Sled Storm 2 on SSX Trickyn ja sen jatko-osan kehittäneen EA Sportsin BIG osaston tuotos, jossa lumilautojen sijasta pelaajat istutetaan moottorikelkkojen kyytiin. Peli on yleisesti ottaen hyvin paljolti saman tyylinen kuin lumilautaversionsa; ajetaan kilpaa ja koitetaan tietysti siinä samalla sitten voittaa kyseessä oleva kisa. Pelkän kilpaa ajamisen lisäksi pelaajat voivat, tai tarkemmin sanottuna pakotetaan myös tekemään ilmalentojen aikana erinäisiä temppuja kelkan päällä, josta sitten pelaajaa palkitaan pisteillä ja “turboenergialla” joista jälkimmäistä sitten voidaan käyttää pitämällä turbonappulaa pohjassa jolloin kelkka kiihtyy huimiin nopeuksiin.
Vaikka Sled Storm 2 onkin saman tyylinen SSX Tricky pelien kanssa, tuli pelatessa ennemminkin tunne siitä että pelaisi Moto Raceria ja nimen omaan juuri sitä ensimmäistä osaa, joka oli sarjan paras. Eri pelivaihtoehtoina SS2:sta löytyy kaikki kelkat, radat ja pelihamot avaavan Championship pelimoodin lisäksi Time-Trial, Practice, Rival Challenge ja Split-Screen moodit, joista viimeisessä pääsee tietysti kisaamaan kaveria vastaan jaetulla ruudulla. Valitettavasti käytössä ei ollut kahta padia joten kaksinpelaamista ei tullut kokeiltua, mutta yleisesti ottaenhan kaverin kanssa pelaaminen on aina ollut hauskempaa kuin konekuskeja vastaan kisaaminen.
Ohjattavuus pelissä on rennon simppeli; vasemmalla tappiohjaimella onnistuu kelkan suunnan määritys, oikealla tapilla tai X nappulalla onnistuu kaasun käyttö ja neliö taasen hoitaa turbonappulan virkaa. Erilaisten temmpujen tekeminen kelkan päällä onnistuu painelemalla tai pitämällä pohjassa eri R nappuloita, joita ovat siis ne ohjaimen etuosaan sijoitetut neljä nappulaa. Moottorikelkan ohjattavuuteen vaikuttaa pelihahmon ja kelkan valinta ja joissain tapauksissa pelihahmon valinnalla voi olla suurempi merkitys voiton kannalta kuin itse kelkalla.
Peliä pelatessaan saakin kilpailla sitten ihan tosissaan, sillä vastustajat on ohjelmoitu peliin armottoman hyviksi. Ensinnäkin ne ajavat todella lujaa, jopa niin lujaa että vaikka pelaaja olisi saanut työllä ja tuskalla vedettyä vastustajiin jonkin pituisen kaulan, ilmestyvät kilpakumppanit yht’äkkiä aina jostain vierelle taas kisaamaan. Kun pelaaja taas mokailee tarpeeksi, vastustajat saavat pelaajaan nähden aina aluksi aika reilusti etumatkaa, johtuen lähinnä siitä että pelaajan on jostain kumman syystä aina käynnistettävä oman kelkkansa uudestaan kun taas muiden ei sitä tarvitse tehdä. Aika nopeasti pelaaja kumminkin taas saaavuttaa muut kilpailijat, siitä syystä että pelaajan jäätyä kirjaimellisesti kelkasta alkavat konekuskit joka kerta hidastamaan vauhtiaan ja odottelemaan pelaajan ilmaantumista horisonttiin, jonka jälkeen hektinen kilpailumeininki voikin taas jatkua.
Ajaessaan kilpailjat yrittävät voittaa hinnalla millä hyvänsä ja toistensa lähelle kelkkaillessaan alkavat kukin potkia ja huitoa toisiaan näin yrittäen sabotoida toisen ajoa. Tietokonekuskit tietysti osaavat tämän homman parhaiten ja pelaajan ajaessa liian lähelle saakin pelaaja aina lopulta selkäänsä, vaikka oman pelihahmonkin kenkä kävisi aina välillä vieressä olevan kilpailijan suussa.
