The Last of Us - Part I arvostelussa

Kaikki olivat innoissaan, kun ilmoitus tuli, että Sony alkaa julkaista yksinoikeuspelejään myös PC:lle. Pääasiassa homma onkin toiminut mielestäni hyvin, Horizon Zero Dawn: Complete Edition sai osakseen useamman päivityksen, mutta oli julkaisuna ihan onnistunut. Samoin Death Stranding, Days Gone ja PC:lläkin menestyneet tuoreimmat Spider-Man -pelit. Hinnoittelu on kuitenkin ollut hieman kyseenalaista kaikkien näiden vanhojen pelien kohdalla. Useamman vuoden vanhoja PS4-pelejä on myyty Steamissa PC-pelaajille aika lailla täyteen hintaan.

Hittipelinä tunnettu ja eräänlainen klassikkokin, alun perin 2013 julkaistu The Last of Us Part I ei ole sekään ollut mikään poikkeus Sonyn hinnoittelussa, mikä on jo levinnyt tartunnan tavoin oikeastaan PS5-konsolin puolellekin. The Last of Usin PS5-remakea kun myydään täyteen hintaan, vaikka pelistä on jopa pudotettu aiemmista versiosta tuttu moninpelikomponenttikin pois, vaikka lohtuna esiosamainen Left Behind lisäosa mukana sentään on. PC:llä tarina on sama, koska peli pohjautuu remastered-version sijaan remakeen: täyteen hintaan vaan DLC-lisärin kera ja moninpeli pois. Pelin huijausboosteja ja skinejä tarjoavasta deluxe-versiosta tulisi pulittaa vielä kymppi enemmän.

Jos hintalappu olisi ainoa nipottamisen aihe – koska kyseessähän on siis laadukas toimintapeli, joka on julkaistu monta kertaa – niin varmasti PC-pelaajat olisivat juhlineet sitä, että pääsevät viimein tutustumaan HBO:llakin hiljattain startanneen ja Pedro Pascalin tähdittämän samannimisen, tuotantoarvoiltaan mainion zombiesarjan originaaliin lähdemateriaaliin.

Pelin tarinassa kummallinen sieni-infektio alkaa levitä ja äkkiäkös sitä ollaan aggressiivisten zombienkaltaisten raivohullujen, hirviöiksi muuttuneiden ihmisten maailmassa. Yksinhuoltajaisä Joelin tarina saa tarinan alussa dramaattisia käänteitä ja seuraavassa hypätäänkin jo ajassa kaksikymmentä vuotta eteenpäin, kun maailma on täydellisesti asettautunut uinumaan kaaoksen ja anarkian kehtoon hyvän aikaa sitten.

Suurkaupungit ovat vain muisto entisestä loistostaan. Maisemia kansoittavat sortuneet ja rapautuneet jopa vaarallisetkin pilvenpiirtäjät, puhki ruostuneet autot sekä ylikasvanut viherkasvusto. Luonto on ottanut omansa takaisin ja tavalliset ihmiset ovat erilaisten zombejen sekä reviireistään kiinni pitävien vihamielisten ihmisryhmittymien armoilla. Jo hyvässä vaiheessa tarinan alussa Joel tapaa 14-vuotiaan tytön nimeltä Ellie, josta alkukankeuksien jälkeen muodostuu hänen paras ystävänsä ja samalla Joelista Ellielle eräänlainen isähahmo.

Pelattavuus PC-versiossakin on ehtaa 3rd person toimintaa ja ammuskelua – hiiri-näppäimistö -ohjaus antaa pelille mielestäni jopa osittain paremman tarkkuuden kuin konsoliversiot tai PC:llä PS5-ohjaimella pelaaminen, joten hiirellä tähtääminen on ehdoton plussa mielestäni konsoliversioihin nähden.

The Last of Usissa on eräänlainen soljuva, hyvin samanaltaisista Gears of War -peleistäkin tuttu rytmitys, joka tarjoaa toimintaa, rauhallisia hetkiä, toimintaa ja sitten taas rauhallisuutta. Toiminnan aikana tapellaan juoksijazombeja vastaan, yritetään välillä hiiviskellä sokeiden ja hankalampien naksuttelijoiden selän takaa ja joskus joudutaan tulitaisteluihin sotilaiden tai muiden ihmisvastustajien kanssa.

