Statik arvostelussa

Statik on ruotsalaisen Tarsier Studiosin ensimmäinen oma peli, joka julkaistiin alkuvuodesta. Hiljattain pieni indiestudio julkaisi jo toisen peliprojektinsa, Little Nightmaresin. Sitä ennen Tarsier on auttanut muun muassa LittleBigPlanet -peleistään tunnettua Media Moleculea kääntämällä Tearaway Unfoldedin PS4-konsolille.

Millainen peli on Statik ?

Kyseessä on Playstation VR-laseille suunniteltu pulmapeli. Kun toiminta alkaa, peli heittää pelaajan keskelle jonkinlaista huonetta. Seinällä lukevat sanat ”Statik Institute Of Retention”. Istutaan tuolissa ja kädet ovat jonkinlaisen laatikon sisällä. Tuolin yläosasta – tai pelaajan päästä – kulkeutuu raskaan näköinen, paksu kimppu johtoja jonnekin muualle. Onko pelaaja jonkinlainen koekaniini?

Pelaajan seurana huoneessa istuu valkotakkinen tohtori, jonka kasvot sumentuvat oitis kun miestä päin vilkaisee. Herra esittelee itsensä Tohtori Ingeniksi (pahaenteinen nimi, jos muistellaan Jurassic Parkia). Avustajakseen tohtori esittelee Edithin, yksinkertaisen kuitteja skannaavan kamerarobotin.

Ideana olisi ratkaista pelaajan kädet uumeniinsa syöneen laatikon arvoitus. Kun kaikki tarvittavat pikkupuzzlet on ratkaistu, laatikko tulostaa kuitin ja peli jatkuu ”väliajalle” – jonkinlaiseen vedenalaiseen pimeään johtoja täynnä olevaan tankkiin, jossa kasataan palikoita yhteen ja sitten jatketaan taas matkaa seuraavaan varsinaiseen puzzleen.

Statikin kaikissa puzzleissa on mukavasti vaihtelua eikä yksikään niistä tunnukaan lainkaan saman toistolta, perusideaa lukuun ottamatta. Pelaaja löytää itsensä kerta toisensa jälkeen jostain kummallisesta huoneesta istumassa tuolissa ja kädet laatikon sisällä.

Tohtori istuu vierellä ja kirjoittelee muistiinpanoja, eikä auta tippaakaan. Eikä auta oikeastaan kukaan muukaan. Jää pelaajan tehtäväksi hahmottaa mikä on ideana ja mitä pitäisi tehdä.

Padiohjaimen lähes kaikki nappulat hipaisualustaa lukuun ottamatta on valjastettu käyttöön peliä varten ja yleensä jokainen puzzle alkaakin sillä, että vähän kokeillaan mitä kukin ohjaimen nappula saa aikaiseksi. Laatikoissa on lisäksi muitakin puolia kuin vain pintapuoli. Lähes jokainen puzzle vaatiikin, että laatikoita käännellään ja väännellään samalla, kun nappuloita painellaan. Jokin painallus kun saattaa vaikuttaa laatikon sivussa olevaan mekanismiin, tai sitten laatikon sivussa on jokin pieni vihje johonkin pienempään osaan kokonaispuzzlessa.

Tämä kaikenlainen kokeileminen ei vielä yksistään välttämättä aina auta pääsemään eteenpäin. Pelaajalle tarjoillaan huoneen seinien sisällä yleensä muutamia vihjeitä, joiden avulla voi päästä eteenpäin. Vihjeet ovat kuitenkin yleensä todella häilyviä ja Statik onkin peli, joka laittaa aivosolut todella töihin. Kun ongelma ja lopulta kaikki laatikkoon liittyvät ongelmat on ratkaistu, tuottaa peli erittäin palkitsevan olon, jollaista en ainakaan itse henkilökohtaisesti usein peleistä tänä päivänä ole saanut.

