Tales Of Monkey Island Chapter One: Launch Of The Screaming Narwhal arvostelussa

Kaikki vanhojen kunnon point & click seikkailupelien fanaattisimmat fanit muistavat kultaisen 90-luvun, joka oli – siitäkin huolimatta, että 80-luku oli P&C -seikkailupelien varsinaista syntyaikaa – kyseisen genren parasta aikaa.

90-luvun alku, Lucas Arts ja Sierra. Tarvitseeko muuta edes sanoakaan? Indiana Jones And The Fate Of Atlantis, Monkey Island, Loom, Leisure Suit Larry, Space Quest, Sam & Max: Hit The Road, Day Of The Tentacle, Gabriel Knight. Siinä muutamia esimerkkejä nimikkeistä loistavista P&C -peleistä, joista melkein kaikki poiki vieläpä yhden tai useamman jatko-osan.

2000-luvun alusta alkaen klassinen seikkailupeligenre on kuitenkin kitunut kuolemaisillaan ja suurimmat tahot, juurikin Sierra ja Lucas Arts luopuivat leikistä; Sierra myytiin ja yhtiön pelihistoria ja menneisyys kuopattiin ja korvattiin toimintapeleillä, kun taas Lucas Arts päätti pistää pillit pussiin, uuden sukupolven, 3D-grafiikalla varustetun Escape From Monkey Island -pelin menestyttyä melko huonosti. Myöhemmin Lucas Arts peruutti yhden odotetuimmista seikkailupeliprojekteistaan, Sam & Max: Freelance Policen.

Jos kelataan nopeasti tähään päivään, niin on helppo todeta, että retro tekee kovaa vauhtia tulemistaan. Se mikä on vanhaa on in, eikä pelkästään esimerkiksi pukeutumisessa, jossa isot pokat ovat jälleen kuuminta muotia. Myös pelimarkkinoilla tämä näkyy. Nintendo Wiille on saatavilla useita NES ja SNES -pelejä verkkopalvelun kautta, kun taas Xboxille kuin PS3:llekin on tarjolla useita retropelejä tai niiden remake-versioita, joko verkkopalvelun tai sitten ihan ostoversioiden kautta. Myös alussa mainitut point&click -pelit tekevät jälleen uutta tulemista. Lucas Arts on sittemmin herännyt ja julkaissut kaikki klassisimmat seikkailupelinsä PC:lle Steam-palvelun kautta, kun taas Xboxille on kohtapuoliin tulossa alkuperäisen The Secret Of Monkey Island -pelin erikoisjulkaisu, joka tarjoaa vanhan ulkoasun ohella myös graafisesti uudistettua 2D-pelikokemusta.

Telltale Games osui aikoinaan kultasuoneen hankittuaan Lucas Artsin jälkeen pelioikeudet Steve Purcellin sarjakuvaan Sam & Max. Sittemmin Telltalesta on tullu varsin tunnustettu episodipohjaisten seikkailupelien menestyvä kauppaaja. Nyt pelitalolla on jo useita erilaisia episodeittain julkaistavia pelisarjoja saatavilla ja uusin on, kaikeksi yllätykseksi jatkoa Lucas Artsin kauan kuopattuna pysyneelle Monkey Island -pelisarjalle.

Henkilökohtaisesti, tämä on paras juttu seikkailupelisaralla sitten Telltalen Sam & Max -pelisarjan, joten odotukset ovat olleet korkealla uuden Monkey Island saagan ilmoittamisesta saakka. Uusi Monkey Island kantaa nimeä Tales Of Monkey Island. Telltalen tapaan suinkaan ei ole kyse yhdestä kokonaisesta Monkey Island -julkaisusta, vaan sen sijaan Tales Of Monkey Island on jaettu viiteen eri episodiin, joista ensimmäinen, Launch Of Screaming Narwhal on sarjan ensimmäinen osa.

