Spartan - Total Warrior arvostelussa
Hiukan keskitasoa parempi muinaiselle Välimerelle sijoittuva verinen sotapeli, jonka ideana on juosta ja hutkia. Hutkiminen ja juokseminen on toteutettu sen verran näppärästi, että peli on toimintapelien ystäville oiva hankinta, joskin ikäraja kannattaa ottaa tosissaan.
Muinaisella Spartalla oli kova maine. Se oli demokraattisen ja rauhanomaisen Ateenan täysi vastakohta, ylpeä sotilasjuntta, jonka asukkaat arvostivat yksinkertaista ja kurinalaista elämää. Spartalaisilla ei ollut aikaa filosofiaan tai kivillä istuskeluun. Mikäli perheeseen syntyi vammaisia, epämuodostuneita tai heikkoja lapsia, ne joko hylättiin kuolemaan tai alistettiin orjiksi. Pojat menivät armeijaan jo 7 -vuotiaina. Armeijassa opittiin kestämään äärimmäistä kipua ankaran kurin alla. 18-20 -vuotiaina kaikki sotilaat joutuivat rankkaan fyysiseen kokeeseen, josta selvinneet nousivat yhteiskunnan yläluokkaan. Sparta sopii sotaisan pelin aiheeksi kuin nyrkki silmään. Aihe on itsessään kiehtova, mikäli muinaishistoria ja myytit kiinnostavat.
Pelin spartalaiset eivät juurikaan muistuta jäyhiä esikuviaan. Pelimaailma tuo pikemminkin mieleen b -luokan hollywoodelokuvan. Paatoksellisen ja hurmoksellisen sodanylistyksen lomassa odottaa koko ajan amerikan lipun nousevan kohti aurinkoa ylityshymnien soidessa ympärillä. Urheat spartalaiset uhmaavat vihollisiaan ja pelastavat avuttomia ihmisiä pulasta pitäen palopuheita väliosuuksien aikana kuin huonoimmissa sotaelokuvissa ikään. Sotaan suhtaudutaan lievästi sanottuna kritiikittömästi ja suorastaan ihannoiden. Pelin ikäraja onkin kohdallaan, sillä luvassa on kosolti verta ja väkivaltaa.
Päähenkilö esitellään pelin alussa yksinkertaisesti spartalaisena. Spartalainen on ylivoimaisesti parempi sotilas kuin muut kreikkalaiset ja pieksee yksinään kokonaisen legioonan kuin Obelix konsanaan. Spartalainen tappaa pihalla ja puutarhassa ja vieläpä ilman taikajuomaa. Joukkuetovereista ei ole paljoakaan hyötyä. Kreikkalaissotilaat lyövät ja liikkuvat laiskasti kuin kaivaten takaisin ouzon äärelle. Päähenkilö saa jumalaiset voimansa henkimaailman puolelta. Jumala puhuu spartalaiselle, joten hän tietää minne mennä ja mitä tehdä. Välillä kumea ja möreä ääni yllyttää entistäkin verisempiin taisteluihin. “Eikö tunnukin hyvältä tappaa?” tai “Haluan nähdä lisää verta.” Jumala sanoo. Mikäli spartalainen ei haluaisi miellyttää kuningastaan Leonidesta, Jumalan sanelema pyhä sota viimeistään oikeuttaa barbaarien ja roomalaisten massalahtaukset.
Pelin äänimaailma on heikko. Väliosuuksien kertojanääni on suorastaan ärsyttävä ja välillä teki mieli vääntää äänenvoimakkuus nollille pelkästään sen vuoksi. Ihmettelyä herättivät myös dialogit. Huonosti näytellyt ja kirjoitetut repliikit aiheuttivat voimakkaita tunteita säälin, ahdistuksen ja häpeän välimaastosta. Taustamusiikit eivät ärsytä, mutta eivät toisaalta sykähdytäkään. Myös pelin grafiikka on melko jälkeenjäänyttä, joskin selkeää. Hahmot ovat melko pökkelön näköisiä eivätkä maisemat häikäise komeudellaan. Animonti on silti suhteellisen sulavaa ja rullaa mukavasti.
Kentät jakautuvat useisiin alaosiin ja jokaisen osuuden selvittämällä peli tallentuu automaattisesti. Automaattitallennus muistaa kuitenkin myös spartalaisen voimapisteet ja elinvoiman. Muutaman kerran koko kenttä piti aloittaa alusta, koska peli tallentui kohdassa, jossa voimapisteet ja elinvoima olivat lähes nollilla ja seuraava vastustaja täysin ylivoimainen. Peli ei myöskään varoittele tallennuspaikoista etukäteen, joten jokaisen taistelun jälkeen kannattaa edetä varoen ja pitää ominaisuuspisteensä mahdollisimman korkealla. Tallennuspisteeseen saavuttuaan spartalainen ei nimittäin voi enää tutkia taaksejääneitä kenttiä.
