Stuntman arvostelussa

Driver- ja Driver 2-peleillään tutuksi tullut Reflections Interactive on päättänyt tehdä jälleen kerran yhden autoilupelin, mutta tällä kertaa kyseessä ei ole Driver 3, vaan ihka oma pelinsä, Stuntman. Kuten nimestä voi päätellä pelataan pelissä stunttimiehen roolia ja tarkoituksena olisi onnistuneesti suorittaa eri elokuvien stuntkohtauksia elokuvan tekijöiden tahtomalla tavalla. Peli koostuu kuudesta erilaisesta toimintaelokuvasta, joista jokaisessa pääsee tekemään toisistaan kiitettävästi eroavia stuntteja kuten muun muassa ajamaan takaa toisia ajoneuvoja, hyppäämään katkenneen sillan yli nitron avulla, ajamaan oikealta ja vasemmalta tulevien junien välistä, tekemään näyttävän “korkkiruuvi” hypyn ilmassa, hyppäämään talon katon yli mäsäyttäen samalla sen savupiipun paloiksi, sekä kiepauttamaan ajokkinsa ympäri vauhdissa pienen pohjaan sijoitetun räjähdyspanoksen avulla.

Eri pelimuotoina on sitten tarjolla Stunt Career, Stunt Constructor -ja Driving Games pelimoodit, joista jälkimmäinen jakautuu vielä tarkkuus, nopeus -ja stunttitesti moodeihin. Tämän lisäksi pelistä bonuksena löytyy myös muun muassa Reflectionsin seuraavan pelin, Driver 3:n traileri, Stuntman pelin The Making Of dokumentti, sekä esimerkiksi entisen tosielämän stunttikuskin Vic Armstrongin haastattelu.
Pelin varsinaisena suolana toimii kumminkin Stunt Career eli suomenkielellä uramoodi. Tämä autopeleissä harvemmin kohdattu pelimuoto on aina ihan tervetullut, sillä se tuovat oman ulottuvuutensa autopeleihin eikä Stuntman ole mikään poikkeus. Pelissä omaksutaan stuntajajan rooli ja hypätään siis ratin taakse tekemään mitä eriskummallisimpia stuntteja. Miten homma sitten käytännössä oikein toimii? Aina välillä pelaajalle näytetetään pelin stunttikuskin selostamia välianimaatioita, joissa paljastetaan seuraavana vuorossa olevan hieman tavallista “erikoisemman” stunttitempun tosielämän toteutustapa. Tämän jälkeen aina ennen jokaista kohtausta pelaajalle kerrotaan ensin hieman infoa läpikäytävästä “etapista” ja siitä mitä sen aikana olisi tarkoitus saada aikaan. Sen jälkeen lähdetään liikkeille aikarajoituksen puitteissa ja pelaajan huristaessa ajokillaan eteenpäin kerrotaan hänelle aina riittävän ajoissa radioitse mistä kulloinkin pitää ajaa ja mitä olisi tarkoitus edessäpäin mahdollisesti pystyä tekemään. Jotta homma ei menisi turhan vaikeaksi, havainnollistetaan hommaa vielä erilaisilla symboleilla ja nuolilla mitkä näyttävät suhteellisen tarkasti mistä mennä ja mitä pitäisi tehdä missäkin. Mikäli onnistuneesti ajaa käsketyllä tavalla, saa pelaaja palkkiokseen lisäaikaa joka tietysti on enemmän kuin tarpeen mikäli mielii suoriutua kohtauksen loppuun asti.

Alkupään stuntin ovat sieltä helpoimmasta päästä eikä niitä yleensä paria kertaa enempää joudukaan kokeilemaan, mutta mitä pidemmälle päästään niin sitä monimutkaisemmiksi ja vaativimmiksi temppujen tekeminen äityy. Lisätäkseen hieman haastetta pelaajalle osa stuntkohtauksista on myös suhteellisen pitkiä tarkoittaen sitä, että jos esimerkiksi alkupään vaikea stuntti menee mallikkaasti niin sitä voi aivan hyvin vielä pudottaa pallon loppupäässä mahdollisesti vastaan tulevassa toisessa vaikeassa stuntissa tai sitten pahimmassa tapauksessa siinä keskivälillä tulee mokailtua sen verran, että aika loppuu kesken ja joudutaan ottamaan uusi otto. Kuten varmasti on arvattavissakin, joitain kohtauksia joutuu välillä toistamaan monta kertaa ennenkuin niitä pääsee läpi. Tämän johdosta on vaikea välttyä aina silloin tällöin hermojen menettämiseltä, kun vaikkapa onnistuukin mokaamaan esimerkiksi lopussa tai jos ei onnistu pääsemään alkumetrejä pidemmälle.

