Will Wright on legendaarinen pelisuunnittelija, joka aikanaan loi mielenkiintoisen kaupunginrakentelu simulaattorin nimeltä Sim City. Kyseinen peli oli suosittu ja onkin ilmestymisensä jälkeen poikinut useamman uuden osan, Sim City 4 pelin ollessa sarjan viimeisin tuotos. Miehellä oli kuitenkin myös idea päästää pelaajat lähemmäksi yksityiskohtaisempaa pelattavuutta, eli seuraamaan itse Simsien jokapäiväistä elämää aivan lähietäisyydeltä. Tästä syntyikin lopulta idea pelistä nimeltä The Sims, jossa pelaaja ohjaili pelkästään yhden talon ja sen asukkien elämää.
Monet ihastuivat peliin, mutta jossain vaiheessa heräsivät pelaajien halut pystyä myös poistumaan pelissä kotiympäristöstään kaupungille ja niin edelleen. Tämän jälkeen julkaisija Electronic Artsin alaisuudessa tehtailtiin monta lisälevyä kyseiselle pelille, joissa pääsi muun muassa kaupungille, lomalle sekä järjestämään bileitä omassa kämpässään.
Konsoleille julkaistiin vuoden 2003 oma versionsa The Simsistä ja menestyksen siivittämänä myös konsoleilla, julkaistiin toinenkin The Sims Bustin’ Out nimeä kantava peli, jossa nimensä mukaisesti päästiin tutkailemaan myös talon ulkopuolista elämää. Pelin nauttiessa valtavaa suosiota myös konsoleilla, EA uskaltautui jopa julkaisemaan myös jotain hieman erilaista Simsiä, mutta tällä kertaa pelkästään konsoleille.
The Urbz: Sims In The City nimeä kantavassa pelissä homma aiemmista The Sims peleistä tutulla tavalla; luodaan ensin oma pelihahmo, sen ulkonäkö ja annetaan tälle nimi, jonka jälkeen asetutaan aloilleen puolityhjään asuntoon. The Sims pelien pohja-ideasta irtaantunut The Urbz on kuitenkin eräänlainen pelkistetty versio The Simsistä, sillä pelissä ei lainkaan panosteta esikuvansa tavoin esimerkiksi perheen perustamiseen, laskujen maksamiseen tai työpaikan etsimiseen joko lehdestä tai tietokoneen avulla netistä.
The Urbzissa sen veljestä(tai siskosta)tutuista mukavuus alueistakin on hyödynnetty oikeastaan vain viisi; rakko, hauskuus, hygienia, energia ja nälkä. Pääpaino pelissä ei olekaan varsinaisesti sama kuin muissa The Sims -peleissä, joissa päätarkoitus on kerätä rahaa työtä tekemällä ja sitten kalustaa omaa kotiaan haluamillaan kalusteilla, tapeteilla ja niin edelleen.
The Urbzissa pelin päätarkoitus on nousta supersuosituksi pelialueena toimivassa kaupungissa. Peli ei kuitenkaan koostu yhdestä isosta pelialueesta esimerkiksi Grand Theft Auto pelien tyyliin, vaan pelialueet on jaettu yhdeksään pienikokoiseen osaan. Jokaisessa kaupunginosassa on tarkoitus kerätä mainetta ja suosiota muiden hahmojen keskuudessa, sekä suorittaa muita annettuja tehtäviä, kuten esineen X hankkiminen kotiin päästäkseen seuraavaan kaupunginosaan. Saavuttaakseen yhtään mitään edes yhdessä kaupunginosassa, on pelaajan suoritettava erilaisia tehtäviä ketjumaisesti.
Maineen kasvattamiseksi on kaikkein tärkeintä pelaajan simille pukeutua “oikein”, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että uusia vaatteita on shoppailtava paikallisesta vaatekaupasta. Tämän lisäksi elintärkeää on jutella ja sen myötä tutustua muihin kustakin paikasta löytyvien simien kanssa. Kasvattaakseen juttelutaitojaan, on pelaajan ostettava “taitojen kohennuslaitteita” kotiinsa. Näiden ostamiseen taas tarvitaan tietysti rahaa. Rahaa saadaan tekemällä kussakin kaupunginosassa tarjolla olevaa yhtä ja ainutta työtä, joka koostuu periaatteessa yksinkertaisemmasta “pistä nakit grilliin” ja erilaisista hieman nopeatempoisemmista töistä, jossa tarkoitus on painella oikeita nappuloita ohjaimesta oikeaan aikaan. Työn tasoja on kussakin työpaikassa kolme ja nämä kaikki on suoritettava, jotta kaupunginosasta uuteen pääseminen onnistuisi.