Telltalen aiemmista episodisarjoista poiketen Tales Of Monkey Islandin episodit eivät ole yksittäisiä miniseikkailuita, vaan yksi kokonainen seikkailu jaettuna osiin ja siksi sarjan ensimmäinen osa päättyykin sanoihin “To be continued in episode 2…”

Ne, jotka ovat pelanneet Monkey Island -sarjan kaikkia aiempia osia(Escapea mukaanlukien) muistavat varmasti miten edellinen peli typerän Monkey Kombat -osionsa jälkeen päättyi; todella kuivakkaaseen ja mielikuvituksettomaan loppuun. Tales Of Monkey Islandia tehdessään Telltale on heittänyt romukoppaan koko edellisen pelin, eikä uusi peli juurikaan jatku siitä mihin jäätiin edellisen osan kansas jäätiin, vaan sen sijaan Tales Of Monkey Islandilla on paljolti The Curse Of Monkey Island peliä muistuttava alkuskenaario.

Pelin sankarin, Guybrush Threepwoodin rakastettu Elaine on jälleen kaapattu zombiemerirosvo LeChuckin toimesta ja juuri kun Guybrush on saamassa LeChuckin kukistettua (jälleen) ja Elainen pelastettua (jälleen), astuu epäonni kehiin. Hetkeä myöhemmin Guybrush löytää itsenä saarelta kaukana nimeltä Flotsam Island, joka on kaukana Elainesta. Seuraavaksi olisikin sitten keksittävä jokin keino päästä pois saarelta, jota kohti tuuli puhaltaa todella voimakkaasti; kukaan ei voi poistua Flotsamilta. Tästä alkaakin Guybrushin seikkailu, joka pikkuhiljaa tutustuttaa pelaajan uusiin hahmoihin, hyviin kuin pahoihinkin, samalla kun olisi tarkoitus ratkoa toinen toistaan kimurantimpia puzzleja.

Mitä puzzleihin tulee, ovat ne suurimmaksi osin Monkey Islandin tasolla loogisia, mutta on muistettava käyttää värikästä mielikuvitusta niitä ratkottaessa. Mukaan on päässyt, jopa muutama todella nokkela, mutta samaan aikaan hyvällä mielikuvituksella päihitettävä puzzlekin, joiden äkkäämisen jälkeen hymy nousee suupielille. Kaiken kaikkiaan pelin puzzletarjonta on ehkä haastavimmasta päästä mitä Telltalella on tähän mennessä ollut peliensä osalta tarjota, mutta se on vain hyvä asia ? Monkey Island fanit eritoten, varmasti nauttivat vaikeista pähkinöistä ja ovat tottuneet sellaisiin. Yksi hieman turhauttavampikin puzzle sekaan on pullahtanut ja tämän viidakkosokkelopuzzlen ratkomisessa meni itselläni ainakin tuhottomasti aikaa sekä useita yrityksiä, ennen kuin viimein osasin vetää oikeista naruista.

Audiovisuaalisesti Tales Of Monkey Islandin ensimmäinen episodi on varsin nannaa Monkey Island faneille. Toki se ei ole 2D:tä niin kuin moni varmasti vielä tänäkin päivänä toivoisi, mutta jos tätä uusinta verrataan Escape From Monkey Islandiin, voidaan sanoa, että ollaan valovuosia edellä. Ensinnäkin Guybrushin muovinen ja lapsenomainen “EFMI” -lookki on korvattu kokonaan enemmän The Curse Of Monkey Island -tyyppistä Guybrush versiota muistuttamaan, siinä missä muukin 3D-grafiikka ? hahmoja myöten ? on paljon enemmän onnistuneempi 3D-Monkey Island kuin mitä EFMI koskaan oli. Pieni hetki pelin jälleen graafisesti muuttuneeseen ulkoasuun totuttelu toki kesti, mutta loppujen lopuksi saatoin jopa todeta pitäväni sitä onnistuneena.

Pelin äänimaailma on kuitenkin ehkä se asia, joka itse grafiikkaa vielä enemmän vie meidät jälleen sinne jonnekin keskelle Karibian merta, merirosvomaisiin apinasaaritunnelmiin. Pelin musiikkiraidasta vastaa Michael Land, joka on ollut mukana ensimmäisestä Monkey Island -pelistä saakka, kun taas Guybrushin äänestä vastaa kahdessa edellisessäkin MI -pelissä äännellyt Dominic Armato. Escape From Monkey Island -peliin verrattuna, voidaan jälleen kerran todeta, että Tales Of Monkey Islandissa Armato kuulostaa jälleen enemmän siltä mitä The Curse Of Monkey Islandissa ja samalla paljon paremmalta kuin sarjan edellisessä osassa. Pelin muutkin ääninäyttelijät osaavat hienosti hommansa ja faneille tutustettavat uudet hahmot eivät siksi jääkään pelkiksi persoonattomiksi polygoniukkeleiksi. Tässä pelisarjan ensimmäisessä episodissa sivuroolipaluun tekee Voodoo Lady, jota niin ikään ääninäyttelee kahden aiemman pelin sama henkilö.

