Superstars V8 Racing arvostelussa
Superstars V8 Racing on italialaisen Milestonen yritys palata auton rattien taakse sitten Screamer -pelien. Melkein voitaisiin kuitenkin todeta, että parempaa onnea ensi kerralla, sillä yksinpelinä Superstars on auttamattoman tylsä ja pelaajien puuttuminen Livestä, sekä saman konsolin moninpelin totaalinen uupuminen tekevät tästä pelistä jokseenkin suutarin; se tuskin tulee sytyttämään ketään.
Italialainen Milestone -pelitalo on syystä tai toisesta päätynyt haalimaan lisenssejä jokseenkin tuntemattomammista moottoriurheilusarjoista. Viime vuosien SBK Championship -moottoripyöräpelisarja on ollut Milestonen käsialaa ja nyt ? ensikertaa sitten legendaaristen Screamer -autopelien jälkeen Milestone hyppää jälleen takaisin auton ratin taakse pelillään Superstars V8 Racing.
Superstars V8 Racing pohjautuu täällä Euroopassa varmasti monelle aika tuntemattomaan italialaisten omaan vakioautosarjaan Superstarsiin, jossa kuluvalla kaudella kisataan yhdeksällä radalla, ? joista pääosa sijaitsee Italiassa ? 15 tallin, 19 kuskin sekä viiden eri automerkin voimin, joista viimeksi mainitut ovat Jaguar, Audi, BMW, Mercedes ja Chrysler.
Sisällöltään Superstars V8 Racing ei tarjoile autopelejä aiemmin pelanneille juurikaan mitään ihmeitä. Tarjolla on yksinpelipuolella harjoittelu, pikakisa, yksittäinen kisaviikonloppu, mestaruusmoodi, sekä Superstar Licenses pelimuoto, joista viimeksi mainittu sisältää neljä eri kategoriaa, joissa kaikissa on viisi erilaista haastetta läpäistäväksi. Mestaruusmoodi on kuitenkin yksinpelipuolella se mikä eniten jaksaa koukuttaa, haasteidenkin ollessa aika lailla läpihuutojuttuja ja siksi vain hetken hupia.
Mestaruusmoodissa pelaaja saa vapaasti valita haluamansa tallin sekä sieltä kuljettajan. Se mikä Superstars -autosarjasta tekee hieman muista poikkeavamman, on se, että yhdessä tallissa saattaa olla jopa neljäkin kuljettajaa ja tämä on otettu totta kai huomioon myös itse pelissäkin. Kun talli- ja kuskivalinnat on tehty, on aika lähteä katsomaan mitä itse kisaaminen tuo tullessaan. Koska Superstars V8 Racing on jotakuinkin valikkojaan myöten identtinen Milestonen toisen pelisarjan, Superbike World Championshipin kanssa rakenteeltaan, ei ole ihme, että valikosta löytyvät myös samaiset asetukset realismille, kuten renkaiden kulumiselle, ABS-jarruille ja luistonestolle, sekä vaurionmallinnuksellekin.
Oletusasetuksillaan, eli kaikilla ajoavuilla, sekä helppotasoisella tekoälyllä pelattuna Superstars V8 Racing on suurin piirtein yhtä tylsää kuin katsoisi maalin kuivumista. Ajamisessa ei juurikaan ole haastetta, paitsi jos nyt sattuu ajautumaan pöpelikköön unohdettuaan painaa jarrua mutkassa. Helpoimmalla vaikeustasolla tekoäly kuitenkin jää täysillä ajettaessa samantien kauaksi jälkeen, eikä ole väliksi aloittaako pelaaja paalulta vaiko viimeisestä ruudusta, sillä viimeiseltäkin lähtöpaikalta ehtii vielä aivan hyvin kolmen ratakierroksen asetuksella ampaisemaan palkintopallin korkeimmalle korokkeelle. Kun pelin tekoäylyn nostaa mediumiin, nousee tekoälynkin taso piirun verran, mutta kuitenkaan esimerkiksi aika-ajoissa tätä ei huomaa.