Ammukset ovat usein vähissä etenkin vaikeammilla vaikeustasoilla ja joskus onkin turvauduttava lasipulloon tai tiilenmurikkaan, joilla luodaan ääntä pitävä harhautus ja mennään sitten selkäpuolelta ottamaan tyypiltä nirri pois. Tekoäly ei kuitenkaan ole tyhmä ja herpaantuminen kostautuu usein: naksuttelijate kuulevat turhan metelin ja tulevat perään. Juoksijat näkevät kömpelösti etenevän pelaajan ja ihmisvastustajat kiertävät ja piirittävät hienosti asemiinsa jämähtänyttä pelaajaa.

Craftaamistakin on mukana ja niinpä erilaista pikkusälää teippirullista saksenpaloihin keräillään matkan varrella reppuun, jotta voidaan rakentaa lääkepakkauksia ja aseiden tarkkuutta, lippaiden kokoa ja kantavuutta parantavia asepäivityksiä. Lähitaisteluun tarjoillaan ennen pitkää hajoavaa putken- ja laudanpätkää, joita voi niitäkin päivitellä tehokkaimmiksi. Kaikki on teoriassa varsin mukavaa.

Ikävä kyllä pelin PC-julkaisu on ollut laadultaan enemmän hiljattain julkaistun kamalan rikkinäisen Blood Bowl 3:n tasolla, joka kaksi kuukautta julkaisunsa jälkeen kerännyt kahdeksan isoa päivitystä. Youtubesta varsinkin löytyy pelille naureskelevia videoita pelistä ennen sen ensimmäisiä päivityksiä. Kaikki voidaan julkaista rikkinäisenä ja keskeneräisenä. Korjataan jos jaksetaan ja ehditään. Tätä kirjoittaessani toinen tuore pelijulkaisu, Star Wars Jedi: Survivor tuntuisi internetistä kantautuneiden tietojen mukaan olevan PC:llä rikkinäinen bugikasa. Ei näin.

The Last of Usin kohdalla porttaajana on toiminut parjattu Iron Galaxy studio, jonka käsialaa oli aikoinaan myös muun muassa Batman Arkham Origins – PC-versio oli buginen, joskin pelattava. The Last of Us julkaistiin vasta kuukausi sitten ja se on tätä kirjoittaessa saanut PC:llä yhtä monta isoa päivitystä kuin Blood Bowl. Tuorein päivitys oli kooltaan 25 gigatavun luokkaa.

Onkin helppo jo heti alkuun todeta, että mikäli olet katsonut HBO-sarjaa ja mielit nyt kokea Ellien ja Joelin seikkailut ensimmäistä kertaa, on katse syytä suunnata Playstationin versioihin – mihin tahansa niistä. Tai sitten odotella rauhassa ainakin vielä toinen kuukausi, jonka jälkeen PC-versio on toivon mukaan ehditty korjatakin mahdollisimman hyvälle tasolle – olettaen, että päivityksiä ilmaantuu näinkin tiheään tahtiin jatkossakin.

PC-version suurimpia ongelmia ovat olleet ja yhä ovat sen satunnainen kaatuilu, jumiutuminen, tarpeeton tehosyöppöys jopa niillä paremmillakin laitteistoilla sekä ehkä ärsyttävin, grafiikkavarjostimien rakentaminen johon kuluu jokaisella kerralla useampia tunteja. Muutat grafiikka-asetuksia valikossa: rakennetaan varjostimet. Lataat uuden päivityksen: rakennetaan varjostimet. Pelata kyllä voi varjostimien prosenttilaskurin jumittaessa taustalla, mutta se vaikuttaa suorituskykyyn. Waiting For the Last of Us.

Omalla kohdallani viimeisimmät isot päivitykset (tätä kirjoittaessa uusin on 1.0.4.1.) ovat ensin odotuttaneet lataamistaan, sen jälkeen olen päässyt päävalikkoon odottelemaan varjostimien rakentamista ja hupsista keikkaa, poistuttuani jääkaapille, peli onkin jo ehtinyt kaatua 6% jälkeen työpöydälle.

