StarBlood Arena arvostelussa

StarBlood Arena on Sonyn julkaisema ja pienen indiestudio WhiteMoon Dreamsin kehittämä areenatyyppiseen taisteluun keskittyvä scifilentely Playstation VR -laseille.

Starblood Arena on olevinaan laitonta lentoalustaistelua televisiokanaville kuvaava tulevaisuude viihdeohjelma, jota juontavat eräänlainen kultaiseen metallipukuun sonnustautunut, C-3PO:n kaltainen J3-RY sekä erehdyttävästi Jabba The Huttia muistuttava löllerö.

StarBlood Arena onkin pitkälti kieliposkessa työstetty peli ja futuristisissa mainoshologrammeissakin vilautellaan Predatorin näköistä avaruusötökkää, kun taas eräs pelin kilpailijahahmoista muistuttaa jonkinlaista Bionic Commandon ja Terminaattorin sekoitusta.

Starblood Arenassa mittaa parhaimmista ottaa yhdeksän erilaista pienhärvelin pilottia, jotka eivät eroa pelkästään oman ja alustensa ulkonäöltä vaan myös ominaisuuksiltaan. Joillain on parempi puolustus kuin hyökkäys ja niin edelleen.

Peli pitää sisällään kätevän ja lyhyen tutoriaalin, yksinpelin sekä moninpelitilan, mutta käytännössä Starblood Arena on kuitenkin suunniteltu moninpeliä silmällä pitäen.

Yksinpelikahinat botteja vastaan ovat käytännössä XP:n ja rahan keräämistä varten, joilla molemmilla sitten avataan erilaista bonusroinaa ja voidaan kustomoida hahmoja, load outeja sekä alusten ulkonäköä.

En jostain kumman syystä kuitenkaan saanut kustomointeja lainkaan toimimaan ja luulenkin peliin jääneen aika nolon bugin. Aluksen kustomointi erilaisilla ulkoisilla (ja rahalla avatuilla) väreillä tai kojelautaesineen asettaminen kun eivät mitkään tallennu kustomointivalikosta poistuttaessa. Kaikki asetukset nollautuvat heti. Kokeilin tätä useita ja useita kertoja, mutta ei. Peli ei tallenna pelaajan tekemiä muutoksia. Mahtavaa.

Sitä suuremmalla syyllä, että vaikka Starblood Arena onkin teknisesti erittäin onnistunut toteutus, muodostuu tämä noin neljänkymmenen euron pelikokemus nopeasti vähän laihaksi ja turhan kalliiksi satsaukseksi.

Kustomointibugin lisäksi netistä kun ei oikein löydä peliseuraa ja kaveriporukkaakaan on vaikea kasata, sillä niin harvoilla kuitenkaan loppujen lopuksi on PSVR-lasit kotonaan. Kellepä sitä silloin alustaan edes kustomoisikaan, kun kukaan ei sen ulkokuorta ei tule pelatessa näkemään.

StarBlood Arenan pelaaminen jääkin käytännössä yksinpelirillutteluksi botteja vastaan. Harmi, sillä pelillä olisi ollut mielestäni kaikki ainekset hitiksi. Sisällöksi peli tarjoaa sen yhdeksän erilaisen hahmon ohella kaksitoista erilaista moninpeliareenaa sekä neljä pelimuotoa. Pelin eri muodot nimistään huolimatta ovat käytännössä deathmatch, team deathmatch, capture the flag, sekä eräänlainen survival-pelimuoto, jossa omaa tukikohtaa puolustetaan loputtomia vihollisaaltoja vastaan.

Oma ehdoton suosikkini oli capture flagin kaltainen gridiron, jossa liihotellaan piikikkään rautapallon perässä ja yritetään kiinnioton jälkeen viedä se vihollisen portaaliin. Jos palloa kantavan alus tuhotaan, pallo pääsee lentelemään ja poukkoilemaan irrallisena areenan tiloihin, kunnes joku sen taas nappaa.

Se missä StarBlood Arena onnistuu äärimmäisen hienosti on aluksen ohjaus. Omaa pikkukotteroa on luolasto- ja onkalomaisissa areenoissa helppo ja tarkka ohjata, enkä ihme kyllä alun tutoriaalin hetkellisen huimauksen jälkeen kokenut pelissä lainkaan pahaa oloa viiden tai kymmenenkään minuutin pituisissa matseissa, vaikka alustaan voi kieputtaa ja käännellä miten mielii. Monesti pelatessa tuli mieleen, että jos klassiset Descent-sarjan pelit heitettäisiin VR-muotoon, tältä se varmasti tuntuisi.

