Tearaway - Unfolded arvostelussa
Lapset: repikää tästä huumoria.

Hassusti nimetty Tearaway ? Unfolded on LittleBigPlanet -sarjan peleistään tunnetun Media Moleculen uusin peli. Oikeastaan tarkemmin sanottuna se on eräänlainen uudelleenkierrätetty versio alkuperäisestä Tearaway-pelistä, joka julkaistiin jo noin kaksi vuotta sitten alun perin PS Vitalle. Unfolded-painos hyödyntää PS4:n tehoja ja ominaisuuksia ja grafiikka on päivitetty 1080p-tasolle resoluution osalta, mutta lisäksi myös ruudunpäivitysnopeus on nostettu kuuteenkymmeneen kuvaan sekunnissa.
Inspiraationsa Tearaway on omaksunut paperimalleista tai paperitaiteesta (lisätietoa googlettamalla papercraft), joissa luodaan esimerkiksi kolmiulotteisia malleja autoista, eläimistä tai taloista käyttämällä paperille tulostettuja piirroskuvia tai valokuvia. Paikoin nämä tällaiset luomukset ovat todella upeannäköisiä. Kukapa olisi uskonut, että esimerkiksi neljästä valokuvatulosteestakin voisi kasata jotakuinkin oikealta näyttävän, täysin kolmiulotteisen urheiluauton.
Tearawayssa seurataan ?paperinuken? edesottamuksia Taitosmaailmassa. Pelin alussa saa valita ottaako hahmoksi tytön vai pojan. Itse otin pojan, jonka nimi pelissä on Iota (tyttöhahmo on nimeltään Atoi). Lähettinä työskentelevän paperinuken päänä toimii sopivasti kirjekuori ja muu kroppa koostuu kartonki- ja paperisuikaleista. Lähetti elää paperieläinten ja muiden otusten tavoin paperista koostuvan maailman uumenissa kaiken sen kartongin ja paperin keskellä. Peliä pelatessa tuleekin moneen kertaan mieleen ne ala-asteen loputtomat askartelutunnit ? etenkin ne kerrat kun rakennettiin jotain linnoja maito- ja kermapurkeista.
Pelaajan tavoitteena olisi ?Sinän? muodossa ohjailla Lähettiä ja saada maailmaan takaisin värit ja valot. Täysin suomenkielinen peli rikkookin välillä neljättä seinää ja kertojaääni kertoilee paperinukelle siitä kuinka häntä ohjailevasta Sinästä (eli pelaaja) on ihan oikeaa apua tässä suuressa tehtävässä ja jos Sinä käskee hyppäämään niin silloin hahmon pitää totella ja niin edelleen.
Pelaajan kenties tärkeimpänä työkaluna toimii ohjaimen move-valon muotoinen, ruudulle ilmaantuva valokeila, joka voidaan aktivoida kumpaa tahansa liipaisinta pohjassa pitämällä ja sen jälkeen valoa voidaan siirtää ruudulla paikasta toiseen ohjainta liikuttamalla. Valolla muutetaan tavallisen värinen tylsä sanomalehtipaperi nopeasti värikkääksi ja siten myös tuhotaan tieltä este tai esteet, joka tukkii pelaajan reittiä. Valolla voidaan myös houkutella valolle persoja ilkeitä möttiäisiä, Tilkkuja, vaikkapa suoraan kielekkeeltä alas.
Pelattavuudeltaan Tearaway ? Unfolded on alusta loppuun tasoloikintaa, mutta aivan heti pelin alussa pelihahmo ei osaa hyppiä lainkaan. Peli opastaa melko pitkään pelin perusjuttuja, ennen kuin pelistä aletaan tekemään monimutkaisempaa. Hyppimisen ohella paperihahmo oppii myös muun muassa pyörimään pallona kuin Sonic-siili konsanaan sekä kävelemään liimapintoja pitkin vaikka vastassa olisi pystysuora seinä.
