoden kovin pettymys pelirintamalta. Sea of Thieves näytti erittäin lupaavalta jo vuoden 2015 E3-messuilla ja peliyhtiö Rare nokitti odotuksia, aina pelin julkaisuun saakka. Näyttää kuitenkin siltä, että Rare on lähtenyt havittelemaan liian isoa aarretta ja jumiutunut pahasti karille.
Sea of Thieves on hyvin erikoinen paketti. Se on kuvankaunis, animointi on täydellistä, se on humoristinen ja sitä voi pelata kavereiden kanssa isommallakin porukalla. Kaikki tuntuu klikkaavan juuri oikein ja pelaaminen on kuin onkin hyvin nautinnollista ensimmäiset tunnit. Jossain vaiheessa kuitenkin iskee ähky. Kaveri toisensa perään tippuu pois linjoilta ja vanha mustapartainen piraatti jää yksin seilaamaan merelle.
Päättäväisenä pelaaja kuitenkin kaivaa taskustaan kompassin, vilkaisee karttaa ja kääntää ruorin kohti päämääräänsä. Tuuli tarttuu sopivasti purjeeseen, auringonlasku syleilee horisonttia. Kolmipurjeinen kaljuuna liukuu ylväkkäästi, rauhallisesti kuohuvan meren päällä. Piraattia alkaa laulattamaan ja tätä vaivaa parantamaan hän kaivaa povarista esiin haitarin. Horisontti näyttää laakealta ja kaikki on rauhallista. Yhtäkkiä haitarin säestämien nuottien sekaan ilmaantuu sinne kuulumatonta epäsointua. Ylvään kaljuunan runko narskuu. Laivan sisusta alkaa täyttymään vedellä. Laineet kasvavat. Kurssi ei enää pidä. Kaikki tyyneys ja rauha on kadonnut, kun piraatti ei ole huomannut taaempana olevaa nälkäistä rosvojoukkoa.
Vihamielinen kaljuuna syöksee tykinkuulia jatkuvalla syötöllä ja varastossa olevat lankut alkavat ehtymään. Näillä lankuilla pystyy paikkailemaan runkoon tulleita vahinkoja. Toki ylimääräiset vedet täytyy myös heittää takaisin mereen. Pian kuulasade lakkaa ja tulee aavemaisen hiljaista. Kannelta kuuluu ääntelyä. Vanha mustaparta-piraatti yrittää piiloutua laivan sisuksiin, miekka ja pistooli turvanaan. Hän kuitenkin tietää, että näistä ei ole kovin suurta lohtua. Askeleet lähenevät. Kolme suurta varjoa nousee kaljuunan taaimmaiselle seinälle, josta vielä pulppuaa vettä sisään. Rosvojoukko sammuttaa lyhdyn, he tietävät. On tullut aika astua esiin. Pam pam! Ylväs kaljuuna täyttyy laukauksien äänistä. Ulkona riehuu rankkasade. Pian kaikki on taas hiljaista ja tyyntä. Ylväs kaljuuna on lyöty. Öykkärilauma iloitsee vanhan parrakkaan piraatin kuolemaa ja laittavat tanssiksi, juoden varastettua olutta, joka on ollut tynnyrissä ruumassa. He myös paikkaavat varastetun laivan sisustat, heittävät sangoilla ylimääräiset vedet pois ja vaihtavat kurssia. Yllätyksekseen, vanha piraatti kuitenkin palaa takaisin täysissä voimissaan.
Syntyy uusi kahina laivan kannella. Pelaaja on palannut takaisin kuolleista ja tulee palaamaan jatkossakin. Parrakas piraatti kerkeää kaatua jopa neljännen kerran, kunnes rosvojoukko upottaa ei-niin-ylvään kaljuunan ja jatkavat omille teilleen. Myös viimeinen pelaaja lähtee pois linjoilta. Tunnetila vaihtelee itseinhon ja häpeän välillä. Turmeltu ja likainen.
Tämä ei siis ollut mikään pelinsisäinen juonenpätkä vaan yksi mahdollinen tapahtuma, jonka pelaajat voivat yhdessä suorittaa. Sea of Thieves ei nimittäin sisällä minkäänlaista päämäärää. Kun pelaaja on luonut oman hahmonsa, hän syntyy kuin tyhjästä pelin maailmaan, ilman mitään määrättyä maalia tai kohdetta. Oman tien saa valita täysin itse. Tämä kuulostaa aluksi hyvin houkuttelevalta ja valtavan monipuoliselta idealta, mutta valitettavasti Sea of Thieves-pelin luojayhtiö, Rare, on pitänyt huolen siitä, ettei juuri mitään sisältöä tai tavoiteltavaa ole.
