Sega Rally arvostelussa

Siitä onkin jo kulunut aikaa, kun ensikerran pääsi kokeilemaan Sega Rally -peliä kotitietokoneella. Vuosi oli 1997 ja oli kulunut kaksi vuotta siitä kun peli alunperin ilmestyi pelihalleihin. Sega Rally oli aikansa paras rallipeli suurimmaksi osaksi sen erilaisten ajopintojen mukaan muuttuvan ajettavuutensa ansiosta ja myös siksi, ettei sille oikeastaan ollut varteenotettavia kilpailijoita, ennen kuin vasta vuonna 1998 Codemastersin Colin McRae Rally -pelin myötä. Jälkimmäisen pelisarjan jyrätessä rallipelien uutena kuninkaana vuodesta 1998 eteenpäin, yritti Sega nostaa oman rallipelisarjansa päätä Sega Rally 2 -pelin jälkeen kehittämällä uuden, Sega Rally 2006 -pelin Playstation 2:lle, joka tosin loppujen lopuksi julkaistiin vain Japanissa, eikä peli sielläkään ollut mikään myyntitykki, joten Colin McRae -pelisarja piti ykkösasemansa.

Tätä kirjoittaessani on Sega nähnyt uuden tilaisuuden vallata rallipelikuninkaan paikan itselleen, ottaen huomioon, että ainut kilpailija Codemasters lähti hieman sivuraiteille oman Colin McRae – Dirt pelinsä kanssa ja jätti itse rallin jokseenkin toissijaiseksi pelissään, puhumattakaan siitä, että Colin McRae -sarjan tulevaisuus tällä hetkellä on varmasti enemmän tai vähemmän epäselvä rallikuski Colin McRaen menehdyttyä lento-onnettomuudessa. Sega Rallyn elvyttäminen uusille konsoleille ja PC:lle olikin edellä mainituista syistä Segalta hyvä veto, sillä sarjan uutukainen on oikeasti hyvä peli ja nostaa Segan Rallipelisarjan jälleen pitkän tauon jälkeen varsin varteenotettavaksi hankinnaksi autopeleistä pitävän ostoslistalle.
Sega Rallyn pelillinen sisältö koostuu yksinpelistä ja jaetun ruudun sekä Liven kautta toimivasta moninpelistä. Yksinpelaajalle tarjolla on ihan riittävä määrä pelattavaa; pikapelin ja time trialin ohella pelin mestaruusmoodi tarjoaa kolme autoluokkaa, joista kaikissa ajetaan kolme kappaletta turnauksia, jokaisen turnauksen sisältäessä useamman kolmen kisan ryppään. Kun kisoja ajaa ja pisteitä kertyy hyvistä sijoituksista, aukeaa uusia autoja käytettäväksi, minkä lisäksi ajettavat radat aukeavat käyttöön myös pikapelissäkin. Kunkin autoluokan lopussa ajetaan sitten vielä finaaliturnaus, jonka auki saamiseksi tosin kaikista edeltävistä turnauksissa täytyy kerätä melko hyvät pisteet. Kaiken kaikkiaan pelattavaa yksinpelissä siis riittää ainakin hetkeksi, eikä ne kisat muutoinkaan mitään läpihuutovoittoja muutenkaan läheskään aina ole.

Pelin kaikki kisat ajetaan kahdeksassa erilaisessa ympäristössä aina lumimaisemista savanniin, jonka lisäksi ratojen vaikeusaste vaihtelee vaikeustasoltaan yhdestä viiteen. Mitä enemmän tähtiä radalla on, sen enemmän siitä myös löytyy kimurantteja mutkia ja neulansilmiä.

Pelin kolme autoluokkaa kattavat kaiken kaikkiaan 33 erilaista ralliautoa ja tarjolla on nykypäivän WRC-rallistakin tuttuja autoja, kuin myös hieman muokattuja ralliautoja, sekä klassikoita vuosien varrelta ja bonuksena muita erikoisempia menopelejä, kuten esimerkiksi hummeri ja auto nimeltä McRae enduro. Autoja onkin kaiken kaikkiaan varsin mukava määrä tarjolla ja varmasti valikoiman joukosta jokainen löytää ne omat suosikkinsa.

Yksinpelissä ja miksei moninpelissäkin olennainen osa voittoon pääsyä on kullekin radalle parhaiten sopivan auton sekä rengasvalinnan tekeminen. Autojen ajettavuuksissa kuin nopeuksissakin on eroja, mutta mikään yksi ralliauto ei ole ylivoimaisen hyvä kaikilla ratatyypeillä. Myös rengasvalinta vaikuttaa, sillä tarjolla olevat kaksi rengastyyppiä off-road(enemmän pitoa)ja road(enemmän nopeutta ja kiihtyvyyttä)vaikuttavat niin ikään lopulliseen tulokseen. Autoja ja missä mikin on hyvä oppiikin tuntemaan vain kokeilemalla, koska päältäpäin sitä ei näe eikä tunne.