Sisältönsä, suomenkielisyytensä sekä erittäin helpon oppimiskäyränsä ja hiljalleen täyteen loistoon pelaajaa valmistelevan toteutuksensa vuoksi sanoisinkin, että peli on ehdottomasti perheen pienempien lasten hupia. Tearaway on pelinä sinänsä hauska ja maailma varsin mielenkiintoinen, mutta se ei silti välttämättä jaksa kiinnostaa aikuista pelaajaa samanlaisella intensiteetillä, kuin vaikkapa Lego-pelit, joita on kiva pelata näin vähän vanhempanakin.
Tearaway ? Unfolded muistuttaa mielestäni jostain syystä PS3:lle julkaistua Puppeteer -peliä. Toki peli-idea molemmissa on varsin erilainen, mutta kenties pelin hidas tempo sekä into ryöpyttää ruudulle paljon ? samalla tavalla kahden ? kertojaäänen puhumaa höpötystä, tekstilaatikkokaupalla dialogia maustettuna paperihahmojen epäselvällä muminalla sekä pelin grafiikalla tehtyjä välipätkiä ovat niitä tekijöitä, jotka näitä kahta peliä mielestäni yhdistävät. Kauttaaltaan mies- ja naiskertojan äänityöskentely on tuttua Sony-laatua, mutta pelin yhdentekevää höpötystä kaikenmaailman olioista tai Taitosmaailman surkeasta tilasta ei oikeastaan jaksa kauaa kuunnella ellei ole nuorempi pelaaja. Onneksi myös tekstilaatikkokeskustelut voi halutessaan kokonaan nopeasti ohittaa neliötä naputtamalla.
Kun viimein se pomppimis- ja muut ominaisuudet saadaan käyttöön peli hieman vaikeutuu, mutta vain vähän. Ennen kaikkea peli muuttuu paljon monipuolisemmaksi. Hyppelykohtaukset ovat yleensä varsin helppoja ja kamerakulma on hyvin pelaajaystävällinen. Kuiluun putoaminenkaan ei ole mikään paha juttu, sillä samalla sekunnilla saa kokeilla hyppyä uudestaan ja vieläpä ihan siitä kohdin missä putosi kuolemaansa.
Tearaway ? Unfolded ei siis raahaa pelaajaa takaisin edelliselle checkpointille monen muun pelin tapaan vaan homma jatkuu siitä mihin jäätiinkin ja välillä monen yrityskerran jälkeen peli auttaa pelaajan suoraan kiperän kohdan ylitse. Tämä onkin yksi pelin hienoimpia ominaisuuksia lapsia ajatellen. Tasosuunnittelunsa osalta Tearaway on pääosin lineaarista sorttia, eikä liiaksi voikaan eksyä kuin muutaman kerran, kun alueet tuntuvat vähän laajemmilta eikä sitä oikeaa reittiä heti välttämättä hahmota. Yleensä kuitenkin hyvänä opasteena toimivat ?konfettipolut? kuin Hannu ja Kerttu -sadussa leivänmurut konsanaan.
Pomppimisen, pyörimisen ja muun seikkailun ohella pelimaailmasta kun keräillään sinne tänne ripoteltuja konfetteja, jotka toimivat valuuttana ja niillä voi ostaa uusia vaatteita kuin myös silmiä, neniä, suita ja sen sellaista omalle kuin muillekin pelimaailman hahmoille. Näppärä editori antaa muokata pelaajan paperihahmoa suhteellisen helposti ja osien kääntely ja vääntely toimii hienosti ohjaimen liiketunnistimenkin avulla. Välillä seikkailun lomassa päästään piirtämäänkin jotain ohjaimen mustaa kosketusalustaa hyödyntäen. Muokkausmahdollisuudet tuovatkin oman hauskan lisänsä pelaamiseen ? tällä tavoin pelaaja saa kokea pystyvänsä vaikuttamaan asioihin ympärillään.