Steamin kautta tarvitsisi seuraavaksi tarkistaa paikallisten tiedostojen eheys, koska Steam sanoo yhden tai kahden tiedoston vioittuneen. Eheyden tarkistamisessa menee oma aikansa, kunnes peli lopulta sanoo, että ”x tiedoston vahvistaminen epäonnistui ja ne ladataan uudelleen.” Peli lataa niitä uudelleen oman aikansa ja ryhtyy vahvistamaan niitä uudelleen. Sen jälkeen Steam ilmoittaakin, että vahvstaminen on keskeytetty. Klikkaan ”jatka” ja sen jälkeen Steam ryhtyy korjaamaan tiedostoja. Mitään ei kuitenkaan tunnu tapahtuvan pienelle kolmen megatavun tiedostolle. Kun tämä fiasko on ehkä joskus saatu päätökseen, palataan jälleen peliin ja takaisin varjostimien rakentamisen pariin. Onko tässä mitään järkeä? Pelaamaan olen päässyt tipoittain.

On kuitenkin mainittava, että 1.0.4.1. -päivitys on lyhentänyt varjostimien rakennusajan noin neljäänkymmeneen minuuttiin. Pelitallennuksen lataaminen päävalikosta kuitenkin edelleen kestää tolkuttoman kauan, etenkin jos asennuskansio on HDD-levyllä. Odotella saa aiemman neljän minuutin sijaan nyt kolme minuuttia – peliä suositellaankin SSD-levylle asennettavaksi, jolta lataaminen on sekin siedettävämpää minuutin kestoa nykypätsillä, raporttien mukaan.

Huomasin myös, että 1.0.4.1. -päivityksen myötä näytönohjaimen VRAMin yletön syönti on vähentynyt ja joitain asetuksia pääsi jopa nostamaan paremmalle tasolle omalla laitteistollani, ilman että näytönohjaimeni 6 gigatavua ylittyi. Erilaista grafiikan säätöominaisuutta pelistä löytyykin kiitettävästi. Aivan kaikkea en saanut tappiin asti laitettua Geforce GTX 1660 -näytönohjaimellani, mutta yleisesti ottaen viimeisimmän pätsin kera testilaitteistollani (AMD Ryzen5 5500, 16 gigaa muistia, Geforce GTX 1660 6gt) peli alkoi jo pyöriä aika tasaisesti, joskin välillä peli sitten kuitenkin dippaili ruudunpäivityksen kanssa kuudestakymmenestä välillä alhaiseen pariin kymmeneen frameen, ilman mitään kunnollista selitystäkään.

Mitä tulee pelin laitteistovaatimuksiin yleisellä tasolla, ovat ne mielestäni lailla tyypillisen suuret konsoleilta portattuun peliin: The Last of Usin minivaatimuksiin lukeutuu 16 gigaa muistia ja näytönohjainkin pitäisi olla vähintään neljän gigatavun mallia.

Omalla testilaitteistollani pääsin tuoreimman pätsin kanssa pelaamaan jo ihan mukavan pidemmän sessionkin – pohjalla oleva peli hahmoineen ja tarinoineen on edelleen kultaa, sen pääsi toteamaan. Kunnes maa muuttui valkeaksi – se ei ollut bostonilaista maailmanlopun lunta, vaan pelimaailma se siellä alkoi rakoilla. Sen jälkeen seinät katosivat ja ohjaus jäi jumiin. Peli päätti palata työpöydälle virheilmoituksen kera.

Loppusanat

Kaikkineen The Last of Us Part I:n PC-version pohjalla hyrrää siis se varsin laadukas ja tuttu toimintapeli hienosti rakennetun maailman, sympaattisten hahmojen sekä tasapainoisen pelimekaniikan kera. On vain suuri kysymysmerkki saako Iron Galaxy bugista PC-versiotaan milloin jos koskaan sille tasolle, että siitä voisi rinta rottingilla pyytää täyttä uuden pelin hintaa. Tällä erää arvosana pelille on tämä, sen nykyisessä 1.0.4.1. -tilassaan. Osta peli PS-konsolille jos voit, jos PC on ainoa vaihtoehtosi, suosittelen lämpimästi odottamaan vielä lisää päivityksiä.