Star Trek -nimikkeen nykyinen showrunner, Alex Kurtzman päätti, että ST-universumia laajennetaan, joten nyt katsottavissa on Star Trek: Discoveryn ohella muun muassa originaalin TV-sarjan aikakaudessa seikkaileva ja kehuttukin Star Trek: Strange New Worlds. Lisäksi löytyvät animaatiot Lower Decks sekä Nickelodeonin tekemä Prodigy.
Allekirjoittaneelle maksumuurien takaa löytyvä animaatiosarja oli entuudestaan tuntematon, mutta sen verran selvää otin, että katselin Nickelodeonin youtubekanavalta löytyvän ilmaisen avausjakson. Animaatiosarjana tätä kirjoittaessa yhden kauden verran pyörinyt Prodigy vaikuttaa varsin passelilta sinänsä ja toimii siinä missä samankaltaiset Star Wars -aihepiirin animaatiotkin.
Animaatio perustuu ajallisesti viisi vuotta Star Trek: Voyagerin päättymisen jälkeen. Sarjassa kuusipäinen teini-ikäisten alieneiden rämäpääjoukko löytää Tars Lamoran vankilaplaneetalta hylätyn Tähtilaivaston aluksen, USS Protostarin. Tästä hetkestä alkaa porukan kaivosvankilasta pakeneminen sekä seikkailu, jonka aikana alus pitäisi saada uuden miehistönsä kera Voyagerillekin tutulta kaukaiselta delta-vyöhykkeeltä alphalle. Hauskana jippona Voyagerin kapteeni Janeway on saatu sarjaan mukaan nuorekkaan näköisenä sen tekosyyn voimin, että hänen roolinsa on toimia Protostarin kouluttajahologrammina, joka toimii samalla nuoria neuvovana oppi-äitinä ja samalla eräällä tapaa myös ikään kuin yhtenä miehistön jäsenenä, aivan kuten Voyagerin lääkärihologrammi aikoinaan.
Star Trek: Prodigy – Supernova on tämänkertaisessa arvostelussamme nähtävän animaatiosarjan virallinen lisenssipeli. Pelissä seurataan sarjastakin tuttujen hahmojen edesottamuksia. Peliversio ei kerro animaation tarinaa alusta alkaen, vaan toimii ikään kuin erillisenä episodiseikkailuna. Pelin kehittämisestä on vastannut muutaman projektin aiemmin työstänyt espanjalaisporukka Tessera Studios ja julkaisijana toimii lastenpeleillä viime ajat kunnostautunut Outright Games.
Pelin alussa Protostar joutuu tekemään pakkolaskun planeetalle – Gwyndala ja Dal R’El jäävät alukseen, kun epäkuntoinen siirrin ripottelee muun miehistön aurinkokunnan kolmelle eri planeetalle, joista kullakin pelin aikana vieraillaan.
Kaverit pitäisi löytää ja siinä sivussa ratkaista keskiössä olevan kuolevan tähden kohtalo. Pääosassa pelissä ovat Gwyndala ja Dal R’El, kun taas muut miehistön jäsenet toimivat eräänlaisina apulaisina pelin aikana, sitä mukaa kun niitä löydetään ja saadaan palautettua takaisin remmiin.
Peruspuitteiltaan Outrightin uusin lastenpeli on varsin peruskauraa: tarjolla on esikuvaansa noudatteleva ja mukaileva pelituote, johon on mukaan saatu kutakuinkin kaikki animaatiosarjankin ääninäyttelijät, mukaan lukien Voyagerin kapteeni Janeway, eli Kathryn Mulgrew. Ääninäyttelyn taso onkin korkealla myös pelissäkin.
Musiikkiakin löytyy, joka on vieläpä melko hyvää, tosin tuotti allekirjoittaneelle enemmänkin Stargate-fiboja, kuin trekkiä ja musiikki on miksattu vähän liian hiljaiselle, joten äänivalikossa on syytä käydä muuttelemassa asetuksia, mikäli musiikkia haluaa oikeasti kuulla tyhjän äänimaailman sijaan etenkin rauhallisemmissa osioissa.
Peliä voi pelata joko yksin tai samalla ruudulla paikallisesti kaverin kanssa. Visuaalisesti Unreal-moottorilla tuotettu jälki on pitkälti muiden Outrightin pelien näköistä, vaikka esimerkiksi Paw Patrol -pelit sekä Pyjamasankarit-pelikin ovatkin olleet eri studioiden tuotoksia.
