Star Wars Battlefront II arvostelussa

Star Wars Battlefront II on peli, josta haluaisi pitää enemmänkin, mutta se on mahdotonta. Dice, pelin kehittäjä, teki erittäin hienoa jälkeä kaikella osa-alueella, mutta Electronic Arts otti järjettömän kovan riskin laittamalla osakeyhtiönsä sijoittajien salkut etusijalle.

Kampanja:

Kaikki on tehty paremmin kuin ensimmäisessä Battlefront -pelissä. Ensimmäinen peli keskittyi vain ja ainoastaan moninpeliin, mutta nyt tarjolla on myös uutta Tähtien Sota-seikkailua yksinpelin muodossa. Tarina seuraa Imperiumin Inferno-ryhmän komentajan, Iden Version, muutosta lojaalista sotilaasta vastarinnan kannattajaksi. Idenin ajatukset järkkyvät, kun hänen amiraali-isänsä käskee toteuttamaan keisarin viimeisen käskyn. Ensin taisteltuaan kapinallisia vastaan, joutuu hän nyt hakemaan suojaa tältä vanhalta viholliselta. Hieman yllättäen tutut ikoniset Tähtien Sota -sankarit alkavat kaveraamaan Idenin kanssa ja pian jo lennetään X-Wingillä tuhoamassa Imperiumin sateliitteja ja TIE-hävittäjiä. Matkan varrella päästään leikkimään Luke Skywalkerin valomiekalla ja pyörähdetään prinsessa Leian pöksyissä. Han Solon huumoria kuullaan myös ja hän on päässyt kasvattamaan pienen parran, Kuolon Tähden tuhouduttua.

Elokuvia ajatellen, peli sijoittuu johonkin Jedin Paluun ja The Force Awakensin väliin. On tietenkin mukavaa kokea Tähtien Sotaa omien suosikkihahmojen kautta, mutta tämä johtaa siihen, että itse Iden Version tarina jää keskenkasvuiseksi. Ideniin haluaisi kiintyä enemmän, mutta hänelle ei ole tarpeeksi aikaa tässä muutaman tunnin mittaisessa yksinpelissä. Versio olisi kaivannut enemmän syvyyttä. Tärkein asia on kuitenkin se, että pelaaminen on hauskaa ja stormtroopereiden lahtaaminen tuo tyydytetyn olon. Kampanjan taistelut ovat kaikin puolin toteutettu mallikkaasti ja alueet ovat nättiä katseltavaa. Vaikka tarina kestääkin vain noin neljä tuntia niin mukaan on saatu hieman toisistaan poikkeavia tehtäviä. Avaruudessa lentämistä, robotilla leijailua ilmastointikanavissa ja AT-AT:lla ammuskelua. Hiipimistäkin voi kevyesti harrastella. Kyllästymään ei yksinkertaisesti vain kerkeä.

Battlefront II:n tarinaa jatkamaan on julkaistu ilmainen lisäosa nimeltään Resurrection. Tämä lisuke hyppää ajassa eteenpäin noin 30 vuotta, Last Jedi -elokuvan meininkeihin. Iden on jo mummoiässä ja jälkikasvuakin on kertynyt. Tämä kostoteeman ympäröimä lisäri ei uudista yksinpeliä millään tavalla ja tehtävät on sitä samaa tuttua räiskimistä ja avaruudessa lentelyä, ilman mitään syväluotaavaa hahmon ajatuksien purkamista. Tämä on harmi, puitteet hyvälle juonelle olisi olleet mahtavat ja tämä olisi antanut enemmän arvoa yksinpelille kokonaisuutena. Nyt tällaisenaan tämä koko paketti tuntuu olevan vain lisukkeena tuolle moninpelille, joka on se Battlefrontin kantava voima.