Maineen hankkimisen ohella talon oman sisustaminen ja siellä oleilu on myös mukana, mutta jokseenkin vähennetyssä roolissa, koska pääasiallinen peliaika koostuu kuitenkin eri kaupunginosissa ahertaessa. Tästä huolimatta yhdeksi tavoitteista uusia kaupunginosia avatessa on esimerkiksi kalustaa omaa kotiaan X rahasumman edestä. Oman kotinsa kalustaminen on kuitenkin varsinaisista The Sims peleistä poiketen todella tylsää ja jokseenkin mielenkiinnotonta puuhaa, juurikin siksi, että omalle talolle ei pelissä anneta riittävästi arvoa.
Pelissä onnistuneesti touhuaminen myös The Urbzissa vaatii pelaajalta, että tämä huolehtii viidestä hahmonsa tarpeesta riittävän usein. Oman kodin ja “työn alla” olevan kaupunginosan välillä ramppaaminen esimerkiksi kotona vessassa tai suihkussa käymisen takia tosin muuttuu äkkiä ärsyttäväksi ja tuskastuttavaksi puuhaksi, kun tulee huomanneeksi kuinka pitkät pelin latausajat eri osien välillä oikein onkaan. Ja ne ovat yksinkertaisesti ärsyttävän pitkät. Onneksi tätä asiaa paikkaa se fakta, että jokaisesta kaupunginosasta löytyy niin sanottu koppi, jossa voi oman kotinsa tapaan tyydyttää hahmonsa kaikki tarpeet, jolloin kotona käymisen pakko eliminoituu ja oman kodin merkitys laskee entisestään. Loppujen lopuksi pelistä ei oikein löydy mitään mikä saisi siitä suuremmin innostumaan. Pelin yksinkertaistettu meininki ei tee siitä pelkästään helppoa pelattavaa, mutta myös enemmän tai vähemmän tylsän kokemuksen.
Grafiikkapuolella peli on kutakuinkin The Sims pelien konsoliversioiden tasolla. Grafiikan parasta antia edustaa varmastikin oman hahmon luominen sekä vaatetus erilaisin hepenein. Erilaisia vaatteita on kiitettävästi ja tarjolla oleva vaatemallisto ja tyyli vaihtelee melkoisesti eri kaupunginosien myötä. Tekninen toteutus yleisesti katsottuna on pelissä vahvasti se, joka lataustaukojen ohella aiheuttaa ne suurimmat ärsytykset; pelinaikaisen ruudunpäivityksen ajoittainen hidastuminen sekä pelin ärsyttävä töksähtely käyvät niin ikään hermoille. Ja tämä siis yksinpelatessa. Moninpelinä The Urbz on vielä kehnompi kaveri ja ärsyttävää on myös se, että pelaajien on pakko jatkuvasti olla samassa paikassa. Jos toinen vaihtaa kaupunginosaa tai menee kotiin, seuraa toinen pakosta perässä. Ja sitten ladataan… Peli ei siis pelkästään ole tylsä vaan käy ajoittain myös pelaajan hermoillekin.
Audiopuolella The Urbz jatkaa melko samoilla linjoilla edeltäjiensä kanssa. Toisaalta onhan pelin äänimaailma hieman eloisamman kuuloinen, kun kaupungilla ollaan ja taustalla kuuluu esimerkiksi ohitse ajavien autojen ääniä. Simsien keskinäinen keskustelu on sitä tavanomaista siansaksaa ja muminaa, mikä sopii osaltaan pelin hömppähenkeen. Musiikkipuoleen onkin sitten mitä ilmeisemmin laitettu hieman enemmän rahaa. Tuttuun tapaan varsinaista jatkuvaa pelinaikaista musiikkia ei ole, mutta jos pelaaja vääntää radion päälle, voi siitä kuunnella musiikkia.
Pelin musiikista vastaa ainakin pääosin itse pelissäkin keskeisinä hahmoina ja pelaajan ystävinä esiintyvä jenkkibändi Black Eyed Peas, jonka biisejä soitatetaan sitten pelaajalle, tosin The Sims muottiin muokattuna. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että biisien sanoituksista ei selvää ota kukaan, koska ne ovat niin ikään pelkkää mutinaa. Meneehän tämä ja varmasti ainakin tällä on saatu kalastettua yksi jos toinenkin Black Eyed Peas fanaatikko pelin pariin. Olisi kuitenkin ollut vielä parempi, jos pelissä olisi ollut myös mahdollisuus soitattaa omia kappaleitaan Xboxin kovalevyltä.