Pelaaja voi halutessaan säätää autoaan usean eri osa-alueen osalta saadakseen ne viimeisetkin sekunnin sadasosat puristettua irti kierrosajoista, mutta tämäkään ei välttämättä ole edes tarpeellista, kun heti ensi yrittämällä ? ja tämä siis keskivaikeustasolla ? voi ajaa itselleen paalupaikka-ajan sormia napsauttamalla. Ajoapuja pois ottamalla peli luonnollisesti vaikeutuu jonkin verran, ajettavuuden muuttuessa anteeksiantamattomammaksi; liian suuri vauhti mutkissa tietää auton perän lähtemistä käsistä ja pyörimistä nurmikolla tai hiekalla. Tästä huolimatta en kuitenkaan lähtisi peliä väittämään miksikään täysiveriseksi simulaattoriksi, sillä sen verran kaukana kuitenkin ollaan esimerkiksi vaikkapa Forza Motorsport 2:n ajonmallinnuksesta. Pelin vaurionmallinnus on monen muun nykyautopelin tapaan suurin piirtein pelkkä vitsi. Kahtasataa seinään törmääminen johtaa vain puskurien repsottamiseen, sekä ajettavuuden puoltamiseen ja ehkä kenties pieneen tehohävikkiin. Täysin hajalle autoa, kun ei tunnu saavan millään ilveellä.
Superstars V8 Racingin tekoäly kuitenkin on se uramoodin ja samalla koko yksinpelipuolen suurin kompastuskivi, kuten heikko tekoäly olisi missä tahansa muussakin ajopelissä. Superstars V8 Racingissä tekoälyautot ajelevat yleensä kisan alusta loppuun kiltisti jonossa, toisiaan juuri ohittelematta. Silloin kun tekoäly jonkin toisen tekoälyauton ohittaa, on kyseessä erittäin harvinaista herkkua. Tekoälyn passiivisuus pelissä aiheuttaa sen, ettei kisoissa ole koskaan kunnon jännitystä, kun kukaan tekoälykuskeista ei ota kunnon riskejä, eikä kukaan spinnaa koskaan ulos samalla keskeyttäen kisansa. Edes pelaajan poukkoilu tekoälykuskien välissä ei juuri tilannetta piristä, sillä — yllätys, yllätys ? tekoälykuskeja ei ajoradalta ulos työnnetäkään, vaikka kuinka kovaa pelaaja tulisikin kylkeen tiukassa mutkassa. Pelaajan oma auto kyllä spinnaa, jos tekoäly sattuu pökkäämään takapuskuriin oikealla tavalla.
Mitä yksinpelistä sitten oikeastaan jää käteen? Erittäin tylsä, Superstars -autourheilusarjaa imitoiva peli, joka ei tarjoa lainkaan jännitystä sitä pelaavalle. Pelin tekijät tosin kait kuitenkin luottavat pelinsä viehätysvoimaan, sillä pelin “extras” -valikon alta on mahdollista avata kuvia tallien autoista, kuskeista, kuten myös esimerkiksi muutamia kisavideoitakin. Näiden auki saaminen kuitenkin edellyttää ? avattavasta kohteesta riippuen, erilaista suorittamista. Mikäli mielii saada pelin kaikki kuvat nähtäviin, on voitettava pelin jokaisella tallilla kaksi kertaa, videoiden avaamiseen vaaditaan sama temppu, tosin viidellä voitolla. Vaan kukapa jaksaisi näiden ekstrojen vuoksi peliä pelata, jonka pariin meinaa yksinään nukahtaa…
Harmillisesti moninpelistäkään ei tällä kertaa ole tippaakaan apua. Milestone on päätynyt ratkaisuun jättää pelistä pois kokonaisuudessaan saman konsolin moninpelin ja tyytynyt luomaan pelkän Live-moninpelin, jossa ei kaiken lisäksi ole muuta valittsvissa kuin player-tyypin kisat. Ikävä kyllä peliä tuntuu vaivaavan sama ongelma kuin Milestonen tuoreinta SBK -peliäkin: Pelaajia ei Livestä arvosteluhetkellä löytynyt yhtäkään, vaikka peli ilmestyi jo kesäkuussa. Moninpelaamisen testaaminen jäi siis kokeilematta. Toisaalta pelaajien puuttuminen Livestä ei kaiketi ole mikään ihme, ottaen huomioon pelin muun laadun.
Peli ei säväytä yksin, eikä moninpelinä, mutta eipä se säväytä juuri audiovisuaalisestikaan. Grafiikka on kamalan vaisua ja ja äänet vain tasoa toimivat. Enemmän munakkuutta olisi kaivattu autoilta. Lisäksi ihmetyttää pelin grafiikan vaisu taso. Autot ovat tasoa Ok, mutta kaikki muu näyttää kamalan tasapaksulta Xbox 360 -peliksi ja jos Superstars V8 Racingia verrataan taas kerran vaikkapa kaksi vuotta sitten ilmestyneeseen Forza Motorsport 2 -peliin, niin voidaan vain ihmetellä, kuinka Milestone ei ole saanut tämän parempaa jälkeä aikaan. “Vaurionmallinnuskin” kun rajoittuu vain siihen ajoittain hieman repsottavaan puskuriin, edes maalipinta ei autoista irtoa. Sentään ruudunpäivityksessä ei ole valittamisen sanaa.
