Star Trek - The Videogame arvostelussa

Nimi Star Trek ei varmastikaan useimmille esittelyjä kaipaa, oli ikä sitten lähemmäs viittäkymmentä tai viidettätoista, sillä jokaisena vuosikymmenenä aina 60-luvulta alkaen, on Star Trek elänyt jossain muodossa. Sarjaa on alettu uudistamaan palaamalla kapteeni Kirkin ja hänen kumppaniensa, kuten herra Spockin varhais-aikuisuuteen ja ylipäätään tapahtumiin ennen alkuperäisen sarjan tapahtumia. Uusista elokuvista yksi on jo tullut ulos vuonna 2009 ja tätä kirjoitettaessa uudempi jo kolkuttelee ovella.

Ennen kuin uusi Star Trek: Into Darkness -elokuva ilmestyy teattereihin, on Paramount Pictures & Namco Bandai Games päättänyt tuoda markkinoille pelin, Star Trek – The Videogame liittyen kyseiseen tavaramerkkiin. Kehittäjäksi tähän pestattiin Digital Extremes, mutta saiko kyseinen pelitalo tehtyä myös “extreme-jälkeä”?
Tarina alkaa kun Kirk ja Spock ovat hyvin vaikeassa tilanteessa vihollisten saartamana. Tulitus on armotonta ja kumppanit päätyvät tainnutetuiksi. Pian pelaaja näkee heidän virkoavan ja he ovatkin tukkanuottasilla keskenään, nyrkit vastakkain. Tähän asetelmaan palataan pelin myöhemmässä vaiheessa, mutta ensin kolutaan läpi tapahtumat, jotka johtivat tuohon kyseiseen tilanteeseen. Kirk ja Spock pelailevat kaikessa rauhassa galaktista shakkia, kunnes Enterprise saa hätäkutsun läheiseltä avaruusasemalta. Tästä alkaa seikkailu, joka vie kaverukset jälleen kerran suureen seikkailuun pelastamaan maailmaa.

Vastassa on uusi tuntematon vihamielinen liskorotu, Gorn. He havittelevat vulkaanien kehittämää laitetta, jonka tarkoitus on pelastaa New Vulcan -planeetta. Liskomiehet ovat jostain saaneet tiedon tästä vehkeestä ja havittelevat sitä itselleen, jotta he voisivat hallita maailmankaikkeutta.

Nämä gornit ovat liskomaisia dinosauruksia, joilla on ilmeisesti pitkälle kehittynyt älykkyys. Ainakin näennäisesti, sillä itse pelin tekoäly on aika surkeaa tasoa. Liskot osaavat kyllä olla piilossa ja ampua vihollista, mutta ajoittain ne päättävät vaihtaa paikkaa ja jostain kumman syystä päättävät tulla viereisen laatikon taakse ?jemmaan?.
Oma taistelukumppanikaan ei älyllään häikäise. Valitsipa sitten Kirkin tai Spokin pelattavakseen, on AI-toveri aikamoinen toope. Silloin tällöin osaa kyllä tulittaa vihollista kohti, mutta välillä apuria joutuu mennä auttamaan takaisin jaloilleen.

Hyvin usein keinoälykaveri viettää aikaa huoneen kulmaan tuijotellessa, pää lattian sisältöä tiiraillessa tai ihan vain katon läpi leijaillessa. Välillä juuri näiden bugien takia ei pelissä pääse etenemään ja pelaaja joutuu palaamaan aikaisempaan tallennuspisteeseen. Pelkästään oma keinokaveri ei bugita vaan näitä vikoja on ripoteltu läpi pelin. Liskot ampuvat lattian lävitse ja mikäli vahingossa sattuu ottamaan energiapalikan käteen, ei sitä voikaan pudottaa takaisin maahan, vaan taas kerran joutuu palaamaan aikaisempaan tallennukseen. Ärräpäät ja huokaukset ovat usein huulilla.

Pelihahmon liikkeet toimivat kohtalaisesti. Parantamista kuitenkin olisi tälläkin saralla ollut. Pelin edetessä opetetaan perusliikkeet, mutta yllätyksiäkin tulee pidemmälle edetessä. Objektien taakse pystyy näppärästi mennä piiloon (Gears Of War -tyyliin) ja suojasta voi hiirtä osoittamalla ja ctrl-nappulaa pohjaan painamalla vaihtaa parempaan paikkaan. Usein tämä kuitenkin on täysin turhaa ja jää vähemmälle käytölle. Piilosta poistuminen myös tuottaa tuskaa, kun herra Spock päättääkin vetäistä etukuperkeikan sen sijaan, että ilman suurempaa haloota poistuisi jemmasta.

