Arvostellut: Mikko Kosonen, 30.syyskuu 2019

Peliarvostelu

The Surge 2

Pelin nimi:The Surge 2
Lajityyppi:Roolipelit
Alusta:PC
Kehittäjä/Julkaisija:Deck13/Focus Home Interactive
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun The Surge 2 kansikuva

The Surge 2 on jatkoa kaksi vuotta sitten julkaistulle, kohtalaista menestystä nauttineelle Dark Soulsien kaltaiselle scifi-toimintaroolipelille, jonka kehitti saksalainen Deck13. Rautaa pitää takoa, kun se on kuumaa ja niinpä Focus Home Interactive julkaisi alkuperäiselle pelille melko nopeasti jatkoa. Täytyy myöntää heti alkuun, että allekirjoittaneelta jäi ykkönen välistä, mutta kokeiltuani kakkososan arvostelemisen yhteydessä ilmaista demoa (harvinaista tänä päivänä), kävi nopeasti ilmi, että The Surge 2 onkin pitkälti lisää sitä samaa originaalin faneille.

Tarinallisesti kakkonen ei ole mikään kovin kummoinen, mutta jatkuu kutakuinkin siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Ilmastonmuutosta vastaan lähdettiin kemikaalien sijaan sotimaan naniiteilla. ”Utopia-projektin” nimissä Creo-yhtiön matkaan lähettämä raketti tuhoutuu ja pala siitä lentää ja osuu matkustajakoneeseen, jonka kyydissä on kakkosen sankari, matkalla kohti Jericho Cityä. Pelaajan nimetön hahmo on ainoa pakkolaskurytäkästä hengissä selvinnyt kuin Unbreakablen Bruce konsanaan.

Hahmonluonnin päätteeksi pelaajan hahmo herää ajallisesti viikkoja lento-onnettomuuden jälkeen vankilan sairastuvan tiloista ja piankos päälle pultataan väkisin jo fyysiset ominaisuudet muuttavaa exo-laitettakin. Paetaan vankilasta ja yritetään ottaa sosiaalisilta rakenteiltaan murenevasta ja poikkeustilaan asetetusta kaupungista tolkkua, jossa kaikki implantteja käyttävät ihmiset ovat seonneet ja haluavat joko manipuloida pelaajaa tai vaihtoehtoisesti ottaa vain hengen pois. Ratkaisu naniittiongelmaa vastaan tuntuisi löytyvän naniittien luojan lapsenlapselta. Missä hän on?

Genrensä osalta The Surge 2 on ykkösen tavoin 3rd person toimintaroolipelailua. Hahmoa päästään kehittämään taitopisteillä ja aseita kuin hahmon suojavarusteitakin ynnä muita voidaan parannella ja luoda uusia. Haastavuutta on mallinnettu ykkösen tapaan Dark Souls -peleistä. Eteneminen pelissä on paikoin hidasta, kun joka nurkan takana väijyy joku uudenlainen tyyppi, jonka kanssa taistelusta ei aina (yleensä) selviäkään hengissä ainakaan ensimmäisellä koitoksella. Tai toisellakaan. Tai kolmannella.

Pyhä kolminaisuus

Pelaajan hahmolta löytyy kolme tärkeää mittaria: terveys, stamina sekä akkuenergia. Staminaa kuluu juostessa ja väisteltäessä iskuja, mutta myös iskuja annettaessa, sillä lähes kaikki The Surge 2:n aseista on lähitaisteluaseita, vaikka hahmon selkärepussa henkilökohtainen ja niin ikään vaihdeltavissa oleva taisteludrone matkaakin. Jos stamina on nollassa, ei pelaaja voi tehdä käytännössä mitään ennen kuin sitä palautuu takaisin. Liikaa ei siis kannata hutkia menemään, koska vihollisen vastatessa takaisin, ei pelaajalla ole enää voimia väistää iskun tieltä. Paras taktiikka onkin hutkia muutama isku, ottaa etäisyyttä, katsoa vihollisen hyökkäys ja sitten taas pätkiä menemään ja mahdollisuuksien mukaan blokata iskuja, joita ei ehdi väistää. Akun energia sen sijaan ehtyy, kun hyödynnetään hahmon virtaa käyttäviä implantteja.