Vaikka Sega Rally onkin lähes sataprosenttista arcadea, on pelissä mukana silti ripaus simulaatiotakin ja tämä ripaus on ripoteltu suurimmaksi osaksi erilaisten tienpintojen erilaiseen ajotuntumaan. Lumella ja jäällä ajettavuus autolla kuin autolla on paljon liukkaampi ja vähemmän totteleva, kun taas esimerkiksi asvaltilla pito on parhaimmillaan sorapinnan ollessa jotain näiden kahden edellä mainitun välillä. Kukin pelin radoista on tehty niin, ettei yhdessäkään radassa ole pelkkää yhdenlaista pintaa, joten esimerkiksi radoilla joiden pinta koostuu paksummasta lumesta, sekä loskan peitossa olevista asvalttiosuuksista, joutuu ajaessa ottamaan varovaisemman otteen siinä vaiheessa, kun asvaltilta poistutaan paksun lumen sekaan ajamaan, koska ajotuntuma muuttuu samantien.

Kuten jo aiemmin tulikin todettua, on melkein jokainen auto toista paremmin jollain ajopintatyypillä. Siksi kisat ovatkin niin yhtä tiukkoja, koska tietynlaisella pinnalla saattaa päästä lentäen ohitse johtoautosta juuri ennen maaliviivaa. Eivät kisojen tiukkuus ja kylkikyljessä maaliviivalle asti tosin pelkästään autojen erilaisesta pärjäämisestä johdu. Se johtuu myös siitä, että tekoäly ajaa lähes virheettömästi, eikä tee paljoa virheitä, eikä kilpailijoita voi teilata ulos esimerkiksi FlatOut -pelien tyyliin. Pelaajan onkin useimmiten itsekin oltava huipputerässä kisassa kuin kisassa ja muutamat pahemman luokan virheet vievätkin monesti haaveet ykkössijasta. Mikään FlatOut uusin Sega Rally ei ole siinä määrin, että radoilta ei voi ajautua lainkaan ulos, eikä kiviin tai muihinkaan tien vierellä oleviin objekteihin voi jäädä kiinni. Radat on “aidattu” näkymättömällä seinällä eikä matka yleensä katkea törmäillessä, ellei sitten täysin spinnaa ympäri.

Sega Rally ajokokemuksena on juuri edellämainitun kaltainen kauttaaltaan yksinpelissä, kuin myös moninpelissäkin. Moninpelaamista voi harrastaa samalla koneella kaksinpelinä kun taas Liven välityksellä rallia voi ajaa maksimissaan kuusi yhtäaikaista pelaajaa. Vaikka Sega Rally on julkaisuna suhteellisen uusi, on pelaajien taso Livessä jo nyt erittäin korkeaa luokkaa ja kisoissa saakin rattia vääntää aivan tosissaan mikäli mielii edes palkintopallille. Ennen oman Live-sijoituksen kasvattamisen aloittamista onkin syytä harjoitella pelaamista yksin, jotta kynnys moninpelatessa ei olisi liian suuri. Kaikesta huolimatta Sega Rally on myös moninpelinäkin suunnatonta hupia ja joka varmasti lisää pelin elinikää.

Sega Rallyn toimivan pelattavuuden kruunaa sen näyttävätasoinen visuaalisuus. Pelin maisemat kuin ralliautotkin ovat näyttäviä ja yksityiskohtaisen näköisiä, samalla kun ruudunpäivitys on paikoitellen aivan huimaa luokkaa, josta esimerkiksi Forza MotorSport 2 -peli voisi ottaa vaikka oppia. Pelistä löytyy myös mukavia graafisia pikku yksityiskohtia, jotka lisäävät aitouden tuntua. Esimerkiksi mudan jäädessä kiinni autoon, huuhtoutuu osa siitä pois mikäli ajaa vesilätäkön lävitse ja mutaisilla teillä lojuvat vesilammikot leviävät sitä mukaa kun niiden ylitse kaahaa. Hieno elementti ovat myös radalle kuin radalle jäävät ajourat, jotka pysyvät ja lisääntyvät koko kisan ajan. Urat eivät myöskään ole pelkkä visuaalinen kuriositeetti, vaan ne vaikuttavat oikeasti auton käyttäytymiseen. Etenkin lumen päällä ajettaessa aiemmilla kierroksilla muodostuneet ajourat antavat lisää pitoa ja samalla lisäävät ajonopeutta toisin kuin iskemätön hanki.
Audiopuolella peli ei ole mitenkään mullistava tapaus, mutta toimii siitä huolimatta. Ralliautojen äänet ovat riittävän uskottavat ja letkeä taustamusiikki – vaikkakaan ei mitään erikoista olekaan – istuu pelin vauhdikkaaseen menoon ja meininkiin. Edellinen lause ei oikeastaan kiteytä pelkästään pelin musiikkivalikoimaa, vaan koko Sega Rally -pelin yhteen lauseeseen; Sega Rally ei varsinaisesti tarjoa uutta ja mullistavaa, mutta sen mitä se tekee, se tekee hyvin, näyttävästi ja nautittavalla tavalla.