Esimerkkinä perhoset ovat kadonneet Taitosmaailmasta, joten pelaajan tehtävä on piirtää perhosen siipi ja hokkus pokkus perhoset palaavat paperimaailmaan! Toisessa tilanteessa tarvitaan myrskypilviä ja pelaaja pääsee piirtämään oman näkemyksensä pilvestä. Hienona juttuna (etenkin varmasti lasten mielestä) piirretyt objektit näkyvät peliruudulla juuri sellaisina kuin pelaaja on ne alustalle piirtänytkin.
Ohjaimen kosketusalustaa käytetään pelissä muuhunkin kuin piirtämiseen ja esimerkiksi pilvien luomisen jälkeen alustalla voidaan erään kohdan jälkeen ohjata aina halutessa tuulten suuntaa, joka taas avaa uusia paperiväyliä pelaajalle, jotka muutoin pysyvät rullalla. Tämä luo tilaisuuden myös kevyelle puzzlenratkomiselle tasoloikinnan lomassa, kun reittejä pitää avata ja sulkea, jotta kulku aivan toiselle puolelle onnistuisi. Joskus täytyy hypätä rullalla olevan paperin sisään ja käyttää tuulta, jolloin rulla avautuu ja sinkoaa pelaajan halutulle, korkeammalle tasolle. Välillä mustaa alustanappulaa painettaessa taas saadaan poksautettua auki suuria konfettisisältöisiä lahjapaketteja minkä lisäksi painalluksella kontrolloidaan esimerkiksi jättitrampoliinien pomppua silloin kun trampoliineja sattuu vastaan tulemaan.
Tearaway ? Unfoldedin maailma onkin varsin mielikuvituksellinen ja täynnä erilaisia ideoita. Media Molecule hyödyntää PS4-ohjaimen eri ominaisuuksia mielestäni todella hyvin ja kekseliäästi. Ominaisuuksien ohella yhtä hyväksi ellei paremmaksikin voisi kehua pelin visuaalista ilmentymää, joka toimii hienosti ja on omaperäinen. Vaikka peli on alun perin paljon vähempitehoiselta PS Vitalta ei sitä mistään huomaa.
Kauttaaltaan värikkään vivahteikas maailma miellyttääkin varmasti nuorempien silmää. Paperista ja kartongeista kasattu maailma on myös todella eläväinen, mutta samaan aikaan niin kiehtovan keinotekoinen. Paperioravat, linnut ja muut pahaa aikovat möttiäiset kansoittavat vihreitä paperiniittyjä ja välillä taustalla soitetaan erilaista musiikkia viululla tai vaikkapa erilaisilla puhallinsoittimilla. Musiikin tyylin suuri vaihtuvuus onkin yksi pelin erikoisempia seikkoja. Koskaan ei oikeastaan voi ennalta sanoa millaiseksi musiikki seuraavaksi muuttuu. Musiikki toimiikin aika hyvin käsi kädessä hiljalleen avautuvan pelin ja hahmon oppimien uusien taitojen kanssa. Kokonaisuutena audiovisuaalinen toteutus on todella onnistunut, vaikka se kertojien ajoittainen höpötys (jota ei voi ohittaa) tylsistyttääkin.
Kokonaisuutena Tearaway ? Unfolded on varsin mielenkiintoisen näköinen peli visuaalisesti ja sen pelattavuus ohjainta hienosti hyödyntävine ominaisuuksineen tuottaa monia aidon ihmetyksen aiheita. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi Tearawayta kellekään aikuisiän ylittäneelle pelaajalle, sillä kyllästyminen saattaa iskeä yllättävän nopeasti tai pelaaminen tuntua muuten vain oudon puuduttavalta. Sen verran selkeästi kun Media Molecule on kehittänyt pelin lapsia ajatellen, vaikka esimerkiksi saman studion LittleBigPlanet -sarjan pelit kenties aikuisempaankin makuun sopivatkin.
Nuorempia ajatellen Tearaway – Unfolded on kuitenkin varmasti varsin mielekästä pelattavaa.