Pienenä lohdutuksena hampaiden kiristelyyn voidaan todeta, että Reflectionsin pojat ovat onnistuneet sisällyttämään peliin erittäin uskottavat fysiikat sekä näytttävän vaurionmallinnuksen. Nämä kaksi asiaa tekevät pelin pelaamisesta vielä piirun verran hauskempaa, kun tietää että epätarkasti ajamalla saa ainoastaan aikaan huonoja tuloksia sekä pellin hienosti ruttuun. Autoa ei voi kumminkaan täysin paloiksi hajottaa, vaan sitten kun on tarpeeksi kolaroinut niin homma loppuu siihen ohjaaja sanoo, että “poikki ja otetaas käyttöön uusi auto”. Esimerkiksi yhdessä pelin stunkohtauksista pelaajan täytyy alussa hypätä sillalta junan katolle vauhdissa. Jos sattuu hyppäämään katolle siten että vain kaksi pyörää osuu siihen katolle ja kaksi muuta jää roikkumaan reunan ulkopuolelle niin voi olla varma että siitä hyvin nopeasti myös putoaa alas ja romuttaa oman ajokkinsa sekä mahdollisuutensa onnistumiseen. Pelin kontrollit ovat kumminkin onneksi sen verran hyvät ja ajokkien ohjattavuus sen verran tarkka jo pelkällä padillakin, että homma ei kaadu siihen vaan hyvin ja tarkasti ajamalla saa varmasti aikaan myös hyviä tuloksiakin.

Kun loppujen lopuksi yksi kokonainen elokuva on saatu kasaan, palkitaan pelaajaa kyseisen elokuvan trailerilla. Yksittäisien kohtauksien suorittamisesta saa sen sijaan palkaksi rahaa, sekä uusia “leluja”, sekä ajoneuvoja avattua käytettäväksi pelin “stunttieditorissa”. Ainakin omasta mielestäni pelaajan palkitseminen kyseisillä tavoilla on ollut ihan hyvä ratkaisu ja se osaltaan jaksaa myös pitää mielenkiinnon yllä. Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä niin, että kun on suorittanut jonkin elokuvan ensimmäisen kohtauksen niin jääkin peliin koukkuun ja haluaa saada koko elokuvan kasaan vain nähdäkseen sen trailerin. Oman työn jälkiä voi ihastella aina myös uusintana jota onkin kieltämättä aina välillä katsoa ja uusintoja katsomalla voi yrittää myös ottaa opikseen ajon aikana tekemistään mahdollisista virheistä ja siten parantaa ajamistaan seuraavalla yrittämisellä. Siinä vaiheessa kun uramoodi on koluttu loppuun kannattaa siis katsastaa Stunt Constructor eli se niin sanottu “rataeditori” sillä kyseisessä pelimuodossa pelaaja päästetään suunnittelemaan ihka omaa stunttirataansa, johon voi sitten koota erilaisia temppuilupaikkoja hyppyreistä silmukoihin, samalla suorittaen mitä hienoimpia stuntteja.
Graafisestikaan pelistä ei löydy mitään pahaa sanottavaa. Menopelit sekä maisemat ovat yksinkertaisuudessaan näyttävän näköisiä ja varsinkin menopelien pellin rytistyminen sekä autosta tippuvien irtokappaleiden lentely näyttää varsin hienolta. Harmi vaan, että tässäkin pelissä kuten monissa muissakin on periaatteessa täysin sulavaan pelaamiseen hankittava se 100 hertsinen TV, sillä 50Hz:n televisiolla pelatessa peli hidastui aina silloin tällöin raskaimmissa ja eniten täyteentupatuissa kohdissa joka hieman tietysti vaikeutti pelaamista ainakin nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa. Musiikkipuolen peliin tarjoavat brittiläinen Overseer ja ruotsalainen Yvonne nimiset bändit, joiden ansiosta pelissä kuullaan ihan tasokasta bassojumputusmusiikkia. Overseerin kappale Bass Trap toimii Stuntmanin “tunnarina” ja Velocity Shaft nimistä kipaletta kuullaan sitten pelin valikoissa. Pelin ei-ostetut musiikitkin ovat varsin hyviä ja elokuvasta riippuen aina erityylisiä sekä sen lisäksi ovat vieläpä jokaisen elokuvan teemaan erittäin hyvin istuvia.