Skylanders – Imaginators arvostelussa

Activision on saanut luotua Wowin ja Call Of Dutyn rinnalle jotain muutakin rahasampoa, sillä jo melko pitkäikäinen Skylanders-pelisarja on saanut jälleen uuden jokavuotiseksi muodostuneen osansa.

Skylanders – Imaginators pitää sisällään jälleen oman uuden koukkunsa, jotta uusi peli ei olisi vain vanhan kertaamista. Siinä missä esimerkiksi Swap Forcessa vaihdeltiin figuurien ala- ja yläkroppia keskenään siten luoden uudenlaisia hahmoyhdistelmiä, oli Trap Team -pelissä pääideana erilaiset ansakristallit, joiden avulla vangittiin tutun kaljupään, Kaoksen, kätyreitä ja pystyttiin sitten käyttämään niitä taistelussa vihollista vastaan. Imaginatorsia edeltänyt SuperChargers olikin sitten kenties jo sarjan isoin kokeilu koskaan, sillä se toi mukanaan tavallisten figuurien rinnalle myös meri- ilma, sekä maavekottimet.

SuperChargersin aloituspaketti piti sisällään muutaman skylanderin sekä auton, jolla pääsi huristelemaan pitkin maita ja mantuja. Ilma- ja merivekottimet pitikin sitten ostaa jo erikseen. Kokonaisuutena SuperChargers oli kuitenkin mielestäni erittäin toimiva kokonaisuus ja toi pelaamiseen kokonaan uuden ulottuvuuden vekottimien myötä.

Skylanders – Imaginators -pelin pääideana eivät ole pelkästään tiettyjen ovien toiselle puolelle pääsevät sensei-luokan hahmot, vaan luomakristallit. Näillä kristalleilla (joita aloituspaketissa tulee yksi, tulen kristalli) voidaan luoda kokonaan alusta asti täysin omanlainen hahmo itse valittuine äänineen ja teemamusiikkeineen sekä varusteineen päivineen.

Kristalliin voi tallentaa kerrallaan vain yhden hahmon, joten jos haluaa tehdä toisen, on olemassa olevaa hahmoa muokattava. Tietysti pelaajan (tai pelaajan vanhempien) odotetaan ostavan lisää näitä kristalleja kaupasta, ainakin jos haluaa luoda vaikkapa vesi- tai ilmaelementin hahmon. Aikoinaan Swap Forcessa pääsi luomaan omia hahmoyhdistelmiä vaihtelemalla magneettisia hahmonpaloja keskenään ja tuntuukin kuin Imaginators olisi pidemmälle kehitetty askel tuosta pelistä ja ratkaisu on mielestäni erittäin toimiva ja antaa mielikuvitukselle paljon tilaa, kun saa vapaammin rakentaa.

Mahtavaa uusimmassa pelissä on toki se, että kaikkien aiempien Skylanders -pelien figuurit ja vekottimet toimivat yhdessä Imaginatorsin kanssa. Ikävä kyllä SuperChargerissa isossa roolissa tarinamoodissa olleet vekottimet on enemmän tai vähemmän nyt sysätty syrjään ja niitä pääsee käyttämään vain erillisessä Mario Kart -henkisessä kilpa-ajomoodissa. Trap Team -pelinkään ansakristalleja ei tueta ikävä kyllä Imaginatorissa.

Jos haluaa törsätä vähän enemmän, on mahdollista hommata myös aloituspaketti, jossa tulee mukana legendaarinen tasohyppelyhahmo Crash Bandicoot sekä tämän arkkivihollinen Neo Cortex. Activision kun sattuu omistamaan Crash Bandicoot -pelisarjan oikeudet ja Skylanders-pelejä kehittämässä on aiemmin ollut Vicarious Visions, joka on tehtaillut aikoinaan osan Crash Bandicoot -sarjan myöhemmistä peleistä.

Skylanders – Imaginatorsin tarinamoodissa, joka kestää noin yhdentoista tehtävän verran, mennäänkin siis yksinomaan jalan kulkien. Juoni on muutamia pieniä variaatioita lukuun ottamatta entuudestaan tuttu. Mustaan nuttuun pukeutunut pahisvelho Kaos yrittää jälleen vallata Skylandsin – tosin tällä kertaa kyseessä on miehen itsensä klooni, joka on päässyt valloilleen doomlandereidensa kanssa. Oikea Kaos lyöttäytyy yhteen hyviksien, eli skylandereiden puolelle. Vaihtelua jokseenkin lauantai-aamun piirretyltä muistuttavaan tarinaan tuo se, että suurimman osan ajasta pelaajan kanssa jutustelee lohikäärme Spyro, kun aiemmissa peleissä se oli lähes aina hahmo nimeltä Flynn, joka nyt on työnnetty enemmänkin sivuosaan taustalle.