Jokaisen kuoleman jälkeen pelaaja palautuu yleensä aina lähimmälle lääkintäautomaatille. Näillä automaateilla myös tapahtuu pelaajan hahmon parantelukin vihollisista kuin loottilaatikoistakin saatavalla tech scrap -nimisellä, valuuttana toimivalla rojulla. Kuoleminen ei ole sinänsä paha juttu, mutta ykköspelin tavoin kaikki kerätty jää tech scrap kuolemispaikalle. Joskus kyseessä voi olla isompikin potti ja sekös harmittaa.

Pelaajalle annetaan muutama minuutti aikaa sekä kompassisuunta avuksi juosta takaisin kuolemispaikalle ja noutaa omat tech scrapit talteen etteivät ne katoa kuin tuhka tuuleen. Hahmon päivitykset kuin varusteetkin sen sijaan saa pitää. Mikäli valuutan menetys huolettaa ennen isompaa matsia, voi ne tallettaa turvaan tilille lääkintäautomaatilla.

Kuollessa kaikki jo kertaalleen tapetut viholliset kuitenkin spawnaavat takaisin omille paikoilleen. Ajoittain onkin pakko käydä samoja taisteluita uudelleen. Tosin The Surge 2:ssa onnistuu myös yleensä kaikkien ohi juokseminen ja hyppiminenkin, mikäli ei halua jäädä nahistelemaan. Onneksi kaikista viholliskahnauksista kuitenkin tienaa aina uutta tech scrapia, joten uusintakoitoksetkaan eivät ole mitään turhaa pakkopullaa.

Kuolemisessa tylsintä onkin kenties se, että pelaaja joutuu välillä etsimään tech scrapejaan pidemmän matkan takaa. Pelin tekijät ovat tehneet The Surge 2:sta tasosuunnittelultaan vähemmän lineaarisen, joka tarkoittaa sitä, että sokkeloisessa maailmassa on useita eri reittejä, joista voi löytyä tie etenemiseen tai jotain loottipaikkoja, tai viholliskeskittymiä.

Mitään kunnollista karttaa ei navigointia varten kuitenkaan ole annettu avuksi, vaan tarjolla on pelkkä staattinen, ostoskeskuksista löytyvä ”olet tässä” kyltti, jota pelaaja voi vilkuilla sellaisen nähdessään. Siitä ei ole kuitenkaan juuri mitään apua suunnistamisessa ja joissain tilanteissa pelaaminen meneekin ärsyttäväksi haahuiluksi pitkin maailmaa.

Jos on listinyt kaikki viholliset, eikä ole siinä välissä kuollut – pudonnut vahvankin exo-miehen hukuttavaan veteen tai kävellyt myrkkyjätteeseen – on tarjolla vain tyhjää ravaamista tyhjässä pelimaailmassa. Minikartan tai edes karttaruudun puuttuminen saattaa olla tarkoituksellista ja kirvoittaa pelaajaa enemmän tutkailemaan ja löytämään piilotettuja juttuja, mutta allekirjoittaneen mielestä ratkaisu ei toimi pelin eduksi.

Silloin kun vihollisia kohdataan, on meininki yleensä yhtä aikaa hiusten repimistä ja nautiskelua. Pelin tekoäly ei sinänsä ole mikään kovin kummallinen ja hahmot tuppaavat välillä jäädä jopa objekteihin tai seiniin kiinni. Silloin kun taistellaan, joutuu kuitenkin olla varpaillaan, että ei tule otettua vastaan helppoja iskuja, joista lähtee nopeasti henki – etenkin jos ei ole kerennyt käyttää pattereita terveyden palauttamiseen.