Moninpeli:

Battlefront II:n moninpeli on saanut kovaa kritiikkiä jo ennen pelin julkaisua, eikä syyttä. Yksi suurimmista kränää aiheuttavista asioista on se, että kaikkien rakastamat sankarit, kuten Luke, Darth Vader ja Leia, ovat lukittuina. Tämä ei sinänsä olisi suuri ongelma, jos avaaminen ei kestäisi montaa pelituntia. Näin ei kuitenkaan ole, suurelta osin johtuen Battlefrontin pelirahalla pelleilystä. Pelissä käytetään kolmea eri valuuttaa, joista se keskimmäinen, kristallit, on lähes hyödytön. Tämä johtuu Electron Artsin omasta kämmäilystä maksullisten arkkujen suhteen. Näitä kristalleja kun pystyi ostamaan Playstation Storen kautta, mutta ei enää, koska EA on joutunut laittamaan kolikot jäihin. Tämä taas johtuu uhkapelisyytöksistä.

Koko moninpeli on kehitetty pyörimään pelivaluutalla ostettujen laatikoiden ympärillä. Laatikoista saa tähtikortteja, joilla pelin sankareita ja hahmoluokkia pystyy parantelemaan. Kun pelaaja tapetaan, hän näkee tappajan omistamat tähtikortit, joita hän sillä hetkellä käyttää. Kaikki tämä tähtikorttien kanssa pelleily laatikoineen saavat pelaajan euforian valtaan. Päivittäin on mahdollista aukaista yksi tähtikorttilaatikko ja on mahdollista ihailla aukaistuja kortteja. Tai sitten ei, jos laatikosta tupsahtaa kortti jonka jo omistaa. Tästä tuplastakortista ei edes saa kuin 200 pelivaluuttaa ja se ei riitä yhtään mihinkään. Uusia kortteja voi kyllä myös tehdä, mutta tähän operaatioon käytetään pelin toista valuuttaa. Tuplakortista pitäisi mieluummin tulla jotain pelaajalle oikeasti hyödyllistä, kuten tätä toista valuuttaa, edes puolet uuden kortin vaatimasta määrästä.

Uuden kortin tekeminen maksaa 40 ”osaa”, joka on tämä toinen valuutta. Osat ovat ainoastaan tarkoitettu käytettäväksi näihin tähtikortteihin ja niiden parantamiseen. Näitä ylijäämäosia saa vain laatikoita avaamalla kun taas pelatuista moninpeleistä saadaan yleispätevää pelivaluuttaa. Parhaimmillaan valuuttaa voi tulla jopa 1500 ja pahimmillaan juuri tuon tuplakortin verran, eli 200 valuuttaa. Sankarin aukaiseminen maksaa pahimmillaan noin 18 tuhatta valuuttaa. Samalla nämä tähtilaatikot käyttävät samaa valuuttaa ja paras näistä lodjuista maksaa noin 4500 valuuttaa. Tämä on pelaajalle hankala yhtälö, kun ei tiedä kannattaako säästää sankaria varten kolikoita vai ostaako tähtilaatikon. Silläkin uhalla, että sieltä tupsahtelee tuplakortteja, tehden näin tähtilaatikon ostamisen mahdollisesti turhaksi ja rahat meni hukkaan. Tuplakortteja myös tulee usein. Kymmenestä laatikosta noin kolmessa oli arvostelijalla tuplaa. Rankalla prosentilla siis mennään! Koko systeemi tuntuu täysin järjettömältä ja pelaajaa aliarvioivalta. Kaikesta valuutoilla pelleilystä näkee sen, että mitä tällä systeemillä on haettu. Rahaa EA:n tilille.

Korttien ja valuuttojen kanssa sekoilusta voi kuitenkin päästä yli, mikäli pystyy olla miettimättä suljettuina olevia sankareita pelin aikana, eikä välitä ylivoimaisista vastustajista. Meno taisteluissa on joka tapauksessa yhtä mallikasta kuin ennenkin. Pelikentälle mahtuu parhaimmillaan 40 taistelijaa ja lagia ei juurikaan ole. Pelimuotoja on muutama erilainen ja aivan kuten ennenkin, myös lennokkitaisteluita voidaan pelata. Suuren hyökkäyksen tuntua tarjoaa Galactic Assault, jossa ollaan vuorotellen puolustajan ja hyökkääjän asemassa. Vapaampaa räiskimistä tarjoaa Blast -pelimuoto. Heroes vs Villains -peleissä taistellaan pelkästään sankareilla ja tässä pelimuodossa tulee taas esiin rankasti ne lukittuina olevat sankarit.