Taistelupuolella Total Warrior pääsee näyttämään kyntensä. Mätkintään on selvästi panostettu enemmän kuin pelin muihin osa-alueisiin. Pelin idea on suhteellisen suoraviivainen eli tapetaan lähes kaikki vastaantuleva erilaisten taktiikoiden avulla. Ja taktiikoitahan riittää. Erilaiset taistelut seuraavat toisiaan. Vastustajatkin vaihtelevat kentästä toiseen. Välillä ruudulla on vilinää kuin muurahaiskeossa ja toisinaan otetaan mittaa antiikin taruolennoista tai muista voimakkaammista vastustajista. Lisäksi peli antaa tehtäviä taisteluiden tuoksinassa. Välillä suojellaan avuttomia kyläläisiä, laukaistaan katapultteja, vapautetaan vankeja ja johdatetaan heidät paikasta A paikkaan B, etsitään kiertoteitä, räjäytetään siltoja, eliminoidaan tarkka-ampujia jne. Kaikista tehtävistä selviää, jos osaa taktikoida. Pelinkehitystiimi on varmistanut, ettei tylsyys pääse yllättämään pelin aikana. Kentät ovat vaihtelevia ja yhtä lukuunottamatta hyvin suunniteltuja. Pelin huonoimmassa kentässä ohjataan pakenevia vankeja ulos roomalaisesta leiristä. Vapautetut vangit juoksevat päättömästi eteenpäin kuin sopulilauma. Kaiken huipuksi aseettomat vangit käyvät legioonalaisten päälle eivätkä odottele pelastajaansa spartalaista.
Asevalikoima on hauska ja kekseliäs. Vihollisten nujertamiseen on tarjolla mm. Meduusan kilpi, jolla voi jähmettää yhden tai useamman vastustajan hetkellisesti kivipatsaiksi, jotka voi vaaratta murskata tomuksi. Akilleen keihäs sytyttää spartalaisen liekkeihin, jotka vahingoittavat vain ympärillä pyöriviä vastustajia. Nopeilla ja kevyillä Ateenalaisten miekoilla voi lähettää salamoita ympäröivään vihollislaumaan kuin Zeus ikään.
Liikekomboja on monia. Spartalainen kierii pois tieltä, hyppii ja iskee ja syttyessään liekkeihin pyörähtää maassa tukahduttaen tulen. Kilvillä ja miekoilla torjutaan vastustajien iskuja ja nuolia ja omalla jousipyssyllä tiputetaan kaukaisemmat vastustajat tai taktisesti vieressä nököttävä ruutitynnyri. Joskus jousipyssy ei tunnu tähtäävän sinne minne haluaisi, vaan automaattitähtäys hakee ruutitynnyrin sijasta vieressä seisovan vastustajan. Lisäksi kameranliikuttelu on välillä tuskaista. Etenkin kesken kiihkeimmän kahakan kamerakulman vaihtuessa äkillisesti siten, ettei pääjehua näe, pistää veren kiehumaan. Jos kameran tarkentaa tarpeeksi kauas taistelusta, puut, talot tai pilarit saattavat jäädä tonöttämään kameran eteen. On myös omituista, ettei aseita voi vaihtaa spartalaisen juostessa. Myös muita kömmähdyksiä on sattunut. Mikäli sytyttää itsensä liekkeihin Akilleen keihäällä, ei voi ampua nuolia ennenkuin liekit ovat sammuneet. Joihinkin vihollisiin on pakko käyttää ensin keihästä ja sen jälkeen ampua nuolia, joten ihan kaikkea ei ole selvästikään mietitty täysin loppuun saakka.
Löytämällä spartalaiskypäriä ja Archimeden päiväkirjan sivuja saa avattua pelin bonusosia. Kypäristä avautuu minipelejä ja päiväkirjan sivuilla avautuu apuvälineitä niihin. Minipeleissä lahdataan eri kenttiin kuuluvia vihollisia kunnes voimat loppuvat. Apuvälineiksi voi ottaa mm. voima- ja elinvoima-alttareita, tulta tai jousimiehiä. Mikäli pärjää tarpeeksi hyvin, nimensä saa ennätyslistalle.
Kaikenkaikkiaan Spartan -total warrior on hauska ja viihdyttävä toimintapaketti, jossa on monipuolisia kenttiä sekä vihollisia maustettuna hyppysellisellä taistelustrategiaa. Peli jopa koukuttaa, mikä nostaa sen tavallisen keskivertomätkinnän yläpuolelle.