Hyvä ääninäyttelykään ei kuitenkaan olisi niin hyvää, ellei dialogi olisi kunnossa ja sehän on. Launch Of The Screaming Narwhalin dialogi lupaa paljon hyvää jatkoa ajatellen, sillä ne ovat tupattu täyteen Monkey Island -sarjalle täyteen ominaisen tyylistä huumoria ja etenkin Guybrushin lausahdukset ovat toinen toistaan huvittavimpia.

Vaikka Tales Of Monkey Islandin aloitusepisodi on tähän mennessä saanut allekirjoittaneelta pelkkiä kehuja, ei kaikki aivan täydellistä kuitenkaan ole. Klassisista, kuin esimerkiksi myös Telltalen Sam & Max -peleistäkin tuttu point&click -systeemi on saanut väistyä ja tilalle on luotu jonkin verran Telltalen Wallace & Gromit -seikkailuja muistuttava ohjaustapa, jossa hahmoa ohjattiin joko näppäimistöllä tai erillisellä pelipadilla. Tales Of Monkey Islandia on mahdollista kuitenkin tällä kertaa ohjata joko hiirellä, näppäimistöllä tai sitten padilla. Harmillisesti hiiriohjaus ei kuitenkaan ole se aivan perinteinen point&click, vaan sen sijaan hahmon liikuttamiseksi pelaajan on pidettävä hiiren vasen nappula pohjassa samaan aikaan kun liikuttaa hiirtä, jolloin pelihahmo liikkuu siihen suuntaan (jotakuinkin) mihin pelaaja hiirtä liikuttaa. Tämä uusi liikuttamistapa ei kuitenkaan ole kovinkaan sulava ja paikoitellen sen käyttäminen käy hermoille. Muutoin hiiriohjaus kylläkin toimii varsin perinteiseen tapaan hotspotteja klikkailemalla ja niin edelleen.

Ainakaan avausepisodin myötä Tales Of Monkey Island -sarjassa ei kuitenkaan ole yhtään täysin sulavaa ohjaustapaa, sillä peliohjaimella hahmoa paljon sulavammin liikuteltaessa törmäsin yhteen ongelmaan: Ohjaimen tateilla ei voi liikuttaa ruudulla killuvaa kursoria lainkaan. Loppujen lopuksi päädyin pelaamaan peliä siten, että liikutin hahmoa padilla ja hoidin hotspotien klikkailun, sekä inventaarion availun kuin erilaisten esineidenkin käytön/yhdistämisen hiirellä. Kyllä tässä kohtaa voidaan jo puhua lievästä epäkäytännöllisyydestä.

Toivon mukaan Telltale korjaa ohjaustavan joko suuntaan tai toiseen toimivammaksi, sillä tällaisenaan hahmon ohjaaminen on kaikkea muuta kuin huomaamatonta. Muutoin episodi on varsin hyvä aloitus uudelle sarjalle, sillä Launch Of The Screaming Narwhal on pituudensa puolesta passeli, minkä lisäksi se tarjoaa tukkukaupalla Monkey Island tunnelmaa, sekä mielenkiintoisia puzzleja ratkottaviksi.

Tales Of Monkey Islandin koko viiden episodin kattavan paketin voi ostaa itselleen Telltale Gamesin sivuilta täällä ja paketti maksaa yhteensä noin 26 euroa. Toisin kuin Telltalen Wallace&Gromit -pelisarjan ensimmäisen episodin arvostelussa, ei pakotetusta koko episodipaketin ostamisesta voi oikein valittaa, sillä toisin kuin juuri Wallacessa&Gromitissa, Tales Of Monkey Islandissa tarina jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.