Peli laittaa välillä pelaajan arvaamaan oikeita sanoja, mutta myös yhdistelemään erilaisia kuvioita keskenään tai vaikkapa pitämään oikeita nappuloita pohjassa samanaikaisesti ja vielä niin, että se tehdään riittävän nopeasti muutaman sekunnin aikarajan sisällä. Joskus taas pitäisi tietää oikea ”puhelinnumero” johon laatikon puhelinmekanismilla soitetaan. Tai millä väreillä ja mitä objekteja pitäisi asettaa laatikon sivussa oleviin slotteihin.

Kuulostaa ehkä helpolta, mutta kun esimerkiksi oikeat nappulayhdistelmät on sidottuna tiettyyn väriin ja se oikea väri pitää tihrustaa monitorilta, joita on pelaajan nokan edessä, ei homma olekaan aivan niin helppoa ja lopulta aivot uhkaavat mennä solmuun.

Kaikki puzzlet on kuitenkin läpäistävissä, joskaan ei minuuteissa, eikä välttämättä kymmenessäkään. Viimeistään puolen tunnin jälkeen alkaa saamaan yleensä jotain jopa aikaiseksi. Tai vajaan tunnin pelaamisen jälkeen. Tai sitten sitä yksinkertaisesti keksiikin jotain aivan uutta ideaa vasta toisella pelikerralla, mitä ei aiemmin tullut ajatelleeksi.

Välillä peli osaa olla niinkin haastava, että sitä vain istuu huoneessa VR-lasit päässä ja katselee vuoroin seinille johtolankojen toivossa ja vuoroin yrittää naputella kaikkia laatikon nappuloita ja vipstaakeja sitä samalla käännellen ja ihmetellen.

Pelaamisen ja ratkomisen lomassa Statik osaa jotenkin kuin ihmeen kaupalla jopa tarjota myös melko vahvan tunnelman ympärilleen.

Testipenkkiin istutettuna ja kädet avuttomana laatikon sisällä ei olo yleensäkään ottaen ole mikään kovin voimakkaan sankarin fiilis.

Tohtorikin vaikuttaa niin kamalan mystiseltä naamavärkki sumennettuna ja minkäänlaisen taustamusiikin puute aiheuttaa silkkaa ahdistusta. Istut huoneessa etkä muuta voi.

Kaikki vain odottavat mykän pelaajahahmon suoriutumista kirjaimellisesti käsillä olevista ongelmista. Joskus tohtori istuu toisessa huoneessa ja tarkkailee tummennetun lasin takaa pelaajan toimia. Jokaisen puzzlen ratkaisemisen myötä taustalla lymyilevä tarina tuntuu hahmottuvan ja liikkuvan, pala palalta.

Olin jo hetken pelaamisen jälkeen sitä mieltä, että pelissä on kummallista Half-Life ja Portal -pelien kaltaista fiilistä. Kenties kyseessä on puhdas vahinko tai sitten Tarsierin pojat ja tytöt ovat HL-pelien faneja. Tuntemukseni tästä oudosta tuntemuksesta vain vahvistuivat, kun eräs ystäväni joka pelin näki, sanoi samaa. Hatun noston arvoinen suoritus ruotsalaisille siis moisesta saavutuksesta peli-idealtaan simppelin puzzlepelin kanssa.

Kaiken kaikkiaan Statik tarjoaa pelattavaksi yksitoista puzzlea, joista yksi koskee sitä moniosaista palikoiden yhdistelyä vesitankin sisällä. Hintaa pelillä on PSN Storessa noin kaksikymmentä euroa.

Hintalappu on siedettävällä rajalla, koska tarjolla oleva sisältö on laadukasta. On silti hieman harmi, että moni sisällöltään lyhytikäinen PSVR-peli on niin kovin korkealle hinnoiteltua hupia. Nerokkaiden puzzlejensa sekä tunnelmansa ansiosta Statik kuitenkin oikeuttaa hintansa, vaikka lisää sisältöä jääkin kaipailemaan. Jos pelin hinta ei päätä huimaa, suosittelen ehdottomasti hankkimaan tämän pienen helmen pelikirjastoon.