Eli lyhyesti sanottuna peli on todella haastava, sillä koska kilpailijoista ei missään vaiheessa pääse eroon eikä niitä myöskään pääse karkuunkaan, on koko lössi käytännössä koko kisan ajan yhdessä nipussa. Kolme kierrosta kestävän, suhteellisen pitkän radan ajaminen onkin välillä aika turhauttavaa tietäen että ainoastaan viimeisellä kierroksella, tai tarkemmin sanottuna viimeisellä suoralla on voittamisen kannalta merkitystä. Itse ainakin tuli muutamaan otteeseen voitettua kisa viimeisellä suoralla turbon avulla vaikka kelkkailin siinä neljäntenä, mutta kyllä tuli myös monta kertaa sitten hävittyäkin. Tällä on tietysti sitten omat hyvät sekä huonot puolensa, sillä sijoista saa ja joutuu kamppailemaan tosissaan ja kun kisan voittaa tuntuu se myös voitolta, mutta jos pari kertaa häviää putkeen alkaa hermoja raastaa sen verran, että kolmatta kertaa ei voittamista enää lähde yrittämään ilman verisuonien katkeilemista päässä. Pienen tauon jälkeen kisaamista tosin jaksaa taas yrittää.
Pelistä löytyy seitsemän erilaista rataa pelaajan kisattavaksi, joka tietysti saattaa olla joillekin liian vähän, mutta radat ovat kaikki onneksi hyvin erityylisiä, joskin kaikkia tietysti yhdistää lumen läsnäolo. Kaikista radoista löytyy tietysti myös paljon hyppyreitä eri stunttejen suorittamista varten, jonka lisäksi kaikkiin ratoihin on “piilotettu” oikoreittejä, joita ei yleensä ensimmäisellä peluu kerralla tule löytäneeksi. Kaikille radoille yhteistä edellämainittujen lisäksi on niiden suunnittelu siten, että kovin pitkälle eteenpäin ei näe jolloin pelaaja käytännössä pakotetaan opettelemaan radat ja sen kaikki mutkat sun muut ulkoa, jotta tietäisi minne kääntää kelkan nokan seuraavan kurvin tullessa ajankohtaiseksi. Tosin aina ulkoa muistaminenkaan ei auta jos edessä olevat kilpailijat pöllyttävät lunta pelaajan naamalle niin paljon, että pelaaminen voi muuttua hetkellisesti sokossa ajamiseksi ja aiheuttaa turhia törmäämisiä esteisiin ja näin vaikeuttaa kisaamista hieman epäreilulla tavalla, joka on aika ikävä piirre.
Graafisesti peli on lähes identtisen näköinen sisaruksiinsa SSX Tricky peleihin nähden ja se ei olekaan mikään huono asia, sillä Sled Storm 2 on ihan näyttävän näköinen peli kaikkine hienoine valaistuksineen, auringonheijastuksineen ja lumipöllyineen. Peliin on myös saatu sisällytettyä erittäin hyvä vauhdin tunne ja erityisesti turboa käytettäessä vauhti kiihtyy todella paljon jota kuvastamaan on keksitty sisällyttää erillinen, todella hieno visuaalinen efekti joka siis kertoo pelaajalle, että “hei nyt me käytetään turboa”.
Äänipuolelta löytyy hyvää teknovivahteista musiikkia, joka kyllä sopii peliin ja sen radoille erinomaisesti, mutta suhteellisen lyhyet ja kaikenlisäksi itseään toistavat musiikkiraidat alkavat ärsyttää jo sen kolmen kierroksen aikana. Pelatessa tuli huomattua, että siinä missä radat tuli opittua ulkoa, tuli myös kunkin radan musiikit opittua ulkoa. Musiikkeihin tosin pätee sama kuin muuhunkin peliin, eli kyllä niitä musiikkeja kuuntelee taas kun on pitänyt jonkin verran taukoa pelistä. Pelin aikana kelkkojen moottoreista kuuluvan äänen lisäksi taustalla kuuluu silloin tällöin erinäisiä eri radoille ominaisia ääniä, kuten esimerkiksi sirkusradassa kuuluu tietyssä paikassa pieni pätkä “tivolimusiikkia” ja niin edelleen ja ne sopivat ihan kivasti taustalle.
Pelistä löytyy myös selostajatkin, jotka olivat omasta mielestäni ainoastaan ärsyttäviä ja enimmäkseen onnistuivatkin vain pilaamaan keskittymisen kisaamiseen. Selostajia pelissä on kaksi, joista toinen on se varsinainen selostaja joka välillä höpöttää pelaajan sijoituksista tai siitä kenen kanssa pelaaja kullakin hetkellä kamppailee. Toinen ääntelijä on suorastaan idiottimaisen kuulloinen ja yhtä typeriä sammakoita suustaan päästelevä kommentaattori, joka nyt sitten ilmeisesti on olevinaan kovin hauskakin. Simppelisti sanottuna peliä olisi ollut jonkin verran kivempi pelata jos nämä kaksi henkilöä oltaisiin suosiolla voitu jättää pelistä kokonaan pois. Pelaajan ohjastettavana kulloinkin olevilta pelihahmoiltakin tulee aina kuultua kommenttia kisojen aikana, mutta onneksi nämä äänet eivät käykään ärsyttämään niin kuin juuri edellämainitsemani selostajat tuppaavat tekemään.
