Knights Of The Old Republic II: The Sith Lords on jatkoa yhdelle vuoden 2003 parhaista peleistä. Kuten monet varmasti tietävätkin, sijoittui alkuperäinen Knights Of The Old Republic ajallisesti noin 4000 vuotta ennen Episodi I:n tapahtumia. The Sith Lords jatkaa alkuperäisen pelin jalanjäljissä ja ajallisesti Kotor II tapahtuu viisi vuotta alkuperäisen pelin jälkeen. Jedit on tuhottu lähes olemattomiin Jedien sisällissodan aikana ja pelaajan ohjastama kaveri on yksi niistä harvoista elossa olevista Jedi-ritareista, joka Jedineuvoston toimesta ajettiin maanpakoon ja jonka perässä ovat Sithit…
Kotor II on ensi minuuteilta lähtien varsin tuttu kokemus alkuperäistä peliä pelanneelle ja oikeastaan kaikki alkuperäisestä pelistä löytynyt löytyy myös tästä, joskin muutamia uusia ominaisuuksia on lisäilty. Tähän kuuluu esimerkiksi mahdollisuus hajottaa mukana kantamiaan esineitä paloiksi ja saada niistä kemikaaleja uusien, haluamansa tyyppisten esineiden valmistusta varten.
Alkuperäisen pelin tapaan pelin varsinaiseen pääjuoneen kuuluu pelaajan menneisyyden selvittely samalla edeten paikasta toiseen. Peli lähtee liikkeille kaivoksena toimivalta Peragus-asteroidilta ja vie pelaajan muun muassa Citadel Station avaruusasemalle, Dantooine -planeetalle ja niin edespäin. Pelikokemuksena Kotor II on tarpeeksi pitkä(n. 40 tuntia)ja edeltäjänsä tavoin tunteja helposti kuluttava varsin addiktiivinen pelikokemus, vaikka juoni ei ehkä aivan samalla tasolla edeltäjänsä kanssa liikukaan. Matkan varrella kohdataan tietysti uusia tuttavuuksia, jotka liittyvät pelaajan seurueeseen ja joiden menneisyyttä ja taustoja pelin aikana niin ikään kaivellaan hieman tarkemmin. Tämän pitkähkön seikkailun aikana tutuiksi tulevat muun muassa Han Solo tyyppinen salakuljettaja Atton, palkkionmetsästäjä Mira, mekaanikkona kunnostautunut Bao Dur ja vanha naispuolinen Jedi nimeltä Kreia. Pelaajan seurueeseen voi kaiken kaikkiaan liittyä maksimissaan kymmenen jäsentä, joista kaksi voi kerrallaan olla pelaajan mukana, kun loput istuvat “muualla” odottamassa.
Pääjuonen eteenpäin viemisen lomassa pelaajalle tulee jokaisessa pelin tapahtumapaikoista vastaan useita erilaisia alitehtäviä, joita otetaan yleensä vastaan lukuisten muiden eri hahmojen kanssa keskustelemalla. Tapa suorittaa tehtäviä määrittää myös sen miten pelaaja suhtautuu pimeään/valoisaan puoleen. Kiltillä ja auttavaisella asenteella pysyy näin halutessaan valoisalla puolella, kun taas vihamielinen ja väkivaltainen käyttäytyminen muita kohtaan vetää veren pimeälle puolelle. Yksi pelin uutuuksista on se, että pelaajan toiminta vaikuttaa nyt myös mukana seurueen mukana kulkevien jäsenien suhtautumiseen pimeään/valoisaan puoleen.
Tehtäviä onnistuneesti suorittamalla parhaaksi näkemällään tavalla pelaajaa ja tämän seuruetta “palkitaan” useilla erilaisilla esineillä sekä uusilla taitopisteillä. Kun taitopisteitä on kertynyt tarpeeksi paljon, tarjoutuu mahdollisuus korottaa hahmojen tasoa normaaliin tapaan erilaisia taitoalueita parantelemalla. Osa taidoista vaikuttavat hahmojen kykyyn pärjätä taistelussa, sillä tutkimisen ja keskustelemisen lisäksi peli sisältää paljon taistelemista, joka toimii normaalisti vuoropohjaiseen tyyliin. Yleinen taistelumekaniikka sekä erilaisten taisteluliikkeiden ja voimien käyttö taisteluissa on edeltäjänsä tapaan helppoa.
The Sith Lords hyödyntää ykkösosan tapaan alunperin Biowaren kehittämää ja Obsidianin hieman muokkaamaa Odyssey-pelimoottoria. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pienen pieniä muutoksia lukuun ottamatta peli näyttää tismalleen samalta kuin edeltäjänsäkin. Peli ei siksi visuaaliselta ilmeeltään olekaan enää kärkipäätä, sillä ei grafiikka sitä ollut edes ykkösosan ilmestyessäkään. Pelin parasta antia graafisesti on eittämättä pelin taistelukohtauksissa nähtävät hienolla liikeanimaatiolla varustetut miekka -ja valosapelitaistelut. Muutoin peliä vaivaa kauttaaaltaan vaisu yleisilme. Pelin tapahtumapaikat ovat yksityiskohtaisuuksien osalta melko pelkistettyjä ja siellä täällä pyörivät pelihahmotkin ovat vain erilaisiin asusteisiin puettuja toistensa klooneja.
Tämän lisäksi Obsidianilla ei ollut tarpeeksi aikaa julkaisupaineiden takia optimoida ja viimeistellä peliä, mikä pelissä näkyy valtaosan ajasta epätasaisena ruudunpäivityksenä. Välillä peli pyörii siedettävästi, kun taas välillä tehoa enemmän vievissä paikoissa, etenkin taistelukohtauksissa pelin ruudunpäivitys nykii välillä todella paljon. Kaikesta huolimatta pelin graafinen puoli kuitenkin ajaa juuri ja juuri asiansa ja näyttää edeltäjänsä tapaan peliympäristöineen ja hahmoineen tarpeeksi uskottavalta ollakseen jotain Star Warsin maailmasta.
Äänipuolella peli toimii paljon paremmin ja pelaaja saakin nauttia muun muassa hyvin ääninäytellystä dialogista useiden eri hahmojen kanssa. Dialogia ja erilaisia keskusteluvaihtoehtoja pelissä onkin alkuperäisen pelin tapaan runsain mitoin, joskin tuttuun tapaan pelaajan oma sankari ei sanaakaan suustaan pelin aikana päästä. Taustalla soiva musiikki osaa mukautua hyvin eri tilanteisiin luoden eri paikkoihin ja erilaisiin tilanteisiin juuri sopivan tunnelman. Ainoa äänipuolen valittamisaihe liittyy sekin pelin siellä täällä vaelteleviin pelihahmoihin. Sen lisäksi, että ne näyttävät toisiltaan, toistavat ne myös muutamia ja samoja ajatuksiaan, mikä ehkä hieman särkee illuusiota elävästä ja hengittävästä maailmasta.
Yleisesti ottaen pelin kaikki heikoimmat puolet liittyvätkin tekniseen toteutukseen, sillä epätasaisen ruudunpäivityksen lisäksi peli sisältää edelleen ihan tarpeeksi pitkät latausajat. Vaikka yksi yksittäinen latausaika ei kovin pitkä olekaan(n. 25 sekuntia)ei kymmenen tällaista lataushetkeä puolen tunnin pelaamisen sisällä olekaan enään niin hauskaa latausaikojen samalla pätkiessä ikävästi tunnetta yhtenäisestä pelikokemuksesta.