Pelin alussa pelaaja valitsee oman hahmon neljästä eri luokasta. Näitä ovat perus-sotilas, raskas-aseinen sotilas, komentaja ja tiedustelija. Suurimmaksi osaksi nämä perushahmot ovat hyvin balanssissa, lukuunottamatta tiedustelijaa. Tämä hahmoluokka on varsinainen rääpäle muihin verrattuna. Pitkänmatkan aseen luulisi olevan suhteellisen tehokas, mutta osumia täytyy saada lähes saman verran kuin perinteisellä rynnäkkölaserilla. Tämä aiheuttaa ongelmia uuden aseen saamisessa, sillä tapot ratkaisevat asepuussa etenemisen. Buffia odotellessa.

Pelin aikana pelaaja saa taistelupisteitä, joita käytetään erikoisjoukkoihin. Nämä erikoisjoukot koostuvat normaalia kovemmista sotilaista, maassa tai ilmassa toimivista koneista tai sankareista. Vain yksi Luke Skywalker tai Darth Vader voi olla pelissä kerrallaan. Erikoisjoukot ovat vastapuolen kanssa hyvin balanssissa. Molemmilla on mahdollisuus valita samantasoiset sankarit ja lennokit. Mukava myös muuten huomata, että lennokeilla on omat vahvuudet ja heikkoudet ja näiden kesken on tosiaan näkyviä ja tuntuvia eroja. Lentäminenkin on vaivatonta, kunhan vain huomaa vaihtaa pelin valikosta horisontin mukaisesti tasautuvan lennokin pois päältä. Hieman käsittämätöntä laittaa tämä valinta oletusasetukseksi, varsinkin kun avaruudessa lennettäessä ei ole ylös ja alas asetelmaa.

Perinteisen moninpelin lisäksi Battlefront II:sta löytyy oldschool-pelimuoto, eli arcade. Tämä mahdollistaa pelaamisen tekoälyä vastaan tai jaetun ruudun pelaamisen kaverin kanssa. Kannustimena arcadepeleille on pelin läpäisystä tippuva pelivaluutta.

Loppulausuma:

Ehkä pienellä varauksella voi julistaa Battlefront II olevan parempi paketti kuin ensimmäinen versio, mutta tähtilaatikot ja kortit pilaavat hyvin paljon. Ilman pelaajien antamaa vastarintaa mitään parannuksia peliin ei olisi tullut, mutta EA pakotettiin himmaamaan. Battlefront on saanut myös valtioita varpailleen tällä laatikkopelleilyllään, mutta kuten arvostelun alussa tuli todettua, on Dice tehnyt hienoa jälkeä. Bugeja on lipsahtanut koodiin, esimerkkinä tästä moninpelissä raskasaseistetun sotilaan juoksu, mutta kokonaisuus tuntuu toimivalta ja pelaaminen on hauskaa.

Moninpelikarttoja ja pelimuotoja on sen verran tarpeeksi, ettei niihin heti kyllästy. Frostbite on kaunis pelimoottori ja tämä pätee myös tekoälyssä. Ääninäyttely on mallikasta ja musat tarjoaa on Star Wars -elokuvien mestarin käsialaa. Härdelli Battlefrontin ympärillä on ollut ikävä osoitus siitä, mihin suuntaan peliala on mennyt. Positiivista oli kuitenkin nähdä se, että valta on lopulta maksavilla asiakkailla. Nyt annettu arvosana heijastaa pelin tämänhetkistä tilannetta.