Peli ei myöskään sisällä minkäänlaista hahmonkehitystä. Oman laivan ja merirosvon ulkonäköä voi kustomoida, mutta kun peli on fps-näkökulmasta kuvattu niin eipä pelaaja näistä kosmeettisista herkuista voi pahemmin nauttia. Ainoastaan ”emote” -nappuloita hyödyntämällä voi nähdä oman hahmon tanssimassa tai pelleilemässä. Tämä seikka lipsahti hassusti esiin jo eräässä pelidemossa viime vuoden Gamescom messuilta. Silloin siihen ei kuitenkaan tullut kiinnitettyä huomiota, sillä Sea of Thievesin odotti sisältävän muutakin kuin pelkkiä ulkonäön muokkaukseen liittyviä tavoitteita. No, Ei sisällä.
Jotta laivan ja merirosvon muokkailu onnistuisi, tarvitsee pelaaja ison läjän kultaa ja kunniaa. Tämä onnistuu tekemällä kolmea erilaista tehtävää, jotka lisäävät jokainen omaa edistystä erikseen. Pelaajan on mahdollista etsiä aarrearkkuja ja kiikuttaa nämä merirosvojen tukikohtaan, josta voi sitten lunastaa ne kullaksi. Jostain kumman syystä pelin ainoat viholliset ovat luurankosotureita, ja näiden kapteeneja listimällä on mahdollista myös kerätä itselleen kultaa. Ehkäpä se työläin, mutta kiistellysti myös palkkiota ajatellen palkitsevin tehtävä, on suorittaa erilaisia keräilytehtäviä. Piraatti laitetaan noukkimaan kultaisia sikoja, pinkkejä possuja, käärmeitä ja kanoja. Näille otuksille on oma taktiikkansa, jotta ne saadaan häkitettyä. Pelkästään yhdeltä saarelta ei löydä kaikkea tarvitsemaansa vaan ne on ripoteltu Sea of Thievesin ei-niin-älyttömän-laajalle pelikartalle.
Saaria löytyy tusinan verran ja osa näistä on tukikohtia, joista voi hakea lisää tehtäviä ja palauttaa vanhoja. Kovinkaan montaa tuntia ei tarvitse pelin kanssa viettää, jotta saaret tulevat tutuksi. Valtaosa maamassoista on kuitenkin alueita, joissa on pelaajan tarvitsemia sikoja ja luurankoja, sekä aarteita, joita kaivetaan lapiolla esiin. Vesi on yllätyksettömästi se vallitsevin elementti ja voi pojat kun se on nättiä katseltavaa. Merellä seilaaminen onkin erittäin nautinnollista puuhaa ja haitari tulee usein otettua esiin fiilistellessä merenkulkua.
Loppusana
Sea of Thieves ei valitettavasti ole mitään muuta kuin vedenpäällinen hiekkalaatikko, jossa ei ole pelaajalle tarpeeksi viihdykettä. Kaikki pelin anti on nähty jo muutamassa tunnissa. Potentiaalia olisi vaikka kuinka. Pelin jatkokaan ei näytä kovin ruusuiselta. Tarvittavia uudistuksia on kyllä tulossa, kuten esimerkiksi peliporukan etsimisen kustomointia, mutta kaikki muut uudistukset vaikuttavatkin turhalta. Tältä istumalta tulisi keksittyä tuhat ja yksi asiaa, joita Raren olisi pitänyt lisätä peliin. Sea of Thievesin muuttuminen mielenkiintoiseksi muutaman kuukauden odottelun jälkeen tuntuu tyhmältä ajatukselta, sillä pelin pitäisi olla valmis silloin kun se julkaistaan eikä vuoden tai pari päästä. Kaikki tämä saa olon turhautuneeksi ja jopa vihaiseksi.
Jotain hämärää on tapahtunut, kun pelin perusmekaniikat on unohdettu täysin. Tuntuu siltä, kuin Raren tiimi olisi ollut täysin haltioitunut omaan luomukseensa nämä vuodet ja unohtanut kehittää peliä loppuun saakka. Tällaisenaan tarjolla on vain muutaman tunnin viihdettä kavereiden kesken, piereskellen ja syljeskellen meriveden äärellä, kampiliiran säestyksellä ja silloin tällöin pakenevia aivottomia luurankoja ammuskellessa kumoon. On hienoa, että Sea of Thieves kuuluu Xboxin “Game Pass” -kokeiluun, josta saa nauttia ilmaiseksi 14 päivää. Harmittavaa on kuitenkin se, että tämä pari viikkoa riittää enemmän kuin hyvin näkemään koko Sea of Thieves, pohjamutia myöten.
