Somerville on Jumpship -nimisen indiestudion debyyttipeli. Perustajiin kuuluu tuottajan roolissa Playdeadin riveissä häärinyt Dino Patti. Playdead taasen tunnetaan peleistään Limbo ja Inside. Yhtäläisyydet Playdeadin peleihin Somervillen osalta onkin helppo nähdä, mutta ennen kaikkea sanoisin, että peli vaikuttaa hyvin vahvasti vanhalta peliklassikolta, Another World.
Olen saattanut Limboakin sellaiseksi joskus sanoa, mutta Somervillen osalta tunne on vieläkin vahvempi, koska Somerville ja Another World ovat molemmat scifiteemaisia, mutta myös visuaalisessa suunnittelussa on mielestäni yhtäläisyyksiä värimaailman sekä hieman palikkamaisen grafiikan osalta. Another Worldissä grafiikka oli rakennettu vektorigrafiikalla, Somerville ei sitä ole, mutta silti väittäisin, että tietynlaiset palikkamaiset, kulmikkaan minimalistiset muodot ovat sitä samaa maata.
Samaa maata Somerville on myös yleisen suunnittelunsa osalta. Alun liikkeelle sysäyksen jälkeen peli tarjoilee varsin minimalistista lähestymistapaa, jossa pelaajan annetaan rauhassa tutkia vierasta maailmaa. Another Worldissa pelaajan ohjastama hahmo siepattiin toiselle planeetalle, mutta Somervillessä tavallinen perheenisä joutuu elämänsä seikkailuun, kun avaruuden muukalaiset ilmaantuvat rakkaan Maa-planeettamme taivaalle kuin The Arrival -elokuvassa konsanaan.
Yksi asia johtaa toiseen ja lopulta isukki herää tuhoutuneen talonsa kellarista ja vaimo ja lapsikin ovat kadonneet. Kaupan päälle saadaan heti alkuun vielä erikoisempi kykykin, jonka avulla valoa voidaan käyttää avaruudesta tulleiden obeliskien näköisten osapalikoiden sulattamiseen. Myöhemmässä vaiheessa peliä saadaan kyky myös jähmettää niitä magman tapaiseksi kovaksi alustaksi. Yhdessä perheen koiran kanssa isukki lähtee vaeltamaan autotallista hyökkäyksen alle joutuneessa maailmassa, etsiessään perhettään mitä kummallisemmista paikoista.
Kestoltaan peli on neljäntoista luvun ja kutakuinkin neljän tunnin mittainen puzzlepeli. Hintaa on kuitenkin päälle parikymmentä euroa. Teennäistä kestoa pelille tulee myös siitä, että pelissä on paljon kohtauksia – oikeastaan lähes kaikki – joissa pelaaja pakotetaan kävelemään maisemien halki, koska mies juoksee vain silloin kun peli erikseen antaa siihen luvan. Käytännössä voisi sanoa, että Somerville on eräänlainen pääosan ajasta sivulta kuvattu 3rd person kävelysimulaattori puzzleilla. Voisin kuvitella kokonaiskestosta putoavan helposti lähemmäs tunnin, mikäli pelaaja saisi juoksennella vapaasti.
Toki tällä tavoin kulkua hidastamalla saadaan imeä enemmän sisään sitä loistavaa tunnelmaa, jota pelin visuaalinen suunnittelu sekä ajoittain painostavan oloinen ambienssiraita taustakolahduksineen ja vieraankuuloisine äänineen tarjoilee. Itse isukki on pelissä Another Worldin hahmon tapaan hiljaista sorttia.
Somerville ei ole toimintapeli, vaan todellakin pelissä liikuskellaan maisemissa ja sitten ratkotaan puzzle tai kaksi, kun eteneminen tyssää. Suurin osa on käytännössä alieneiden materiaalin sulattamista nestemäiseen muotoon tai vaihtoehtoisesti kovettamista kävelyalustaksi tai kiipeilemiseen. Sulattamiseen sopivat kaikenlaiset valolähteet katulampuista auton valoihin. Joskus valoja saadaan raahata mukana taskulampun tapaisesti ja joskus ne ovat kiinteitä objekteja, joiden käyttö vaatii vaikkapa virtakytkimen painamista tai generaattorin käynnistämistä. Joskus tulee vastaan tilanteita, joissa toimii käytännössä ainostaan yritys-erehdys -pelitapa.
Tapahtuu jotain ja yhtäkkiä onkin kiire reagoida tai edetä turvaan. Tai sitten tikkaiden yläpäähän ilmestyy vihollinen – kuolema jos korjaa, pitää kokeilla uudelleen checkpointista, joka on aina onneksi lähellä. Mutta Another Worldin kaltaista kuolemista tulee usein ensiyrittämällä toiminnallisempina hetkinä lähes aina ensimmäisellä kerralla.
Pelin visuaalinen anti on minimalistista, mutta niin on myös tapahtumatkin tarinan varrella. Mitään ei selitetä eikä pelaajaa pidellä kädestä, vaikka eteneminen suhteellisen lineaarista onkin. Paikoitellen hieman pimeät maisemat kuitenkin aiheuttavat sekaannusta siitä mitä pitäisi tehdä tai minne kävellä, kun ei heti tullutkaan erottaneeksi sitä pientä miehen mentävää polkua. Ainoa puzzle, jossa jumiin jäin (ja jäi moni muukin) oli alkupuolen kaivopuzzle, jossa piti nostaa sanko ylös pohjalta ja kastaa se alieneiden nestemäiseen aineeseen.
Kontrollien osalta ohjaaminen on helppoa eikä nappuloitakaan tarvita kuin muutamia ohjaussuunnan lisäksi, mutta näppäimistökontrolleja en menisi kehumaan. Hiiri+näppäimistö -kombo ei tuntunut itsellä toimivan oikeastaan lainkaan ja pelkillä nuolilla ohjaaminen space-näppäimen kera oli kankeaa ja tylsää. Ehdottomasti sanoisinkin, että padi on oltava, mikäli haluaa täyden kokemuksen, koska padilla peli on parhaimmillaan.
Loppusanat
Kokonaisuutena Somerville ei ole missään nimessä huono peli, vaan ehkäpä jopa ensimmäinen peli, joka oikeasti mukailee lähes täydellisesti Another Worldin fiilistä pelillisesti kuin audiovisuaalisestikin. Samaan aikaan Somerville on kuitenkin ehkä jopa puzzlejensa osalta liian paljon saman toistoa ajoittain, joka tekee näinkin lyhyestä pelistä silti paikoitellen puuduttavan. Tähän kun yhdistetään hidas kävely, niin ei peliä välttämättä jaksa yhdellä istumalla lävitse pelata, vaikka tarinan mahdollinen eteneminen kiinnostaakin.