Star Trek – The Videogame yrittää sekoittaa useampaa eri pelityyliä yhteen nippuun. On hiippailua, räiskintää, roolipeliä ja tasoloikkaa. Harmi vain, että jokainen osa-alue on hyvin buginen tai yksinkertaisesti rikki. Hiippaileminen on usein hyvin hankalaa hieman köykäisen liikkumisen vuoksi ja loppujen lopuksi tuntuu aina tulevan vihollinen vastaan, joka huomaa pelaajan hahmon. Tämä johtaa siihen, että lisäpisteet jää saamatta.

Liskoja ja muita vihollisia lahtaamalla kerätään pisteitä, joita voi käyttää varusteiden parantamiseen. Suurin osa näistä parannuksista on turhia ja jää käyttämättä. Pari elintärkeää parannusta riittää ja tämäkin johtaa vain siihen, että pelin loppupuolisko vedetään lähes kokonaan yhtä asetta käyttämällä.

Aseita on muutama erilainen ja jokaisella on kaksi eri ominaisuutta. Tähtilaivastolla on perinteinen TV-sarjastakin tuttu vaiheisase tainnutuksella sekä kivääri. Gornien arsenaali tuntuu aluksi eksoottisuutensa vuoksi ehkä hieman paremmalta, mutta usein liskovehkeet jää maahan.

Vaiheisase on monipuolisin ja käyttökelpoisin kaikista aseista. Tällä ei pelkästään voi ampua sarjatulta vaan sillä voi myös tainnuttaa ja kolkata vihollisen. On myös mahdollista hakkeroida dinosaurusten robotteja pari kappaletta, jotka tämän jälkeen ovat erittäin käyttökelpoista tulivoimaa, ehkä jopa enemmän kuin tekoälyn ohjaama taistelukumppani.

Hakkerointia harrastetaan muutenkin kuin pelkästään lenteleviin robotteihin. Jotkin ovet ovat lukossa tai konsolit ovat lukittuja. Tällöin hakkerointi on pakollista. Murtautumien ei ole mitään erityisen hankalaa, varsinkaan jos on vanhan kunnon matopelin ystävä, sillä hyvin usein hakkerointi on pelkkää viivan viemistä päämäärään. Enemmällä vaihtelulla tästäkin ominaisuudesta olisi saanut mielenkiintoisemman.

Moninpeli ei millään tunnu toimivan niin kuin sen pitäisi. Kun aloittaa oman yksinpelikampanjan, voi sen asettaa joko yksityiseksi, yleiseksi tai offline-tilaan. Oman online-pelin luominen onnistuu, mutta ketään ei tunnu löytyvän seuraksi. Toisen peliin voi tässä tapauksessa liittyä, mutta tämäkään ei toimi ilman ongelmia. Tulee hyvin tutuksi nähdä ruudulla ilmoitus, joka kertoo ettei voi liittyä peliin ennen kuin kaveri on edennyt tallennuspisteelle. Co-op ominaisuus jää siis aika turhaksi, ellei satu olemaan kaveria, jolla on myös Star Trek.
Ääninäyttely taitaa olla lähes ainoa asia, mikä ei Star Trekissä häiritse. Hyvin kirjoitettu Kirkin ja Spockin läpänheitto saa ajoittain jopa hymähtelemään ja peli-into tulee hetkellisesti takaisin. Grafiikka toimii myös, vaikka mitään mullistavaa ei nähdäkään. Hahmot ovat selkeästi tunnistettavissa uusista elokuvista ja avaruusalukset ovat ?söpöjä?. Nämä eivät kuitenkaan yksin pysty millään pitämään pakettia kasassa.

Paremmalla suunnittelulla Star Trek – The Videogame olisi voinut olla paljon enemmän. Hyvä ääninäyttely ja mukiinmenevä grafiikka eivät lohduta lukuisten häiritsevien bugien, suhteellisen lyhyeksi jäävän pelinautinnon tai pelattavuuden nautinnollisuuden puuttuessa, puhumattakaan suitsutetun co-op pelimuodon toimivuudesta. Jälleen keskinkertainen lisenssitekele, joka ei sarjan arvoa nosta. Harmi.