Scifi-teurastajan arkea

Hauskana jujuna pelissä on ykkösen tapaan mukana raajojen leikkely. Taistelemisen aikana pelaaja voi klikata oikeaa tattia, jolloin peli lukittautuu lähimpänä olevaan viholliseen. Oikeaa tattia voidaan sitten pyöritellä ja valita jokin osa vihollisen kehosta mihin tähdätään. Ilmaisimet kertovat väreillä, mitkä kohdat ovat panssaroituja ja mitkä eivät. Kun jäsen on valittu, kohdistuvat kaikki pelaajan seuraavat iskut siihen.

Jos viholliselta hakataan vaikkapa jalka tai käsi irti brutaalin teloitusliikkeen aikana (se viimeistellään pitämällä tiettyä nappulaa pohjassa), saa pelaaja itselleen palkinnoksi kaavion ja siten mahdollisuuden rakentaa itselleen samanlaisen laitteen, kuin mikä vihollisella kyseisessä raajassa oli. Jos vihollisen kädessä oli paloitteluhetkellä ase, saadaan tavaravalikkoon uusi, yleensä omaa vanhaa tehokkaampi samanlainen kuin vihollisella oli. Jos hakataan viholliselta pää irti, saadaan monesti jokin uusi päähän pultattava implantti parantamaan omaa menoa, mutta vähintäänkin jotain loottia, kuten vaikkapa lisäammuksia omalle dronelle. Kerrassaan kätevää.

Erilaisia varusteita ja aseitakaan kun ei ole mitään muutamaa erilaista, vaan niitä on valtavasti erilaisia ja jatkuvasti tulee uutta ja parempaa eteen, mikä tekee pärjäämisestä jälleen sen pykälän pari helpompaa, mutta ei koskaan helppoa.

The Surge 2 onkin haastavuudeltaan melko armoton, mutta ei liian vaikea. Kun uuden vihollistyypin hyökkäys- ja liikkumistavan oppii, voi sitä vastaan taistella heti tehokkaammin. Paremmat varusteet sekä hahmon staminan, terveyden sekä energiatehokkuuden parantelu lääkintäautomaatilla ovat nekin tärkeitä elementtejä selviämiseen. Kuolemista kun tapahtuu kuitenkin väistämättä välillä helposti ja välillä vähemmän helposti – viimeistään kovempien välibossien kanssa tapeltaessa, kun selkään tulee aluksi ihan kympillä. Pelaaminen ei kuitenkaan missään vaiheessa tunnu turhauttavalta, vaan tavaran ja lootin kertyminen innoittaa aina vain uuteen yritykseen, vaikka yllä mainittu navigointi kuolinpaikalle ajoittain turhauttaakin.

Onkin sinänsä sääli, että näinkin mielenkiintoinen peli-idea ja pääasiassa varsin toimiva ja helpoilla kontrolleilla varustettu taistelumekaniikka jää osittain muun toteutuksen jalkoihin. Kuten sanottua, pelin sokkelomaisiin ja välillä rasittavasti navigoitaviin tasoihin ujutettu scifitarina on melko innoton. Edes pelin alkuintro ei vaikuta oikeastaan mitenkään jännittävältä, eikä tarinaa jakseta oikein sen jälkeenkään kuljettaa eteenpäin millään mielenkiintoisella tavalla. Sivuhahmot on ääninäytelty vähän sinnepäin ja huulisynkka sekä muu yksityiskohtaisuus sivuhahmoissa ei ole aina ihan sitä mitä nykypeliltä toivoisi. Niinpä mykkä pelaaja juttelee toinen toistaan kuivempien sivuhahmojen ja pahisten kanssa ja ottaa vastaan etenemisinformaation lisäksi pieniä sivutehtäviä ja sen sellaista.

Grafiikkapiikki

Pökkelömäistä ei ole pelkkä hahmografiikka, vaan sitä on oikeastaan koko muu pelikin visuaalisesti. Tämä onkin melko kummallinen seikka, kun ottaa huomioon, että allekirjoittaneen kokeilema pelkkä alkuperäisen The Surge -pelin demoversio näyttää paremmalta kuin The Surge 2 – eritoten valaistuksen, mutta myös tekstuurien osalta.

