Jokaisella meillä on heikkoutemme. Omani on ollut jo pitkään Bethesdan The Elder Scrolls -fantasiapelisarja, joka jaksaa yhtälailla koukuttaa sekä harmittaa osasta ja vuodesta toiseen. Ammoisina aikoina joululahjaksi saamani Daggerfall oli jo omana aikanaan rujo, paikoin epäpelattava, ilmestys sokkeloisine, satunnaisgeneroituine luolastoineen, mutta silti sen parissa upposi lukemattomia tunteja. Vuosia myöhemmin ilmestynyt Morrowind meni läpi vasta kolmannella yrittämällä, sillä aiempien pelitallenteet töksähtivät tylysti erään pääjuonitehtävän bugiin ja Oblivion oli omalla tavallaan rampa kammottavine dialogipiirakoineen sekä skaalautuvine vihollisineen. Skyrimin arvasin jo ennakkoon tönköksi, amatöörimäisesti käsikirjoitetuksi stereotyyppifantasiaksi, mutta se ei estänyt minua juhlistamasta pelin julkaisua uudella koneella sekä pitkään viikonloppuun mahdutetulla, noin 50 tuntisella, peliputkella. Näin kuusi vuotta myöhemmin, Skyrim Special Edition antaa mahdollisuuden reflektoida mikä Skyrimin pohjolassa sekä The Elder Scrolls -sarjan muovisessa fantasiassa oikein viehättää.
Aloitetaan kuitenkin lyömällä pöytään karut faktat. Skyrim Special Edition on oikeastaan sama peli kuin alkuperäinenkin Skyrim. Grafiikat ovat nätimmät ja kaikki pelin kolme virallista lisäosaa on ympätty samaan pakettiin, mutta pohjimmiltaan kyseessä on lähes täysin vastaava setti, josta PC-pelaajat ovat päässeet nauttimaan Steam-alennusmyyntien ja fanityönä tehtyjen grafiikkapäivitysten avulla jo vuosia. Pohjalla olevaa koneistoa on päivitetty tukemaan DirectX:n versiota 11 sekä yli neljän gigatavun muistialueita, millä on arvoa modaajille. Vastapainona alkuperäispelin fanilisäosat eivät toimi heittämällä, eikä Special Editioniin löydy ainakaan tällä hetkellä esimerkiksi tuiki-tärkeitä käyttöliittymäparannuksia. Pelkkänä PC-version päivityksenä Special Edition ei siis ole ison rahan arvoinen, mutta sen ei onneksi tarvitsekaan, sillä alkuperäispelin ja lisäosien omistajat saivat sen ilmaiseksi. Special Editionin todellinen kohderyhmä ovatkin uudet pelaajat sekä ne, jotka halajavat Skyrimin avointa roolipelimaailmaa Xbox Onelle sekä PlayStation 4:lle.
Skyrim edustaa jo sen verran hyvin tunnettua kulttuuriperimää, etten ajatellut analysoida sen jokaista aspektia juurta jaksaen, mutta jonkinmoinen kuvaus lienee paikallaan. Kyseessä on siis Bethesdan toimintavetoinen roolipeli, jonka maailma on tänäkin päivänä yksi pelihistorian avoimimmista. Jokaiseen kylään, rakennukseen sekä luolaan voi mennä ilman suurempaa perustetta, ja nurkissa lojuvat esineet voi poimia taskuihinsa aina pöytähopeita ja koristeruukkuja myöten. Juonensa puolesta Skyrimin koulunäytelmätasoinen käsikirjoitus häviää The Witcherin kaltaisille tarinamammuteille 10 – 0, mutta pelimaailma on kaikkine sivutehtävine, luolastoine ja aarteineen valtavan upottava ja kiehtova paikka. Kunhan selviää kunnialla läpi raastavasti skriptatun ja amatöörimäisesti ääninäytellyn alkukohtauksen, vie Skyrim mennessään niin, että vuorokaudesta loppuvat tunnit.
Skyrim on vanhentunut pelinä armollisesti. Bethesdan peleille ominainen kierrätettävistä rakennuspalikoista koostuva maailma piilottelee modulaarisuuttaan yllättävänkin pitkään, ja pelistä löytää ainutlaatuisia ympäristöjä vielä kymmenienkin pelituntien jälkeen. Taistelu-, hiiviskely- ja loitsumekaniikat eivät ole maailman syvimmät, mutta ajavat asiansa ja vihollisten kanssa mittely tuntuu tänäkin päivän varsin tyydyttävältä. Skyrimin iästä kielivät lähinnä hahmoanimaatiot sekä laakeilla alueilla toistuvat tekstuurit, mutta etenkin animaatioiden kohdalla kyse taitaa olla enemmän koneiston heikkoudesta kuin ajan patinasta. Visuaalisesti Special Edition näyttää graafisine uudistuksineen yllättävänkin nykypäiväiseltä. Parannetut valaistus- ja vesiefektit, pehmeät varjot, ilmaan piirtyvät valonsäteet sekä elokuvamaisesti kameran fokusta mallintava Dynamic Depth of Field -tehoste tekevät ihmeitä viiden vuoden ikäiselle roolipelivanhukselle. Elättelin salaa toiveita, että Bethesda olisi tehnyt jotain Skyrimin karsealle käyttöliittymälle, mutta ainoa havaitsemani ei-visuaalinen uudistus on latausaikojen parantuminen. Tervetullut juttu sekin.
Pientä osviittaa Special Editionin graafisista päivityksistä saa lyhyestä vertailuvideostamme:
Paljoa tämän enempää sanottavaa ei Skyrim Special Editionista irtoa. Peli pitää pintansa vielä vuosienkin jälkeen, ja jos mietityttää, onko enää tässä vaiheessa järkeä hypätä uutena pelaajana Sykrimin hyytävään maailmaan, niin vastaus on yksiselitteinen “kyllä”. Pelkät lisäosat ja päivittynyt visuaalinen kerros eivät mielestäni oikeuta Special Editionin hintalappua alkuperäisen Skyrimin omistajille, mutta uusille tulokkaille erikoispainos avaa loistavan tilaisuuden hypätä Bethesdan paikoin muovisen, mutta upottavan fantasiapelisarjan pariin.