Vasemmalla tatilla hoidetaan aluksen liikuttelu, kun taas oikealla käännetään kameraa. Aluksen sivuille pultatut jäätävän isot tykit sen sijaan kääntyvät pelaajan pään liikkeiden mukaan, mikä on todella hyvä ratkaisu ja tekee ammuskelusta ei pelkästään nautinnollista vaan myös todella tarkkaa puuhaa. Peliohjaimen risti, kolmio, ympyrä ja neliö vaihtavat eri aseiden välillä ja liipaisimilla ammutaan. L1+vasen tatti nostavat alusta ylöspäin ja R1+vasen tatti laskevat alusta alemmaksi.

R1+L1+oikea tatti sen sijaan kääntävät alusta kyljellään. Jopa kyljen kääntelystä tulee nopeasti kuin toinen luonto, kun pelin ohjausmekaniikkaan tottuu. Jopa nitronappulakin löytyy hetkellisiin boosteihin.

Olen tätä kirjoittaessa pelannut jo useampaa kymmentä PSVR-peliä, mutta täytyy sanoa, että StarBlood Arena on kenties tähän astisista kokemuksista kontrolleiltaan paras. Visuaalisestikaan peli ei ole lainkaan huono esitys. Siinä missä jotkut pelit jäävät suttuisiksi ja sumuisiksi lasien takaa katsottuna, näyttää StarBlood Arena grafiikkansa osalta mielestäni varsin hyvältä.

Kaiken sen ammuskelun ja meuhkaamisen taustalla soi nopeatempoinen musiikki oli se sitten Elviksen kaltaista vauhdikasta vanhan ajan rokkia tai vastapainoksi joskus ämyreistä tulee räyhäävää punkia. Molemmat sopivat ihmeen hyvin pelin taustalle.

Koska moninpelistä ei löydy peliseuraa, on ainoa ilo löydettävissä siis yksinpelistä. Maksimissaan seitsemän bottia voi kerrallaan olla mukana taistelemassa. Vaikeustasoissa on riittävästi valinnanvaraa, joten luulisi jokaisen löytävän sopivan bottitason. Kartoissakin on riittävästi visuaalista eroa sekä eroa niiden suunnittelussa ja navigoinnissa, joten ne eivät tunnu liikaa samanlaisilta.

Yksinpelaajalle peli tarjoaa skirmish -pelitilan sekä burn circuitin. Jälkimmäinen on eräänlainen Mortal Kombat -tyyppinen tikkaiden kipuamissysteemi, joskin peli tallentaa tilanteen jokaisen voitetun taistelun jälkeen. Jokaiselle yhdeksälle hahmolle on omat tikkaansa kiivettäväksi ja pelimuodon taisteluiden pelaaminen ja voittaminen avaa lukkojen taakse lukittua bonustavaraa hahmokustomointia varten.

Burn circuit ei kuitenkaan liian kauaa jaksa innostaa, sillä taistelut ovat yleensä skirmishiä vaikeampia, eli niitä joutuu todella hinkkaamaan useaan otteeseen ja vaikka sitten voitti tai ei, heittää peli aina kysymättä mitään takaisin päävalikkoon latausruudun kautta. ”Haluatko yrittää uudelleen?” tai ”haluatko edetä seuraavaan?” eivät siis tule kysymykseenkään. Pieni juttu, mutta jää mieleen. Lisäksi kun pelissä kerran on se bugi, että kustomoinnit eivät tallennu, niin rahan ja XP:n kerääminen tuntuu täysin turhalta.

Kokonaisuutena StarBlood Arena on mielestäni, jolla olisi ollut paljon potentiaalia isoksi PSVR-hitiksi, mutta tällaisenaan – pelaajia vailla oleva nettipeli, ylikallis hinta sekä kustomointipuolen käsittämätön bugi, nakertavat maata pelin jalkojen alta. Peli olisi oiva esittelypeli Playstationin VR-laseja ajatellen niin visuaalisesti kuin yleiseltä jämäkältä pelattavuudeltaankin, mutta se lihaisampi esiteltävä mitä muille näyttää jää aika laihaksi.