Strong Bad's Cool Game for Attractive People: Episode 3 - Baddest of the Bands arvostelussa
Strong Bad's Cool Game for Attractive People: Episode 3 - Baddest of the Bands on Strong Bad -pelisarjan kolmas osa, joka jatkaa edellisosan viitoittamalla tiellä. Seikkailupelinä tarjoaa pientä pikkupähkinää purtavaksi, mutta pelin aihepiirin ja varsin oudon huumorin vuoksi aukenee ainoastaan itse nettianimaation faneille.

Uusi episodi, uudet kujeet. Strong Bad’s Cool Game for Attractive People -pelisarja porskuttaa eteenpäin sarjan kolmannella episodilla, joka kantaa alanimeä Baddest of the Bands. Tällä kertaa pelin juoni saa alkunsa, kun Strong Badin rakastama “Fun Machine” pelikonsoli hajoaa. Laite pitäisi totta kai saada korjattua, mutta se maksaa paljon. Mistä rahat? Ei muuta kuin Battle Royale Of The Bands -niminen kisa pystyyn ja kisa voittamaan, jotta saadaan rahaa konsolin kunnostamiseen. Että sellaista. Aiempien episodien tapaan juoni on todella hullunkurinen, mutta entäpä loput pelistä sitten?
Valitettavasti itse peli ei silti sarjan tuoreimmankaan episodin myötä nosta riittävästi päätään erottuakseen riittävästi edukseen tavallisen seikkailupelifanin silmissä. Sarjan fanit ja aiemmista episodeista pitäneet varmasti tosin pitävät tästäkin, mutta ne jotka pelisarjaa ovat tähän saakka pitäneet tylsänä tulevat kokemaan varsinaisen déjà vun pelin uusimman episodin kanssa. Puzzlet ovat edellisen osan tapaan pääosin onneksi logiikan avulla ratkottavia, eikä pelin outoa huumoria siispä tarvitse liikaa ymmärtää ymmärtääkseen pelin ongelmanratkontakohtien päälle. On pelissä siitä huolimatta myös kohtiakin, jotka eivät aina vain yksinkertaisesti aukea pelaajalle. Onneksi pelin sisäinen vihjepalvelu pelaa, eikä pilaa liiaksi pelinautintoa, sillä pelaaja joutuu arvaamaan oikean ratkaisun ongelmaansa lukemalla hahmojen antamista vihjeistä rivien välistä.
Episodin tapahtumat sijoittuvat jälleen kerran tuttuihin ympäristöihin, kuten Strong Badin kotiin, Bubsin kioskille, Marzipanin talolle ja niin edelleen. Uusia lokaatioita ei juurikaan tarjolla valitettavasti ole. Sarjan kolmas episodi on edellisen tapaan ensimmäistä viihdyttävämpi, mutta ei juuri paljon sen enempää. Pelissä kohdataan aiemmista episodeista tuttuja hahmoja, jotka ovat valitettavasti edelleenkin etäisen persoonattomia tapauksia lähes järjestäin. Strong Sad on rasittava valittaja, Cheat ja Pom-Pom ovat molemmat kerrassaan turhia puhetaidottomuutensa vuoksi ja niin edelleen. Eikö tällaista interaktiivista pelisarjaa varten olisi voitu sarjan luojien toimesta luoda vaikkapa kokonaan uusia hahmotuttavuuksia, jotka osaisivat puhuakin? Tällaisenaan kun useimpien pelisarjan hahmojen tarkoitus on yksinkertaisesti toimia jonkin puzzlen “avaimena”, eli niille pitää toisin sanoen antaa jokin esine tavaravalikosta, tai päinvastaisesti saada niiltä jotain itselle. Tyystin on jätetty seikkailupeleille ominainen sivuhahmojen kanssa läpikäytävä mielenkiintoinen dialogi.
Pelin paras hahmo onkin epäilemättä edelleen (koska uusia ei ole) pelisarjan sankari Strong Bad, mutta mihinkään seikkailupelien kaikkien aikojen parhaimpien seikkailupelihahmojen parhaimmistoon sitä ei missään nimessä voi lukea. On kuitenkin pidettävä mielessä, että pelisarja perustuu netissä pyörivään yksinkertaiseen Flash-animaatioon. Kuinka syvällistä sellaiseen pohjautuvista hahmoista voi sitten edes saada aikaan?
Sarjan kolmannen episodin, Baddest of the Bandsin, kuten aiempienkin episodien suurin kompastuskivi onkin kokonaisuudessaan juuri se mistä peli materiaalinsa ammentaa. Flash-animaatiosta, jonka hahmot ja jutut eivät ole juuri kovin kummoisia huumorisuonia edes itse animaatiossa. Huumoria pelissä on, sen näkee, että pelin tekijät ovat sitä peliinsä istuttaneet, mutta se ei yksinkertaisesti ole pääosan ajasta liiemmin hauskaa. Välillä tuntuukin siltä kuin katsoisi stand up-komediaa pelkän naururaidan kera, ilman varsinaisia ääniä, kuulematta hahmojen letkauttamia vitsejä. Kuuluisiko kuplivia ääniä suustaan päästävän Pom-Pomin olevinaan olla hauska? Tai muita hahmoja typerämmän HomeStarin? Usein tuleekin kysyttyä itseltään; kuuluisiko tässä kohtaa kenties nauraa tai hymyillä ? Vaan eipä naurata.
Käyttöliittymä, pelin etenemistapa kuin ulkoinen toteutuskin sarjan kolmannessa episodissa on aika lailla samaa tavaraa kuin aiemmissakin episoidessa. Telltalen pelisarja kärsii samasta ongelmasta kuin kehittäjän ensimmäiset Sam & Max seikkailutkin, eli lokaatioita kierrätetään aiemmista episodeista. Tarjolla on jälleen ekstrojen löytämisen toivossa metallinpaljastin, jonka kanssa saa juoksennella ympäriinsä, mutta onneksi tällä kertaa metallinpaljastinta ei itse puzzlejen ratkomiseen tarvita joka on pelkästään hyvä asia. Itse peligrafiikka muistuttaa aiempien episodien tapaan esikuvaansa varsin hyvin ja näyttää karulta Flash-animaatiolta. Joitain grafiikan yksinkertainen toteutus saattaa työntää luotaan, mutta toteutus toimii ihan hyvin. Uutta musiikkia ei liiemmin tarjolla ole ja sekin osaltaan lisää samankaltaisuuden ja itseään toistavuuden tuntua paikkojen kierrättämisen tapaan.
Strong Bad’s Cool Game for Attractive People: Episode 3 – Baddest of the Bands on tätä kirjoittaessa julkaistu Telltale Gamesin omilla nettisivuilla, josta pelin demon voi ladata ilmaiseksi, tai kokoversion maksua vastaan noin kuuden euron hintaan alla olevasta linkistä:
http://www.telltalegames.com/strongbad