Jotain on vialla, kun The Surge 2:ssa ympäristöt ovat lähes järjestäen joko liian pimeitä tai liian ylivalotettuja, vaikka pelin sanotaan käyttävän samaa, parannettua Fledge-pelimoottoria. Tekstuurit ovat lättäniä ja koko pelimaailmaa vaivaa kamala graafinen sekamelska, ainakin pelin PC-versiossa. Sekosin peliä pelatessa laskuissa sen osalta, kuinka monta kertaa esimerkiksi pakitin itseni kuiluun lähitaistelun aikana vain siksi, että peliruutu meni aivan liian tummaksi. Pelillä oli tapana myös ”sammuttaa valot”, jolloin pelimaailma pimeni äkillisesti niin ettei enää eteensä tohtinut nähdä. Myös valikoissa säätäminen pisti välillä kuvan aivan sekaisin ja täyteen grafiikkavirheitä.

Visuaalinen karuus on jokseenkin käsittämätöntä myös senkin osalta, että pelattavuudeltaan kuin grafiikkasäätöjensäkin osalta The Surge 2 tuntuu olevan vain uusi peli täysin samalla pelimoottorilla. Tästä huolimatta peli pyöri erittäin huonosti testikoneella maksimiasetuksilla, vaikka ykkönen pyöri jouhevasti. Lueskeltuani internetin foorumeita, kävi ilmi, että ilmeisesti ainakin v-sync on enemmän tai vähemmän rikki ja aiheuttaa tällä hetkellä hidastumista. En ole myöskään ainoa, jolla peli näyttää ylivalotetulta – grafiikan gammasäätimen sanotaan olevan rikki.

Vinkkien avulla sain pelin toimimaan lähes maksimiasetuksilla jotakuinkin siedettävällä ruudunpäivityksellä, kun pelin valikosta asetti motion blurin sekä bloom-efektin nollaan. Grafiikka ja tekstuurit pysyvät rujoina, mutta sentään ruudunpäivitys oli jotain muutakin kuin kaksi kuvaa sekunnissa. Tätä kirjoittaessa Deck13 on julkaissut yhden päivityksen ainakin PC-versiolle, mutta kyllä peli kaipaisi ainakin yhden jos toisenkin lisäpaikkauksen, jotta ongelmat saadaan korjattua.

Pelistä löytyy myös ominaisuus, jonka avulla pelaajat voivat ”maalailla” pelin maailmaan omia tagejaan muita opastamaan tai vaarasta kertomaan. Nämä tagit näkyvät sitten toisten peleissä ja paikoin tietyt kohdat ovatkin pullollaan tageja. Ainoa ongelma tässäkin oli se, että tagien päällä pitäminen, eli pelin pelaaminen ”online-tilassa” osaltaan edesauttoi pelin hidastumista. Pelin muuttaminen valikosta offline-tilaan ehkäisi ongelmaa. Eipä tageista toisaalta sen kummempaa iloa ole muutoinkaan, joten niiden poiskytkeminen ei haitannut.

Loppusanat

The Surge 2 on jatkoa parin vuoden takaiselle mielenkiintoisella idealla varustetulle Dark Soulsin kaltaiselle scifitoimintaroolipelille. Ikävä kyllä kakkonen kärsii tasosuunnittelunsa osalta myös teknisistä ongelmista. Toivon mukaan peliä saadaan paikkailtua, sillä pohjalta löytyy – ei välttämättä tarinansa osalta – varsin pelattava peli.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • - Pelin perimmäinen idea
  • - Toimivat kontrollit
  • - Taistelu haastavaa, mutta ei rasittavaa
  • - Raajojen valinta ja silpominen on karua, mutta palkitsevaa

Huonoa

  • - Tekninen toteutus tökkii
  • - Tarinaltaan olemattoman yhdentekevä
  • - Ei kunnollista karttaa
  • - Sokkelomaiset, tylsät kentät