Pääosin pelattavuudeltaan Imaginators on tuttua huttua aiempia osia pelanneille, mitä nyt muutamat pienet jutut ovat vähän muuttuneet. Joitain ovia avatessa pelataan nyt minipeliä ja liikutellaan vihreää ötökkää sokkelossa ja yritetään liikuttaa se oikeaan kohtaan. Kaksinpelinä tämä tapahtuu vuorotellen siirtäen aiempien pelien sijaan, joissa molemmilla oli oma ötökkä liikuteltavanaan. Toinen minipeli on korttipeli. ”Uusi” luomakimarapeli, joka kuitenkin käytännössä on sama kuin aiemmissa peleissä taivaskivipeli – jopa korttipelin aikana ruudun alalaidassa lukee sanat ”valitse taivaskivi”. Mene ja tiedä. Idea korttipelissä on kuitenkin kutakuinkin sama kuin ennenkin: pelataan vihollisen kortteja vastaan ja yritetään asettaa oma kortti sellaista vasten, joka on heikompi – tässä tapauksessa sellaista vasten jossa on vähemmän piikkejä kuin omassa.

Yksi uusi ominaisuus Imaginatorissa on myös selfie-kuvien ottaminen. Kyllä, tämä päättymätön trendi-ilmiö on rantautunut myös kyseiseen “lastenpeliin”. Selfiet tuottavat rahaa ja aarteita, joten eivät ne sinänsä pelkkä kosmeettinen juttu kuitenkaan ole. Toki hahmoista saa otettua näissä selfiepisteissä kivoja kuvia galleriaan, mutta oisi kai niitä voinut kutsua vaikka ihan nimellä “kuva”.

Muutoin pelaaminen on sitä tuttua vihollisten pieksemistä, aarteiden keräämistä, kevyiden sivutehtävien suorittamista ja tasoloikintaa sekä lukittujen ovien avaamista ja nappuloiden painelua silloin kun peli niin haluaa. Jatkuvaa kädestä pitelyä ja neuvomista sivuhahmojen toimesta on ehkä aavistuksen verran Imaginatorsissa vähennetty, mutta voisi sitä kai vieläkin vähän laskea. Tai ainakin antaa pelaajalle mahdollisuuden valita haluaako sitä vai ei. Ei ne nuoretkaan pelaajat ole oikeasti niin yksinkertaisia, että eivät tajuaisi edetä pelissä jos neuvomista ei olisikaan.

Tuttuun tapaan aloituspakkauksessa tulee mukana uusi USB-portaali, joka kytketään konsoliin. Paketissa on mukana kaksi senseihahmoa sekä siis yksi luomakristalli, joka käyttäytyy sekin hahmon tavoin kun se asetetaan portaalille.

Hahmo (tai hahmot) alustalle ja pelaaminen voi alkaa joko yksin tai kaksin. Kaksinpelinä pelistä saa paljon enemmän irti ja se on myös paljon hauskempaa. Vaikeammilla vaikeustasoilla pelaaminenkin on kaksin vähemmän haastavaa, kun on kaveri matkassa pieksemässä vihollisia. Toki iso armeija skylanders-figuureja auttaa myös pärjäämisessä. Uutena juttuna (käsittääkseni) peli tarjoaa ekspertti-vaikeustasolla +25 prosenttia suuremmat palkkiot kultarahoista ja aarteista mitä pelaajat keräävät. Kaikkein vaikein ja uusi neljäs vaikeustaso antaakin jo huimat +50, mutta se aukeaa valittavaksi vasta ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen.

Mitä rahoilla ja aarteilla tekee? No tietysti päivitellään skylandereiden ominaisuuksia ja tappelutaitoja paremmiksi. Koska pelin keskeinen idea on oman hahmon luominen ja sen kustomoiminen erilaisin vaattein ja äänin, saa pelissä olla jatkuvasti availemassa aarrearkkuja, joita tulee vastaan tai joita tienaa jonkin vähän isomman ja pidemmän taistelun jälkeen.

Arkut pitävät sisällään näitä vaatekappaleita, erilaisia päitä ja vartaloita, käsitoppauksia, äänitiedostoja ynnä muuta hahmonluontiin liittyvää. Pelaajan pitää kuitenkin ensin löytää koko sarja samankaltaisia vaatekappaleita tai niihin liittyvä pää, jotta uusiin esineisiin pääsee käsiksi. Jokaiselle luomakristallille on kuitenkin olemassa ne omat varusteensa, joita hahmonluontiin voi käyttää. On siis hommattava lisää kristalleja, mikäli mielii saada lisää rakenteluvaihtoehtoja.

Audiovisuaalisesti Skylanders – Imaginators on värikästä ja hauskaa hupia alusta loppuun. Peli näyttää hyvältä, pelattavuus toimii saumattomasti ja hahmojen animointi on hyvää ja efektitkin varsin toimivia. Ääninäyttely on onnistunutta ja aiempien pelien tapaan lokalisointi toimii ja kaikki on käännetty erittäin hienosti suomenkielelle aina laadukasta ääninäyttelyä myöten.

Kun tarina on kahlattu – kenties uudemman kerran vaikeimmalla vaikeustasollakin, on kilpa-ajomoodissa kiva viettää aikaa joko yksin tai kaverin kanssa (verkosta ei oikein seuraa löytynyt) ja tienata vielä vähän lisää rahaa. Luomakristallit ovat tällä kertaa se jippo, joka kannattelee pelisarjan tuoreinta osaa ja se tekee pelaamisesta onnistuneesti jälleen riittävän tuoreen tuntuisen. Ehkäpä tästä jollekin oiva lahja pukinkonttiin?