Star Trek: Prodigy – Supernovan grafiikka ajaa asiansa ja pyörii sulavasti kuudenkymmenen kuvan sekuntivauhtiakin, mutta eipä peliä miksikään XSX-konsolin visuaaliseksi ilotulitukseksi voisi kehua. Tämä varmasti siksi koska suunnittelussa on menty hitaampien laitteiden ehdoilla. Tasosuunnittelun osaltakaan grafiikka ei ole mitenkään järin mielenkiintoista – ainakin ensimmäisenä koluttava aavikkoplaneetta on melko tylsännäköistä toistoa, siinä missä värikästä alienmaailman grafiikkaa tarjoileva planeetta sekä lumiplaneetta ovat sentään edes hieman mielenkiintoisempia. Kenties näiden kolmen planeetan tasoja olisi voinut vaikka vuorotella, enemmän vaihtelun tarjoamiseksi.
Alun välipätkä on sen sijaan toteutettu hauskan tyylikkäästi 2D-piirroksilla, mutta ikävä kyllä vastaavia ei muita sitten olekaan loppupätkän lisäksi. Suomenkieliset tekstit ja valikot pelistä löytyvät, mutta suomea hahmot eivät ikävä kyllä tällä kertaa puhu. Hintaa pelillä on viitisenkymmentä euroa, joten aivan täyden pelin hintaa ei onneksi pyydetä.
Mekaniikaltaan Star Trek: Prodigy – Supernova tarjoilee simppeliä toimintaa ja puzzlenratkontaa. Tasosuunnittelu on hyvinkin putkimaista ja useimmiten eteneminen on mahdotonta, ellei ensin avaa jotain ovea monimutkaisemman vipusysteemin avulla tai kukista vastaan tulevia, päälle käyviä vihollisia.
Kontrollit ovat simppelit oppia niin kiipeilemisen kuin ammuskelunkin osalta: X-nappulalla heilutellaan lähitaisteluasetta ja oikealla liipaisimella ammutaan maaliinsa lukittuvalla, ajan mittaan ylikuumenevalla vaiheisella. A-nappula toimittaa kiipeilyn ja dashaamisen virkaa.
Taistelun ja laatikoiden kanniskelun lomassa rikotaan valuuttana toimivia ja kerättäviä kristalleja niitä hakkaamalla. Kristalleilla voidaan Protostarin sillalla päivitellä tiimin käyttämiä vaiheisia sekä lähitaistelukeppejä paremmiksi, vaikka perustason aseillakin pärjää onneksi ihan kivasti nuorempia pelaajia ajatellen.
Puzzlejen ratkomiseksi kanniskellaan ovia avaavia energialaatikoita painolaatalta toiselle, jotta saadaan isoista generaattoreista sopivasti letkuihin virtaa ja ovet auki. Yhteistyö pelissä hahmojen välillä on kaiken A ja O.
Joskus toisen hahmon on pidettävä vivusta kiinni, jotta jokin ovi pysyisi auki, että toinen hahmo voisi pujahtaa siitä läpi virtalaatikko sylissään. Pelaaja ohjailee hahmoja vuorotellen yksin pelatessaan, jolloin toinen juoksee perässä tekoälyn ohjaamana, mutta aina kun molempia hahmoja tarvitaan, on pelaajan tehtävä kaikki itse, koska tekoäly ei osaa tehdä mitään. Kaksinpelinä puzzlet kuin taisteleminenkin on paljon mukavampaa – etenkin siksi, koska peli toistaa niin paljon itseään.
Jo muutamien ensimmäisten tasojen jälkeen (kaikkiaan tasoja on kaksitoista) käy selväksi, että pelin alussa esiteltävä uuvuttavaksi ja puuduttavaksi muuttuva kaava tulee pysymään lopputeksteihin asti. Noin kahdeksantuntisen kampanjan aikana kun toistetaan samaa uudelleen ja uudelleen: ammutaan skorpioinin näköisiä watcher-robotteja lukitulla areenalla, sen jälkeen kanniskellaan omassa rauhassa laatikoita ja ratkotaan virtapuzzlet, kunnes taas ammuskellaan skorpioneja ja kanniskellaan laatikoita, kunnes tulee pelin moottorilla tehty välipätkä ja sitten taas: skorpionit ja laatikot.
On totta kai selvää, että simppelinä on peli syytä pitääkin, kun ikäsuositus on vain seitsemän, mutta kyllä nuoremmatkin pelaajat kyllästyvät saman toistamiseen, etenkin kun se ei ole mitään järin mielenkiintoista ylipäätäänkään. Lineaarisista tasoista löytyy myös sieltä täältä erilaista kerättävää, kuten paikallisia ötököitä, aarrearkkuja tai kasveja noukittavaksi Protostarin tiloihin. Jokaisen tason jälkeen sitten nähdään yhteenveto kaikesta mitä tuli tehtyä ja kerättyä.
Loppusanat
ST: Prodigy – Supernova on ihan pelattava lasten ja nuortenpeli, joka on Prodigy -animaation virallisen lisenssipeli, jonka grafiikka ajaa asiansa ja etenkin ääninäyttely on hyvää. Kaksinpeli pelastaa paljon, siinä missä pelimekaniikan rankka itseään toistavuus syö pelaamisen mielenkiintoa.
